Alphonse de Lamartine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alphonse Marie Louis de Lamartine, Henri Decaisnen maalauksessa
Alphonse de Lamartine n. 1865

Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (21. lokakuuta 179028. helmikuuta 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hän syntyi Burgundin maakunnassa sijaitsevassa Mâconissa, ranskalaiseen aatelisperheeseen.

Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta, Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa rakkauden riistämän miehen näkökulmasta polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä. Hänet tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista joka toimi myös politiikassa. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi [1], myöhemmin hänen uskonkatsomuksensa kääntyi Panteismiin kirjoittaessaan Jocelyn ja La Chute d'un ange teoksia. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä Girdonistiselle puolueelle.

Hän työskenteli Italiassa Ranskan suurlähetystössä 1825-1828. Vuonna 1829 Ranskan akatemia myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Hänet valittiin edustajaksi (député) Ranskan hallitukseen ja oli lyhyen aikaa valtion johdosssa helmikuun vallankumouksen aikana. Hän toimi Ranskan ulkoministerinä 24. helmikuuta 1848-11. toukokuuta 1848. Maan väliaikainen johtaja Jacques-Charles Dupont de l'Euren ikääntymisestä johtuen hän siirsi suurimman osan työtehtävistään Lamartinelle, tämän vuoksi hänestä tuli Executive Commissionin jäsen joka koostui väliaikaishallituksen korkeimmista virkamiehistä.

Lamartine Pariisin kaupungintalon edustalla, 25. helmikuuta 1848, Félix Philippoteauxin maalauksessa

Poliittisella urallaan Ranskan toisessa tasavallassa hän johti työtä kuolemantuomion ja orjuuden poistamista, hän oli myös mukana perustamassa lyhytaikaiseksi jäänyttä kansallista työpaja ohjelmaa. Hänen poliittinen katsomuksensa oli demokraattinen ja pasifistinen. Lamartine menetti kannattajansa jotka eivät hyväksyneet hänen hillittyä kantansa. Hän osallistui presidentinvaaleihin 10. joulukuuta 1848 mutta ei pystynyt saavuttamaan riittävää kannatusta. Pian tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen.

Lamartine vietti loppuelämänsä koyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia, Cours familier de littérature. Hän kuoli Pariisissa.

Lamartine väitetään olleen ensimmäinen romanttisia runoja kirjoittanut ranskalainen runoilija, (vaikka Charles-Julien Lioult de Chênedollé kehitteli romanttista runoutta samaan aikaan.) hänen runonsa oli myös tarkeä vaikuttaja Paul Verlainelle ja symbolisteille.

Tärkeimmät teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saül (1818)
  • Méditations poétiques (1820)
  • Nouvelles Méditations (1823)
  • Harmonies poétiques et religieuses (1830)
  • Sur la politique rationnelle (1831)
  • Voyage en Orient (1835)
  • Jocelyn (1836)
  • La chute d'un ange (1838)
  • Recueillements poétiques (1839)
  • Histoire des Girondins (1847)
  • Raphaël (1849)
  • Confidences (1849)
  • Geneviève, histoire d'une servante (1851)
  • Graziella (1852)
  • Les visions (1853)
  • Histoire de la Turquie (1854)
  • Cours familier de littérature (1856)

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raphael: Kaksikymmenvuotiaan tarina. (Raphaël, 1849.) Suomentanut ja johdannolla varustanut Aarne Anttila. Kariston klassillinen kirjasto 25. Hämeenlinna: Karisto, 1925.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alphonse de Lamartine.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Ranskaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.