Peng Dehuai

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peng Dehuai vuonna 1958.

Peng Dehuai (Wade-Giles: Peng Te-huai; 24. lokakuuta 1898 Xiangtan, Hunan29. marraskuuta 1974 Peking) oli merkittävä kiinalainen sotilasjohtaja ja kommunistipoliitikko. Hän toimi Kiinan puolustusministerinä vuosina 1954–1959. Hänet syrjäytettiin, koska hän arvosteli suuri harppaus -talouskokeilua.[1]

Peng kohosi sotilaskomentajaksi Kiinan sotaherrojen aikana.[1] Hän palveli Hunanin paikallisissa joukoissa ja liittyi vuonna 1926 Kuomintangin pohjoisen sotaretkeen rykmentinkomentajana.[2] Hän toimi jonkin aikaa Tšiang Kai-šekin alaisuudessa, mutta ei hyväksynyt vuonna 1927 tehtyä vasemmistolaisten puhdistamista Kuomintangista, vaan siirtyi joukkoineen sisseiksi. Peng liittyi vuonna 1928 kommunisteihin ja suojasi Zhu Den ja Mao Zedongin joukkojen perääntymistä Jiangxista Fujianiin. Seuraavina vuosina hän johti sissitoimintaa sekä talonpoikien kansannousuja Kiinan maaseudulla.[2][1] Peng valittiin vuonna 1931 Jiangxin neuvoston keskuskomiteaan.[2] Hän osallistui vuosien 1934–1935 pitkään marssiin yhtenä Mao Zedongin alaisista komentajista. Peng kuului kommunistisen puolueen politbyroohon vuodesta 1936. Vuonna 1937 tapahtuneesta Kiinan–Japanin sodan puhkeamisesta alkaen hän oli Kiinan kommunistiarmeijoiden toiseksi korkea-arvoisin sotilaskomentaja Maon jälkeen.[1] Nimellisesti Peng oli edelleen Zhu Den varakomentaja, mutta hän tosiasiassa komensi joukkoja taistelukentällä Zhun oleskellessa päämajassaan Yan’anissa. Peng toimi komentajana myös Kiinan sisällissodassa vuosina 1945–1949. Hän operoi pääasiassa maan luoteisosissa ja valtasi Ningxian, Gansun ja Xinjiangin.[2]

Korean sodan aikana Peng oli kiinalaisten joukkojen ylipäällikkönä ja allekirjoitti sodan päättäneen Panmunjomin aseleposopimuksen heinäkuussa 1953.[1] Vuonna 1954 hänet nimitettiin puolustusministeriksi, varapääministeriksi ja kansallisen puolustusneuvoston varapuheenjohtajaksi. Hän sai myös marsalkan arvon vuonna 1955.[2] Vuonna 1959 Mao julisti Pengin oikeistolaiseksi ja hänet syrjäytettiin, kun hän oli Lushanin konferenssin yhteydessä arvostellut suuren harppauksen politiikkaa. Pengin seuraajaksi tullut Lin Biao perui suuren osan hänen armeijassa toteuttamistaan uudistuksista.[3] Peng oli sen jälkeen jonkin aikaa ilman mitään tehtäviä. Vuonna 1965 hän sai komennuksen kommunistipuolueen Lounais-Kiinan osastoon Sichuaniin.[1] Kulttuurivallankumouksen aikana vuonna 1966 punakaartit vangitisvat hänet ja häntä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin julkisesti. Hän kuoli vankeudessa ollessaan vuonna 1974 syöpään.[3]

Peng sai Kiinassa virallisen kunnianpalautuksen Maon kuoleman jälkeen joulukuussa 1978.[1] Nykyään Peng on Kiinan virallisessa historiankirjoituksessa arvostettu sotilasjohtaja ja poliitikko.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Peng Dehuai (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.1.2015.
  2. a b c d e Peng Dehuai (englanniksi) Chineseposters.com. Viitattu 24.1.2015.
  3. a b c Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: Kiinan kansantasavallan historia, s. 124, 147–148. Gaudeamus, Helsinki 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]