Kruununtavoittelija

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles Edward Stuart, lisänimeltään Young Pretender ("Nuori kruununtavoittelija").

Kruununtavoittelija on henkilö, joka pyrkii saamaan vallan kruununperimisjärjestykseen perustuvassa monarkiassa, oli kyseessä sitten itsenäinen valtakunta tai autonomisesti hallittu vasallivaltio tai vasallikunta. Tavallisesti kruununtavoittelija on edesmenneen monarkin jälkeläinen tai sukulainen, joka tavoittelee valtaistuinta. Joissakin tapauksissa kruununtavoittelija on aiempi monarkki, joka on joutunut luopumaan vallasta syystä tai toisesta, mutta joka on uudistanut vaatimuksensa päästä valtaistuimelle. Monarkioissa laillisiksi kruununtavoittelijoiksi katsotuilla on yleensä ollut perimisoikeuteen perustuva vaatimus tulla kruunatuksi uudeksi hallitsijaksi. Vaikka osa kruununtavoittelijoista tyytyi asemaansa valtaistuimen siirryttyä jollekin toiselle, osa saattoi nousta kapinaan tai aloittaa perimyssodan valtaistuimen saamiseksi.

Laittomina pidetyistä kruununtavoittelijoista, joilla on kuitenkin ollut todellinen mahdollisuus nousta valtaan monarkiassa, on käytetty myös muita nimikkeitä, kuten esimerkiksi vallantavoittelija. Sen sijaan henkilöitä, jotka ovat tekeytyneet esimerkiksi jonkin kuningashuoneen kadonneeksi jäseneksi ja pyrkineet saamaan itselleen tunnustusta tai julkisuutta kutsutaan huijarikruununtavoittelijoiksi. Kuuluisasti esimerkiksi Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n kadonneiksi jälkeläiseksi on ilmoittautunut useita henkilöitä.[1]

Esimerkiksi englannin kielessä varsinaista kruununperijää kutsutaan nimekkeellä heir. Lailliseksi mahdolliseksi perijäksi katsotusta kruununtavoittelijasta käytetään nimikettä pretender, joskus myös royal pretender. Vastaavasti perimisoikeuden tai perimisjärjestyksen ulkopuolelta tulevasta vallantavoittelijasta käytetään termiä usurper. Myös huijarikruununtavoittelijoista käytetään joskus nimikettä pretender mutta myös impostor tai royal impostor.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Pretenders Romanov-memorial.com. Viitattu 2.8.2016