Tage Erlander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tage Erlander
Tage Erlander 1952.jpg
Ruotsin 25. pääministeri
Monarkki Gustaf V
Kustaa VI Aadolf
Edeltäjä Per Albin Hansson
Seuraaja Olof Palme
Tiedot
Syntynyt 13. kesäkuuta 1901
Ransäter, Värmlannin lääni
Kuollut 21. kesäkuuta 1985 (84 vuotta)
Huddinge, Ruotsi
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Puoliso Aina Erlander
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Tage Fritiof Erlander Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (13. kesäkuuta 1901 Ransäter, Ruotsi21. kesäkuuta 1985 Huddinge, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen poliitikko. Hän oli valtiopäiväedustaja 1932–1973, Ruotsin pääministeri ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1946–1969. Hän on kauimmin pääministerinä toiminut poliitikko länsimaiden demokratioissa.[2]

Uran alkuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erlander oli syntynyt Ransäterissä, Värmlannin maakunnassa, opettajan poikana. Hänen esivanhemmissaan on myös metsäsuomalaisia. Hän opiskeli Lundin yliopistossa poliittista historiaa ja kansantaloutta, osallistuen aktiivisesti opiskelijapolitiikkaan erilaisissa radikaaleissa ryhmittymissä. Erlander valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1928 ja vasta tuolloin hän omaksui sosiaalidemokraattisen puoluekannan. Hänet valittiin Lundin kaupunginvaltuustoon vuonna 1930. Yliopistotausta näkyi hänen myöhemmässä toiminnassaan, kun hän suuntasi valtion rahoitusta tutkimustyöhön ja korkeakoulutukseen.[3]

Ruotsin valtioelämään lähteminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erlanderista tuli Skånen edustaja parlamentin toiseen kamariin vuonna 1932, ja valtiosihteeriksi hänet otettiin vuonna 1938. Hänestä tuli hallituksen ministeri vuonna 1944 ja opetusministeri 1945. Hänet valittiin Per Albin Hanssonin seuraajaksi pääministeriksi ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1946, kun Hansson yllättäen kuoli. Valinta ei ollut yksimielinen, koska Erlander ei tuolloin ollut kovin näkyvä poliitikko.[3]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerinä Erlander jatkoi Hanssonin aloittamaa kansankoti-aatteen toteuttamista. Sen mukaan demokratian perusta luodaan yhteishengellä ja yhteisyydellä. Sana on alettu vahvasti yhdistää sosiaalidemokraattiseen hyvinvointipolitiikkaan. Siihen kuuluivat yleinen sairausvakuutus, lapsilisät, työeläkejärjestelmä ja peruskoulu. Poliittiset vastustajat eivät useinkaan vastustaneet näitä uudistuksia sinänsä, mutta varoittelivat niiden kustannuksista ja verojen kiristymisestä. Erlander muodosti vuosina 1951–1957 yhteishallituksen keskustapuolueen kanssa, mutta yhteistyö päättyi erimielisyyksiin työeläkejärjestelmästä. Tämän jälkeen Erlander johti sosiaalidemokraateista muodostettuja hallituksia vuoteen 1969. Vuoden 1968 vaaleissa puolue sai kaikkien aikojen suurimman vaalivoiton, yli 50 % äänistä.[3] Hänen valtansa perustui yhteistyöhön ja luottamukseen yhteiskunnan talousvaikuttajien, suurpääomistajien ja ammattiliittojen johtajien välillä. Tätä kutsuttiin Harpsundin demokratiaksi pääministerin kesäasunnon mukaan.

Tage Erlanderilla oli läheiset suhteet Suomen presidenttiin Urho Kekkoseen.[4] Erlander vieraili Suomessa elokuussa 1967 ja paljasti tällöin erään esi-isänsä olleen kotoisin Mikkelin seudulta ja nimeltään Suhonen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopedia Britannica
  2. Tage Erlander, Pieni elämäkerta, Store Norske Leksikon
  3. a b c Otavan suuri ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), s. 1176. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
  4. Max Jakobson: Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92, s. 224. Helsinki: Otava, 1992.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 53. Helsinki: Otava, 1967.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tage Erlander.