Suuri harppaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suuri harppaus (kiin. 大跃进, Dàyuèjìn) oli vuosina 19581960 Kiinan kansantasavallassa toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma, jonka tavoitteena oli käyttää Kiinan suurta väkilukua maan muuttamiseksi pääosin maatalousvaltaisesta, talonpoikien hallitsemasta taloudesta nykyaikaiseksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi. Mao Zedong perusti ohjelmansa tuotantovoimien teoriaan. Suuri harppaus nähdään nykyään sekä Kiinassa että sen ulkopuolella merkittävänä taloudellisena epäonnistumisena ja valtavana inhimillisenä katastrofina.

Harppauksen aikana nälkään arvioidaan menehtyneen 14–43 miljoonaa henkeä, ja kymmenet miljoonat lapset jäivät syntymättä. Nykyarviot liikkuvat 30 miljoonassa, vaikka jotkin kiinalaisarviot ovat viitanneet yli 40 miljoonaan. Arviot kiinalaisten saamista ruokamääristä vaihtelevat: erään arvion mukaan keskivertokiinalainen sai päivässä 1534,8 kilokaloria. Ne, jotka eivät löytäneet lisäruokaa kuolivatkin yleensä nälkään muutamassa kuukaudessa.[1] Kollektivisoinnin ja muiden päätösten aiheuttamasta maataloustuotannon dramaattisesta laskusta ja samanaikaisesta kuivuudesta huolimatta Kiina tuotti tarpeeksi pitääkseen kaikki elossa, mutta ruoka lähetettiin lievittämään Neuvostoliiton ruokapulaa ja osa siitä mädäntyi, kun sotilaat määrättiin suojelemaan sitä.lähde? Kokonaiset maaseudun asutuskeskukset kuolivat ja kannibalismia raportoitiin ympäri Kiinaa.

Eräs tunnetuimmista suureen harppaukseen liittyneistä projekteista olivat ihmisten takapihoille perustetut pienoismasuunit, joiden rakentamisella tähdättiin teräksen tuotannon lisäämiseen. Kommunistisen puolueen johtohahmot eivät kuitenkaan ymmärtäneet aluksi, että pienoismasuuneilla ei suinkaan voitu tuottaa terästä, vaan raakarautaa. Jotta raakaraudasta olisi saatu terästä, olisi siitä täytynyt poistaa hiiltä erillisessä mellotusprosessissa. Useimmiten takapihoille perustetuissa pienoismasuuneissa tuotettujen rautaharkkojen laatu oli erittäin huono. Vaikka vuonna 1958 Kiina tuottikin huomattavasti enemmän terästä kuin aiemmin (10,7 miljoonaa tonnia), oli 3 miljoonaa tonnia tuotetusta määrästä käyttökelvotonta. Lähes kaikki jäljelle jäänyt teräs oli tuotettu jo harppausta edeltäneissä oikeissa terästehtaissa.[2]

Kyseessä oli mahdollisesti tuhoisin nälänhätä ihmiskunnan historiassa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jung Chang & Jon Halliday: Mao ISBN 951-1-13168-0, s. 516
  2. Jung Chang & Jon Halliday: Mao ISBN 951-1-13168-0, s. 510
  3. Jung Chang & Jon Halliday: Mao ISBN 951-1-13168-0, s. 517

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dikötter, Frank: Mao - Kiinan suuri nälänhätä 1958-1962. (Mao's Great Famine: The history of China's most devastating catastrophe, 1958–62). Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-067-2.