Alphonse de Lamartine

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alphonse Marie Louis de Lamartine, Henri Decaisnen maalaus.
Alphonse de Lamartine noin 1865.

Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (21. lokakuuta 1790 Mâcon28. helmikuuta 1869 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden riistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi [1], mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d'un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä Girdonistiselle puolueelle.

Lamartine työskenteli Italiassa Ranskan suurlähetystössä 1825–1828. Vuonna 1829 Ranskan akatemia myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Hänet valittiin edustajainkamarin jäseneksi ja hän oli lyhyen aikaa hallituksen jäsenenä vuoden 1848 helmikuun vallankumouksen aikana. Hän toimi Ranskan ulkoministerinä 24. helmikuuta – 11. toukokuuta 1848. Maan väliaikainen johtaja Jacques-Charles Dupont de l’Eure siirsi ikääntymisensä vuoksi suurimman osan työtehtävistään Lamartinelle, josta tuli väliaikaishallituksen korkeimmista virkamiehistä koostuneen toimeenpanevan komission jäsen.

Lamartine Pariisin kaupungintalon edustalla 25. helmikuuta 1848, Félix Philippoteauxin maalaus.

Poliittisella urallaan Ranskan toisessa tasavallassa hän johti työtä kuolemantuomion ja orjuuden poistamiseksi, ja oli myös mukana perustamassa lyhytaikaiseksi jäänyttä kansallista työpajaohjelmaa. Hänen poliittinen katsomuksensa oli demokraattinen ja pasifistinen. Lamartine menetti kannattajansa, jotka eivät hyväksyneet hänen hillittyä kantansa. Hän osallistui presidentinvaaleihin 10. joulukuuta 1848, mutta ei pystynyt saavuttamaan riittävää kannatusta. Pian tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen.

Lamartine vietti loppuelämänsä köyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia nimellä Cours familier de littérature.

Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamartinen väitetään olleen ensimmäinen romanttisia runoja kirjoittanut ranskalainen runoilija, vaikka Charles-Julien Lioult de Chênedollé kehitteli romanttista runoutta samaan aikaan. Lamartinen runot olivat myös tärkeä vaikutin Paul Verlainelle ja symbolisteille.

Tärkeimmät teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saül (1818)
  • Méditations poétiques (1820)
  • Nouvelles Méditations (1823)
  • Harmonies poétiques et religieuses (1830)
  • Sur la politique rationnelle (1831)
  • Voyage en Orient (1835)
  • Jocelyn (1836)
  • La chute d'un ange (1838)
  • Recueillements poétiques (1839)
  • Histoire des Girondins (1847)
  • Raphaël (1849)
  • Confidences (1849)
  • Geneviève, histoire d'une servante (1851)
  • Graziella (1852)
  • Les visions (1853)
  • Histoire de la Turquie (1854)
  • Cours familier de littérature (1856)

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raphael: Kaksikymmenvuotiaan tarina. (Raphaël, 1849.) Suomentanut ja johdannolla varustanut Aarne Anttila. Kariston klassillinen kirjasto 25. Hämeenlinna: Karisto, 1925.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alphonse de Lamartine.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Ranskaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.