Ranskan akatemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Logo
Ranskan akatemia

Ranskan akatemia (ransk. L’Académie française) perustettiin vuonna 1635 kardinaali Richelieun aloitteesta huolehtimaan ranskan kielestä. Akatemia on yksi Ranskan vanhimmista edelleen toimivista instituuteista. Sen muodostavat 40 eliniäksi valittua jäsentä, joita kutsutaan kuolemattomiksi (Les Immortels).

Nykyisin akatemialla on kaksijakoinen tehtävä:

Kielestä huolehtiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti akatemian tulee pitää huolta ranskan kielestä. Tämä tavoite asetettiin sen alkuperäisessä perustamispäätöksessä. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi akatemia on menneisyydessä työskennellyt kielen normittamiseksi, jotta siitä tulisi entistä selkeämpää yhteistä omaisuutta kaikille ranskalaisille ja kieltä käyttäville.

Nykyisin akatemia toteuttaa tätä huolehtimalla kielen laadukkuudesta ja seuraamalla sen välttämätöntä kehitystä. Tavoitteena akatemialla on kielen hyvä ja oikea käyttö, jonka tukemiseksi se julkaisee sanakirjaa Dictionnaire de l’Académie française. Oikean kielenkäytön normeja tuodaan esiin tämän sanakirjan ja akatemian suosituksilla sekä erilaisiin kielenkäytön neuvostoihin osallistumisella.

Taloudellinen tuki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akatemian toinen keskeinen tehtävä on mesenaattina toimiminen. Tätä tehtävää ei alkuperäinen perustamisasiakirja tunne, mutta sen mahdollistavat akatemian saamat runsaat taloudelliset lahjoitukset. Vuosittain akatemia jakaa noin 60 erilaista kirjallisuuspalkintoa.

Tuki kohdistuu Ranskan kansalaisten lisäksi koko muulle frankofoniselle maailmalle. Akatemia tukee taloudellisesti myös kirjallisia yhdistyksiä ja tieteellisiä seuroja.

Kardinaali Richelieu

Vuonna 1635 kardinaali Richelieu laaditutti akatemian säännöt, jotka kuningas Ludvig XIII hyväksyi samana vuonna. Pariisin parlamentti rekisteröi säädökset vuonna 1637.[1] Säännöissä määriteltiin virallinen status yhteisölle, joka tämän jälkeen kokoontuisi. Akatemian tehtäväksi tuli säädellä ja luoda kriteerit kaikille ranskan kieltä käyttäville. Akatemia kokoontui aluksi jäsentensä luona. Vuodesta 1639 lähtien akatemia kokoontui kanslerinsa luona ja vuodesta 1672 lähtien Louvressa. Vuonna 1805 akatemia muutti Ranskan instituutin rakennukseen, jossa se yhä kokoontuu.

Perustajana kardinaali Richelieu julistautui akatemian suojelijaksi ja oli sitä kuolemaansa saakka. Hänen jälkensä tehtävää hoiti kansleri Séguier, kunnes kuningas Ludvig XIV otti tehtävän haltuunsa. Tästä lähtien Ranskan valtionpäämies on ollut akatemian suojelija.

Sanakirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1694 ja toistaiseksi viimeisin vuonna 1992. Sen yhdeksäs painos on valmisteilla.

Pierre Loti pukeutuneena vihreään virka-asuun, kun hänet vastaanotettiin Ranskan akatemiaan 7. huhtikuuta 1892.

Akatemia koostuu 40 jäsenestä. Akatemia valitsee itse jäsenensä, joita kutsutaan kuolemattomiksi, koska kardinaali Richelieun akatemialle antamassa sinetissä on teksti "Kuolemattomuudelle". Akatemian historian aikana sillä on ollut yli 700 jäsentä. He ovat olleet runoilijoita, romaanikirjailijoita, teatterintekijöitä, filosofeja, lääkäreitä, tiedemiehiä, taidekriitikoita, sotilaita, valtiomiehiä ja kirkonmiehiä. Ensimmäinen akateemikoksi valittu nainen oli Marguerite Yourcenar, joka valittiin 1980-luvulla.[2]

Akateemikoilla on virka-asunaan kaikissa juhlallisissa istunnoissaan toiselta konsulikaudelta peräisin oleva musta, vihreällä kirjailtu virkapuku, johon kuuluu lisäksi kaksilierinen hattu, viitta ja miekka.[2] Tätä asua käyttävät myös muiden Ranskan instituutin akatemioiden jäsenet. Valintaa Ranskan akatemiaan pidetään nykyisinkin kaikkein korkeimpana kunnianosoituksena.

Akatemian jäsenet eivät voi erota tehtävästään. Jos joku kuitenkin jättäytyy pois, hänen tilalleen ei valita uutta edustajaa ennen hänen kuolemaansa. Akatemian yleiskokous voi erittäin painavista syistä erottaa jäsenen. Toisen maailmansodan jälkeen jäseniä erotettiin; kuuluisin tapaus oli Philippe Pétain.

Hyvin valovoimaisia kirjailijoita ei ole koskaan päässyt akatemian jäseneksi.selvennä He eivät ole joko koskaan pyrkineet jäseneksi tai heidän ehdokkuuttaan ei ole hyväksytty. Myös ennenaikainen kuolema on estänyt monen akatemiaan pääsyn. Vuonna 1885 kirjailija Arsène Houssaye kutsui ensimmäisen kerran näitä jäsenyyttä vaille jääneitä akatemian 41. tuolin haltijoiksi.[2] Ilmausta on käytetty myöhemmin symboloimaan niitä jotka olisivat ihan hyviä mutta eivät saa näkyvyyttä koska samaan aikaan on muita ainakin yhtä hyviä.[3]

  1. L'histoire Académie française (ranskaksi)
  2. a b c Thora van Male: Inside the Academie Verbatim – Language Quarterly. 2004. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  3. Quality Is Overrated: The Mechanics of Excellence In Music Little White Earbuds

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]