Deng Xiaoping
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ainakin viimeinen kappale on käännetty englanninkielisestä Wikipediasta ja käännöksenä täyttä soopaa. Se vaatisi paneutumista ja ehkä kirjoittamista kokonaan uudelleen kunnon lähteiden perusteella. Tähän tekstiin ei pidä luottaa. |
| Deng Xiaoping | |
|---|---|
.jpg) Deng Xiaoping Washingtonissa 1979 |
|
| Kiinan kansantasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri | |
|
1957–1967
|
|
| Edeltäjä | Chen Yun |
| Seuraaja | Lin Biao |
| Kiinan kansantasavallan keskussotilaskomission puheenjohtaja | |
|
1981–1989
|
|
| Edeltäjä | Hua Guofeng |
| Seuraaja | Jiang Zemin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. elokuuta 1904 Guang’an, Sichuan |
| Kuollut | 19. helmikuuta 1997 (92 vuotta) Peking |
| Tiedot | |
| Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
| Uskonto | Ateisti |
 Nimikirjoitus |
|
Deng Xiaoping (kiin.: 邓小平; pinyin: Dèng Xiǎopíng 
kuuntele ääntämys (ohje)) (22. elokuuta 1904 – 19. helmikuuta 1997) oli Kiinan johtaja vuosina 1978–1992. Hänen valtakautensa aikana Kiina alkoi purkaa maolaisen yhteiskunnan rakenteita[1] ja omaksui markkinatalouden piirteitä.[2]
Kiinan johtajana Deng antoi ulkomaisille yrityksille luvan toimia Kiinan markkinoilla, siirsi maan talouspolitiikan painopistettä kulutustuotteiden valmistamiseen ja vientiin, sekä perusti erityistalousalueita, joiden tarjoamat veroedut houkuttelivat Kiinaan ulkomaisia sijoituksia.[3] Deng itse käytti markkinoiden laajemmasta hyväksymisestä kiertoilmaisua ja puhui "sosialismista kiinalaisin erityispiirtein"[3][4].
Toisaalta Dengin aikana kasvanut tuotanto johti ympäristöongelmiin, jotka aiheuttivat terveysongelmia miljoonille kiinalaisperheille. Hänen johtajakautensa muistetaan myös Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen verisestä tukahduttamisesta vuonna 1989.[3]
Deng on ainoa henkilö Mao Zedongin ja Xi Jinpingin lisäksi, jonka nimi mainitaan kansantasavallan peruskirjassa.[5]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deng Xiaoping (alkuperäiseltä nimeltään Deng Xixian, yksink.: 邓希贤, perint.: 鄧希賢) syntyi Paifangin kylässä, Sichuanin provinssissa. Hän opiskeli vuosina 1920–1926 Ranskassa, jossa myös monet muut aasialaiset vallankumoukselliset, kuten vietnamilainen Ho Tši Minh ja toinen kiinalainen Zhou Enlai, löysivät marxismi-leninismin. Vuonna 1926 Deng muutti Ranskasta Moskovaan opiskelemaan ja palasi Kiinaan vuotta myöhemmin.
Deng oli naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Zhang Xiyuan, Dengin opiskelutoveri Moskovasta, kuoli vain 24-vuotiaana, muutama päivä Dengin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen; myös lapsi kuoli. Vuonna 1933 Dengin toinen vaimo, Jin Weiying, jätti miehensä tämän jouduttua poliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Dengin kolmas puoliso, Zhuo Lin, oli teollisuusjohtajan tytär Yunnanin maakunnasta. Hän liittyi Kiinan Kommunistiseen puolueeseen vuonna 1938 ja avioitui vuotta myöhemmin Dengin kanssa. He saivat viisi lasta: kolme tytärtä (Deng Lin, Deng Nan, Deng Rong) ja kaksi poikaa (Deng Pufang, Deng Zhifang).
Varhainen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deng liittyi kommunistipuolueeseen jo opiskeluaikoinaan, hän oli Pitkän marssin veteraani ja ennen kaikkea Mao Zedongin vanha taistelutoveri. Deng tuki Maoa oikeistonvastaisessa kampanjassa ja hänet nimitettiin Kiinan Kommunistipuolueen keskuskomitean pääsihteeriksi vuonna 1957, yhdessä presidentti Liu Shaoqin kanssa hän oli vastuussa valtion asioiden hoidosta. Yleinen pettymys Maon Suuren harppauksen talouspolitiikkaan toi Dengille ja Liulle lisää vaikutusvaltaa puolueen sisällä. He panivat alulle talousuudistuksia, jotka tukivat heidän arvoasemaansa puoluekoneiston sisällä ja väestön keskuudessa. Vuoden 1962 puoluekokouksessa Deng lausui kuuluisaksi tulleen repliikkinsä, 'ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se metsästää hiiriä'.[6]
Mao pelkäsi päätyvänsä pelkäksi muodolliseksi keulahahmoksi ja lisätäkseen valtaansa ja toteuttaakseen omaa visiotaan Kiinan tulevaisuudesta hän käynnisti Kulttuurivallankumouksen, jonka aikana Deng joutui epäsuosioon ja erotettiin viroistaan vuonna 1967. Vuonna 1974 Deng kutsuttiin takaisin Pekingiin. Seuraava putoaminen seurasi 1976, mutta se ei estänyt Dengiä tekemästä toista paluuta Maon kuoleman jälkeen.
Dengin toinen esiintulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahvatahtoinen ja älykäs vallankumouksellinen, pikkuruinen ja vanheneva Deng kipusi vähitellen maailman runsasväkisimmän maan todelliseksi johtajaksi Maon kuoleman (1976) jälkeisinä vuosina. Deng oli myös yksi harvoista talonpoikaistaustaisista johtajista, jotka ovat johtaneet Kiinaa – joukko, johon kuuluvat myös Mao Zedong ja Han- ja Ming-dynastioiden perustajat.
Hankkimalla itselleen kannattajia kommunistisen puolueen sisällä Deng onnistui vähitellen syrjäyttämään Maon valitseman jatkajan, Hua Guofengin, joka oli aikaisemmin auttanut häntä palaamaan maan johtoon. Deng hätisti Huan korkeimmista johtoasemista vuosina 1980–1981. Vastakohtana edellisiin vallanvaihtoihin Deng antoi Huan siirtyä hiljalleen eläkkeelle. Hua oli vuoteen 2002 asti rivijäsenenä Keskuskomiteassa. Myös myöhemmät vallanvaihdokset Kiinan johdossa on pyritty hoitamaan saman mallin mukaan, vailla ulospäin näkyvää dramatiikkaa. Pian johtoasemaan päästyään Deng aloitti talousuudistukset.
Avautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dengin kaudella suhteet länteen paranivat merkittävästi. Deng matkusteli ulkomailla ja tapasi useita länsimaiden johtajia, mm. presidentti Jimmy Carterin Valkoisessa talossa vuonna 1979. Carterin aikana Yhdysvallat viimein tunnusti Kiinan Kansantasavallan Kiinan tasavallan (Taiwan) sijasta Kiinan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Kiinan kansantasavalta oli jo aikaisemmin ottanut paikkansa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa.
Toisena saavutuksena pidetään Ison-Britannian kanssa 19. joulukuuta 1984 solmittua sopimusta, jonka mukaan Hongkong luovutettaisiin takaisin Kiinalle vuonna 1997. Uusien territorioiden 99-vuotisen vuokra-ajan loppuessa Deng suostui siihen, että Kiinan Kansantasavalta ei puuttuisi Hongkongin kapitalistiseen järjestelmään 50 vuoteen. Tätä järjestelyä nimitetään "yksi maa, kaksi järjestelmää" -järjestelyksi ja sitä manner-Kiina on hahmotellut mahdollisena runkona skenaariossa, jossa Taiwan yhdistettäisiin emomaahan tulevina vuosina.
Deng ei kuitenkaan keskittynyt parantamaan suhteita Neuvostoliiton kanssa, vaan piti kiinni Maon Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon ajalta omaksumasta politiikasta, jossa Neuvostoliitto nähtiin yhtä ylivaltaisuutta korostavana supervaltana kuin Yhdysvallat, mutta vielä uhkaavampana tekijänä Kiinalle läheisen sijaintinsa vuoksi.
"Sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: sosialismi kiinalaisin erityispiirtein
Deng Xiaoping ja Jimmy Carter, 1979.
Dengin uudistusten tavoitteet yhdistettiin neljässä modernisaatiossa, jotka olivat maatalouden, teollisuuden, kansallisen puolustuksen sekä tieteen ja teknologian modernisaatiot. Strategiana tullakseen moderniksi teollisuusmaaksi näiden päätavoitteiden kautta oli sosialistinen markkinatalous.
Deng väitti että Kiina oli sosialismin päävaiheessa ja siten sen velvollisuutena oli kehittää "sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä". Tämä tulkinta kiinalaisesta marxismista vähensi ideologian roolia taloudellisessa päätöksenteossa ja päätti linjaukset todistetusta tehokkuudesta. Vähentäen kommunistisia arvoja, muttei välttämättä marxilais-leniniläisiä, Deng painotti, ettei sosialismi tarkoita jaettua köyhyyttä.
Toisin kuin Hua Guofeng, Deng uskoi, ettei mitään suuntausta ilman yhteyttä Maon harjoittamaan politiikkaan pitäisi hylätä kylmiltään, ja toisin kuin konservatiivisemmat johtajat, kuten Chen Yun, Deng ei vastustanut suuntauksia sillä perusteella, että ne olivat samanlaisia kuin kapitalistisissa valtioissa.
Vaikka Deng loi teoreettisen taustan ja antoi poliittisen tuen taloudellisille uudistuksille, vain harvat Dengin esittelemät taloudelliset uudistukset olivat hänen alulle panemiaan. Uudistukset esitteli yleensä paikallinen johtaja, ja ne olivat usein ristiriidassa keskushallinnon säädösten kanssa. Jos uudistukset osoittautuivat onnistuneiksi, ne omaksuttiin yhä laajemmalle, lopulta koko maahan. Monet muut uudistukset syntyivät Aasian taloustiikerien kokemuksista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paltemaa, Lauri; Vuori, Juha A.: Kiinan kansantasavallan historia. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-395-258-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paltemaa, Lauri; Vuori, Juha A.: s. 266-269
- ↑ Tyler, Patrick E.: Deng Xiaoping: A Political Wizard Who Put China on the Capitalist Road (Deng Xiaopingin New York Timesissa julkaistu muistokirjoitus) The New York Times. 20.2.1997. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Vaswani, Karishma: Follow the Leader: Xi Jinping vs Deng Xiaoping BBC. 25.10.2017. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Paltemaa, Lauri; Vuori, Juha A.: s 287
- ↑ Numminen, Johanna: Kiina julkisti maan uudet johtajat – Ei selvää seuraajaa presidentti Xille Yle uutiset. 25.10.2018. Viitattu 11.10.2018.
- ↑ Ulkolinja: Kiinalainen kapitalismi (TV1 8.2.2010)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
