Käytäntöyhteisö

Osa artikkelisarjaa
Yhteisö
Käsitteet
Harrastusyhteisö Käytäntöyhteisö Kollektivismi Kommunitarismi Kuviteltu yhteisö Organisaatio Ryhmä Sobornost Solidaarisuus Sosiaalinen pääoma Sosialisaatio Työyhteisö Yhteisöllisyys Yhteenkuuluvuus
Tutkimus
Yhteiskuntatiede Yhteisötutkimus Yhteisötyö Yhteisöpsykologia Sosiaalityö Kulttuuriantropologia Internet-tutkimus Yhteiskuntatieteiden filosofia Maaseutuyhteisön sosiologia Yhteiskuntamaantiede Yhteiskuntafilosofia Kulttuurievoluutio Kaupunkisuunnittelu

Käytäntöyhteisö on Etienne Wengerin ja Jean Laven mukaan ryhmä ihmisiä, jotka jakavat tietyn taidon tai ammatillisen osaamisalueen. Käytäntöyhteisö voi muodostua jäsentensä yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille tai se voidaan luoda erityisesti tietyn aihepiirin tiedon kokoamista ja tuottamista varten. Käytäntöyhteisön jäsenyyteen liittyy olennaisesti osaamisen ja vastuun jakaminen. Käytäntöyhteisö voi toimia kasvokkain tai erilaisten viestintävälineiden avulla.

Käytäntöyhteisö rakentuu kolmesta ulottuvuudesta: 1. keskinäinen sitoutuminen, 2. yhteinen tavoite tai "hanke" (engl enterprise) sekä 3. yhteiset välineet tai resurssit.

Sitoutuminen ilmenee siten, että käytäntöyhteisön jäsenet solmivat yhteistyösuhteita keskenään ja muodostavat yhteiselle toiminnalleen normeja. Nämä siteet pitävät yhteisön sosiaalisesti koossa. Keskinäisen työskentelyn ja kommunikoinnin kautta yhteisön jäsenet saavuttavat yhteistä ymmärrystä työskentelynsä kohteesta eli "hankkeesta", muokkaavat sitä toimiessaan sen parissa. Käytäntöyhteisö synnyttää toimintansa avulla ja sitä varten yhteisiä resursseja, jotka voivat olla luonteeltaan esimerkiksi jaettuja merkityksiä, toimintatapoja ja tarinoita.

Lähtökohdat ja kehitys

Alkuajat

Lave ja Wenger esittelivät käytäntöyhteisö termin ensi kertaa vuonna 1991 teoksessaan Situated learning: legitimate peripheral participation. Teoksessa kuvattiin uutta erityisesti työpaikoille sopivaa oppimisen mallia, jossa oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä eikä niinkään strukturoidusti tietoa oppilaitosmaisesti välittämällä. Laven ja Wenger eivät tarkasti määrittele käytäntöyhteisöä teoksessaan vaan ennemminkin kuvaavat prosessin, jossa ryhmän uusi tulokas tulee ryhmän täysi valtaiseksi jäseneksi tiedon tuottamiseen osallistumisen avulla.

Wenger jatkoi ilmiön tarkastelua 1998 julkaistussa teoksessa Communities of Practice: learning, meaning and identity, jossa korostuu yhteisön identiteettiä luova voima ja jossa vankennetaan teoriaa oppimisen sosiaalisesta luonteesta.

Vuonna 2002 julkaistu Cultivating Communities of Practice (Wenger, McDermott ja Snyder) toi muutoksen käsitykseen käytäntöyhteisöistä. Tässä teoksessa yhteisöillä aletaan nähdä myös liikkeenjohdollista merkitystä pelkän oppimisen ja identiteetin rakentamisen sijaan. Se määritteleekin Käytäntöyhteisön uudelleen ryhmäksi henkilöitä joilla: "on erityinen kiinnostus tiettyyn aiheeseen ja jotka syventävät yhteistoiminnassa osaamistaan ja tietoaan aiheesta". Määritelmä alkaakin linkittää käytäntöyhteisöjä tietämyksenhallinnan työkalujen käsitteistöön.

Nykytila

Artikkeli Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice (Wenger, E., 2004) määrittelee  uudelleen käytäntöyhteisön rakennetta, jossa se rakentuu kolmesta piirteestä: 

Aihealue (Domain): Käytäntöyhteisön luo sen jäsenille yhteinen kiinnostuksen aihealue, joka määrittelee keskeisen ratkaistavan ongelman. Käytäntöyhteisön identiteettiä ei voida määrittää ainoastaan tehtävällä, kuten joukkueelle, vaan alueena tietoutta, jota pitää tutkia ja kehittää. 

Yhteisö (Community): Ihmiset, joille aihealue on olennainen, ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa jakaen tietoa ja ratkaisten ongelmia, näin luoden suhteita. Suhteet muodostavat yhteenkuuluvuutta ja luovat rajan sisäpiirille ja ulkopiirille.

Harjoittaminen (Practice): Käytäntöyhteisö ei ole ainoastaan yhteisö, joka jakaa yhteisen kiinnostuksen aiheen. Käytäntöyhteisön jäsenet ovat kyiseisen yhteisön aihealueen harjoittajia, jotka omaavat tietoa, menetelmiä, työkaluja, tarinoita sekä asiakirjoja, joita jäsenet jakavat ja kehittävät yhdessä. Käytäntöyhteisö tuo yhteen jäsenet, jotka osallistuvat tekemiseen, jolloin ajan myötä jäsenet keräävät käytännön tietoutta aihealueestaan.

Käytäntöyhteisöjen muodostuminen

Lave ja Wenger havaitsivat käytäntöyhteisöjen muodostuvan luonnostaan, osaajien tavatessa toisiaan jakaakseen kokemuksia. Käytäntöyhteisöjä on havaittu monissa eri osaamisryhmissä. Yksi kuuluisimmista käytäntöyhteisöistä muodostui Xeroxin asiakaspalvelijoiden kesken, ja se kehittyi yhtiön tukemana maailmanlaajuiseksi Eureka-projektiksi. Eureka-projektin tietosisällön on arvioitu tuottaneen yhtiölle sadan miljoonan dollarin säästöt.

Esimerkkejä käytäntöyhteisöistä

Autodesk Community: Suunnitteluohjelmisto yrityksen ylläpitämä yhteisö, jossa kannustetaan jakamaan kokemuksia ja olemaan yhteydessä muihin suunnittelijoihin 

Linux.com Community: Linux foundationin ylläpitämä sivusto, jolla yhdistetään kehittäjiä, käyttäjiä ja administraattoreita.

Lähteet

• Brown, John Seely; Duguid, Paul (2000). "Balancing act: How to capture knowledge without killing it". Harvard Business Review. (englanniksi)
• Cox, Andrew: What are communities of practice? A critical review of four seminal works. Loughborough University: Department of Information Science, 2005. doi: 10.1177/0165551505057016
• Hakkarainen, Kai, Palonen, Tuire, Paavola, Sami & Lehtinen, Erno: Communities of Networked Expertise: Professional and Educational Perspectives. Oxford: Elsevier, 2004. ISBN 0-08-044541-1. (englanniksi)
• Kimble, Chris; Hildreth, Paul; Bourdon, Isabelle (2008). Communities of Practice: Creating Learning Environments for Educators. Information Age Publishing. ISBN 1-59311-863-5. (englanniksi)
• Lave, Jean & Wenger, Etienne: Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation. Cambridge: Cambridge University Press, 1991. ISBN 0-521-42374-0. (englanniksi)
• https://knowledge.autodesk.com/community: Autodesk yhteisön sivusto
• https://www.linux.com/community: Linux yhteisön sivusto
• Wenger, Etienne: Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity. Cambridge (UK): Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-66363-6. (englanniksi)
• Wenger, E. (2004). "Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice", Ivey Business Journal, vol. 68, no. 3, pp. 1-8.