Pukeutumiskielto
Pukeutumiskielto on lainsäädäntöön perustuva kielto, jolla säädellään tiettyjen ihmisten kantamien ulkoisten tunnusten käyttöä.
Virkapukuun liittyviä pukeutumiskieltoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkin kankaat tai värisommitelmat voidaan varata ainoastaan virkapukuihin. Esimerkiksi Keniassa siviilejä on kielletty käyttämästä maastokuvioituja asusteita[1].
Suomessa sotilasunivormun käyttö asepalvelukseen liittymättömänä on ollut rajattu reservin upseereihin, reservin aliupseereihin ja miehistön osalta Mannerheim-ristin ritareihin sekä juhlatilaisuuksiin[2]. Suomessa on kiellettyä muun kuin poliisin käyttää poliisin virkapukua tai tällaista pukua erehdyttävästi muistuttavaa asua[3]. Poikkeuksena ovat eräät elokuva- ja TV-tuotannot, joita varten myönnetään erikoislupia.
Poliittiset pukeutumiskiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk kielsi 30. elokuuta 1925 perinteisen fetsi-päähineen käytön feodalistisena. Kielto aiheutti useita mellakoita ja fetsien salakuljetusta, mutta 1930-luvulla fetsi oli jo lähes kadonnut käytöstä Turkissa[4].
Uskontoon liittyvät pukeutumiskiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bhutan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bhutan vaatii kaikkia käyttämään Mahayana buddhalaisuuteen viittaavia etnisen enemmistön perinteisiä vaatteita kaikissa hallintorakennuksissa, luostareissa ja kouluissa.[5]
Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkki on kieltänyt lailla hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa.[6] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki.[7]
Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa Naziha-niminen englanninopettaja erosi työstään 2004 siksi, että muut opettajat suhtautuvat kielteisesti siihen, että hän vapaa-ajallaan käytti hijabia. Huivin käyttö liitettiin ranskalaistoimittajat siepanneiden islamilaisten ääriryhmien tukemiseen pukeutumisella.[8]
Ranskassa valtion kouluissa on hijabin käyttö kielletty.[9]
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa ei ole lainsäädäntöä uskonnollisesta pukeutumisesta, joten linjaukset ovat työnantajien vastuulla. Esimerkiksi HOK-Elanto kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset. Sen sijaan K-ketju sallii huivit, jos niistä ei ole haittaa työturvallisuudelle.[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tips for Visitors to Kenya, luettu 9.10.2007.
- ↑ Hämeen Sanomat: Varusvarastolta siirtyy tupaan muhkea säkillinen vaatetavaraa[vanhentunut linkki], luettu 13.10.2007.
- ↑ Poliisilain 493/1995 6a§ Finlex
- ↑ Webster's Online Dictionary: Fez, luettu 7.10.2007.
- ↑ Bhutan – International Religious Freedom Report 2005 2001-2009.state.gov. Viitattu 25.1.2021. (englanniksi)
- ↑ The Islamic veil across Europe British Broadcasting Corporation. Viitattu 12. tammikuuta 2007.
- ↑ European Court of Human Rights: Leyla Şahin v. Turkey ECHR. Viitattu 12. tammikuuta 2007.
- ↑ Huivikielto toi uskonnolliset päähineet otsikoihin10.10.2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Marokkolaistytön huivi kuumentaa tunteita Espanjassa, 7.10.2007
- ↑ Huivikiistat kytevät jo suomalaisilla työpaikoilla Yle.fi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mona Eltahawy: Ban the burqa (Arkistoitu – Internet Archive). The New York Times & International Herald Tribune 2.7.2009. (englanniksi)