Sosialismi kiinalaisin erityispiirtein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sosialismi kiinalaisin erityispiirtein (kiin.: 中国特色社会主义; pinyin: Zhōngguó tèsè shèhuìzhǔyì) on Kiinan kommunistisen puolueen, ja sitä kautta myös Kiinan kansantasavallan, virallinen pääideologia. Se on käytännössä sekoitus sosialistista hallintotapaa, johon yhdistyy tiukasti valtion kontrollissa oleva markkinatalous.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi ”sosialismi kiinalaisin erityispiirtein” otettiin käyttöön 1980-luvulla, kun Deng Xiaoping käytti termiä ensimmäisen kerran ja alkoi sallia pikkuhiljaa yksityisten yritysten toiminnan Kiinassa. Dengin uudistukset näkyivät myös ns. erityistalousalueiden avaamisena Kiinan rannikolla, jonne ulkomaisia sijoittajia haluttiin houkutella. Tällaisia kaupunkeja olivat mm. Kanton ja Shenzhen. Deng pyrki eroon ideologisesta puritanismista ja avasi 12. puoluekongressin sanomalla, että Kiinan tulisi luoda oma polkunsa kiinalaisen todellisuuden pohjalta ja rakentaa sosialismia kiinalaisin erityispiirtein. Tähän liittyy myös Dengin kuuluisa lausahdus: "ei väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se pyydystää hiiriä".[1]

Vuonna 2016 Kansan päivälehti kirjoitti, että kulttuurivallankumous oli paha virhe, minkä katsotaan olevan osa rajanvetoa vanhan, Maon aikaisen, ja nykyisen kommunismin välillä Kiinassa.[2]

Kun Xi Jinping valittiin toiselle viisivuotiskaudelleen puolueen pääsihteeriksi vuonna 2017, hän ilmoitti ”uuden aikakauden” alusta, johon kuuluu mm. Kiinan valta-aseman vahvistaminen maailmanpolitiikassa sekä puolueen ideologian tarjoaminen mm. Afrikan kehittyviin maihin vaihtoehdoksi, jolla nopeutetaan maan talouskasvua.[3] Tästä kehittyi myöhemmin Xi Jinping -aate, joka otettiin vuonna 2018 osaksi kommunistisen puolueen perustamiskirjaa ja puolueen virallista ideologiaa. Vuonna 2021 Xi Jinping -aate lisättiin koulujen opetussuunnitelmiin.[4]

Keskeinen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialismi kiinalaisin erityispiirtein eroaa sosialistisesta markkinataloudesta siten, että suuret yritykset ovat Kiinassa aina valtion kontrollissa ja niiden menestymisen mahdollisuus riippuu valtion tahdosta. Yksityisten yritysten suhde valtioon ja sitä kautta puolueeseen on selkeä, mutta joustavampi kuin valtionyritysten kohdalla. Valtionyritykset ovat suoraan puolueen kontrollissa.[5]

Kiina itse katsoo, että suunnitelmatalous ei automaattisesti tarkoita sosialismia ja päinvastoin. Markkinataloudesta huolimatta sosialismi on edelleen valtion keskeisin arvo ja Kiina on ottanut sosialismin ensiaskeleet Deng Xiapingin avattua Kiinan talous. Kiinan taloutta tulisi ohjata samanaikaisesti sekä markkinavoimien että valtion toimesta Dengin mukaan.[6]

Dengin taloudellisista uudistuksista huolimatta hän sisällytti omaan ideologiaan Maon ajalta peräisin olevan ajatuksen "kansan demokraattisesta diktatuurista", jossa puolueella on absoluuttinen ote maasta toisin kuin esim. Neuvostoliiton viimeisinä vuosina. Xi Jinping on myös sisällyttänyt tämän omaan aatteeseensa.[7]

Ideologiaa on myös syytetty silmänkääntötempuksi, jolla halutaan saada Kiina näyttämään edelleen sosialistiselta valtiolta, vaikka vientiteollisuus ohjaakin maan taloudellista kehitystä käytännössä. Ehtona markkinataloudelle oli kuitenkin se, ettei se uhkaa kommunistisen puolueen valta-asemaa.[3][8]

Käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1993 lähtien kaikkien Kiinassa toimivien yritysten on pitänyt taata työntekijöille mahdollisuus järjestäytyä puoluepoliittisesti työpaikalla. Vuodesta 2018 lähtien kaikilla Kiinaan listatuilla yrityksillä tulee olla oma puolueyksikkö.[9] Tämän puoluetoiminnan kustannukset lankeavat yritykselle ja puolueen edustajalla tulee olla pääsy yrityksen johtoon.[10] Vuonna 2017 Kiinassa astyi voimaan laki, jonka mukaan kaikkien kansalaisten ja organisaatioiden tulee auttaa osallistua kansallisen turvallisuuden ylläpitoon.[5]

Xi Jinping alkoi vuonna 2021 puhumaan ns. yhteisestä vaurauden jaosta, jolla pyritään murtamaan kommunistisen puolueen rikkaan johdon valta-asemaa.[11] Tämän on ajateltu olevan Xin yritys palauttaa sosialismi kiinalaisten ajatusmaailman keskiöön maan taloudellisen kasvun keskellä. Äärimmäisen suurituloisille kaavaillaan lisäveroa, jolla pyritään myös lisäämään puolueen kontrollia suuryrityksissä ja niiden johdossa. Lisäksi suuria yrityksiä halutaan kannustaa lahjoittamaan rahaa puolueen osoittamiin tarkoituksiin.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ‘Socialism with Chinese characteristics’ explained 26.6.2021. South China Morning Post. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  2. Petteri Tuohinen: Kansan päivälehti myöntää: Kiinan kulttuurivallankumous oli valtava katastrofi Helsingin Sanomat. 18.5.2016. Viitattu 10.11.2021.
  3. a b Kiinan ulkopolitiikan "Uusi aikakausi" on alkanut - ainakin retoriikassa The Ulkopolitist. 1.6.2018. Viitattu 10.11.2021.
  4. China schools: 'Xi Jinping Thought' introduced into curriculum BBC News. 25.8.2021. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  5. a b How the state runs business in China the Guardian. 25.7.2019. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  6. Understanding socialism with Chinese characteristics in 95 seconds 28.6.2016. CGTN. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  7. How has the Communist Party’s ideology evolved over the years? South China Morning Post. 30.6.2021. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  8. Changing China: Xi Jinping's effort to return to socialism BBC News. 22.9.2021. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  9. Influence without Ownership: the Chinese Communist Party Targets the Private Sector Institut Montaigne. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  10. Exclusive: In China, the Party’s push for influence inside foreign firms stirs fears Reuters. 24.8.2017. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  11. Tuloerot ja korruptio vaarantavat Kiinan vakauden Ulkopolitiikka. 11.3.2021. Viitattu 10.11.2021.
  12. Changing China: How Xi's 'common prosperity' may impact the world BBC News. 6.10.2021. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)