Helen Keller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helen Keller vuonna 1905.
Helen Keller pistekirjoituksella

Helen Adams Keller (27. kesäkuuta 1880 Tuscumbia, Alabama1. kesäkuuta 1968 Westport, Connecticut) oli yhdysvaltalainen kuurosokea kirjailija, aktivisti ja luennoitsija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Keller 7-vuotiaana

Keller syntyi Ivy Greenissä 27. kesäkuuta 1880. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Arthur H. Keller ja Kate Adams Keller. Keller ei syntynyt kuurosokeana, vaan oli syntyessään täysin terve lapsi. Hän sairastui 19 kuukauden iässä ilmeisesti aivokuumeeseen.[1] Sairaus ei kestänyt pitkään, mutta ehti tuhota Kellerin näön, kuulon ja orastavan puhekyvyn. Seitsemänvuotiaaksi mennessä hän oli jo keksinyt yli 60 erilaista viittomaa, joilla hän pystyi keskustelemaan perheensä kanssa. Kun perhe ei ymmärtänyt, mitä Helen tarkoitti, turhautunut lapsi sai raivokohtauksia.

Vuonna 1886 hänen äitinsä Kate Keller tutustui Charles Dickensin American Notesin kautta toisen kuurosokean lapsen, Laura Bridgmanin, menestyksekkääseen koulutukseen ja matkusti Baltimoreen erikoislääkärille. Hän lähetti Katen Alexander Graham Bellille, joka työskenteli tuolloin kuurojen lasten kanssa. Bell neuvoi Katea ja Heleniä ottamaan yhteyttä Perkinsin sokeain kouluun Massachusettssiin, missä Laura Bridgman oli itse aikoinaan opiskellut. Koulu lähetti Anne Sullivanin auttamaan Heleniä. Hän oli itsekin näkövammainen, koulun entinen oppilas ja tuolloin opettaja. Tämä oli alku Annen ja Helenin 49 vuoden yhteistyölle.

Sullivan vaati Helenin isältä luvan eristää tyttö muusta perheestä pieneen rakennukseen puutarhassa. Sullivanin ensimmäisenä työnä oli saada tyttö käyttäytymään. Suuri läpimurto kielenoppimisessa tapahtui, kun Helen ymmärsi eräänä päivänä, että kuviot, joita hänen opettajansa teki hänen toiselle kämmenelleen samalla, kun pumppasi vettä pumpusta toiselle kämmenelle, symboloivat vettä. Tämän jälkeen Helen vaati lopen uupunutta Sullivania nimeämään kaikki muut tärkeät asiat maailmassaan.[1]

Helen Kellerin valmistujaiskuva Radcliffe Collegesta 1904

10-vuotiaana Helen Keller sai tietää Ragnhild Kåtasta. Kåta oli kuurosokea norjalainen tyttö, joka oli oppinut puhumaan. Hänkään ei syntynyt kuurosokeana, vaan tuli kuuroksi ja sokeaksi 3,5-vuotiaana. Hän oppi puhumaan, kun hän koski puhuvan ihmisen suuhun ja tunsi huulten liikkeen. Sillä tavalla Kåta pystyi "lukemaan kädellä", mitä muut ihmiset sanoivat hänelle tai toisille ihmisille. Helen Keller yritti oppia puhumaan samalla tavoin, mutta ei ollut yhtä menestyksekäs. Kellerin opettajat tekivät monia virheitä ja harjoitukset olivat Kellerin harjaantumattomalle äänelle liian rasittavia. Kellerin "suullinen kieli" oli epäselvä koko hänen elämänsä ajan, ja vain läheiset ystävät ymmärsivät häntä.

Helen Keller oli kuitenkin kielellisesti hyvin lahjakas ja oppi lukemaan paitsi englantia myös espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa ja latinaa pistekirjoituksella.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Keller ja hänen opettajansa Anne Sullivan

Vuonna 1888 Helen alkoi opiskella Perkinsin sokeiden koulussa ja vuonna 1894 Helen ja Anne muuttivat New Yorkiin jatkaakseen Wright-Humasonin kuurojenkoulussa.

Vuonna 1898 he palasivat Massachusettsiin, ja Helen kirjautui sisään Cambridge school for young ladies -opistoon ennen kuin pääsi vuonna 1900 Radcliffe Collegeen. Vuonna 1904, 24 vuoden ikäisenä, hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi arvosanalla cum laude, ja oli näin ensimmäinen yliopiston suorittanut kuurosokea.

Aikuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Helen Keller aloitti elämäntyönsä sokeiden ja kuurosokeiden auttajana. Hän otti yhteyttä lainsäätäjiin ja kiersi maailmaa luennoimassa sekä kirjoitti useita teoksia ja artikkeleita. Hän tapasi Yhdysvaltain presidentit Grover Clevelandista Lyndon Johnsoniin. Hänen panoksensa sokeiden ja muiden syrjittyjen aseman parantamiseksi muodostui merkittäväksi. Lions Clubs Internationalin (LCI) kansainvälisessä kokouksessa Ohion Cedar Pointissa, Yhdysvalloissa kesäkuun 30, 1925 esittämän vetoomuksen johdosta aloitettiin Lionsklubien SightFirst -näönsuojeluohjelmat.[2][3] Suomessa Keller vieraili toukokuussa vuonna 1957.[4]

Kellerillä oli ainakin yksi lyhyeksi jäänyt rakkaussuhde, mutta hän ei mennyt elämänsä aikana kertaakaan naimisiin.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helen Keller: The Story of My Life (1903)
  • Helen Keller: Light in My Darkness (1927)
  • Helen Keller: Elämäni tarina (1957). Suomentanut Martti Montonen, johdanto Felix Holländer, jälkikirjoitus Niilo Mäki.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Kellerin elämästä on tehty useampi elokuva:

  • Deliverance (mykkäelokuva, 1919)
  • Ihmeidentekijä (1962, alun perin William Gibsonin näytelmä vuodelta 1959)
  • Helen Keller and Her Teacher (1970)
  • Helen Keller: The Miracle Continues (1984)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]