Raymond Aron
| Raymond Aron | |
|---|---|
_by_Erling_Mandelmann.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1905 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 17. lokakuuta 1983 (78 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Léon Brunschvicg |
| Oppilaat | Jean-Jacques Salomon ja Pierre Hassner |
| Tutkimusalue | sosiologia |
| Palkinnot | Erasmus-palkinto (1983) |
 Nimikirjoitus |
|
Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi)[1] oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija.[2] Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.[1]
Aron väitteli tohtoriksi historian filosofiasta Pariisissa École normale supérieuressa vuonna 1930.[1] Hän opiskeli vuosina 1930–1933 Saksassa, missä hän todisti Adolf Hitlerin valtaannousua.[3] Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 Aron toimi professorina Toulousen yliopistossa. Vuosina 1955–1968 Aron toimi professorina Sorbonnessa.[1] Hän tutki erityisesti sodan sosiologiaa[4] ja ongelmia modernissa teollisuusyhteiskunnassa.[2] Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu muiden muassa L'Opium des intellectuels (1955), jossa hän kritisoi vasemmiston konformismia ja marxilaisten hallintojärjestelmien totalitaristisia piirteitä.[1]
Aron sai mainetta terävällä ja epäsovinnaisella kirjoitustyylillään eri lehdissä.[4] Hän kirjoitti kolumneja Le Figaroon vuosina 1947–1977.[1] Aronille myönnettiin Erasmus-palkinto vuonna 1983.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- La Sociologie allemande contemporaine, Paris, Alcan, 1935.
- Introduction à la philosophie de l'histoire. Essai sur les limites de l'objectivité historique, Paris, Gallimard, 1938.
- Essai sur la théorie de l'histoire dans l'Allemagne contemporaine. La philosophie critique de l'histoire, Paris, Vrin, 1938.
- L'Homme contre les tyrans, New York, Editions de la Maison française, 1944.
- De l'armistice à l'insurrection nationale, Paris, Gallimard, 1945.
- L'Âge des empires et l'Avenir de la France, Paris, Défense de la France, 1945.
- Le Grand Schisme, Paris, Gallimard, 1948.
- Les Guerres en chaîne, Paris, Gallimard, 1951.
- La Coexistence pacifique. Essai d'analyse, Paris, Editions Monde nouveau, 1953, pseudonyymillä François Houtisse, yhdessä Boris Souvarinen kanssa
- L'Opium des intellectuels, Paris, Calmann-Lévy, 1955.
- Polémiques, Paris, Gallimard, 1955.
- La Tragédie algérienne, Paris, Plon, 1957.
- Espoir et peur du siècle. Essais non partisans, Paris, Calmann-Lévy, 1957.
- L'Algérie et la République, Paris, Plon, 1958.
- La Société industrielle et la Guerre, suivi d'un Tableau de la diplomatie mondiale en 1958, Paris, Plon, 1959.
- Immuable et changeante. De la IVe à la Ve République, Paris, Calmann-Lévy, 1959.
- Dimensions de la conscience historique, Paris, Plon, 1961.
- Paix et guerre entre les nations, Paris, Calmann-Lévy, 1962.
- Le Grand Débat. Initiation à la stratégie atomique, Paris, Calmann-Lévy, 1963.
- Dix-huit leçons sur la société industrielle, Paris, Gallimard, 1963
- La Lutte des classes, Paris, Gallimard, 1964
- Essai sur les libertés, 1965.
- Démocratie et totalitarisme, 1965.
- Trois essais sur l'âge industriel, Paris, Plon, 1966.
- Les Étapes de la pensée sociologique, Paris, Gallimard, (1967).
- De Gaulle, Israël et les Juifs, Paris, Plon, 1968.
- La Révolution introuvable. Réflexions sur les événements de mai, Paris, Fayard, 1968.
- Les Désillusions du progrès, Paris, Calmann-Lévy, 1969.
- D'une sainte famille à l'autre. Essai sur le marxisme imaginaire, Paris, Gallimard, 1969.
- De la condition historique du sociologue, Paris, 1971.
- Études politiques, Paris, 1972.
- République impériale. Les États-unis dans le monde (1945–1972), Paris, Calmann-Lévy, 1973.
- Histoire et dialectique de la violence, Paris, Gallimard, 1973.
- Penser la guerre, Clausewitz (1976).
- Plaidoyer pour l'Europe décadente, Paris, Laffont, 1977.
- Le Spectateur engagé (puheita) Paris, Julliard, 1981.
- Mémoires, Paris, Julliard, (1983)
- Le Marxisme de Marx (2002).
- Raymond Aron, spectateur engagé. Entretiens avec Raymond Aron. Durée : 2H30 - DVD - Éditions Montparnasse, (2005).
- De Giscard à Mitterrand : 1977–1983 (tärkeimmät L'Expressissä julkaistut artikkelit), esipuhe Jean-Claude Casanova. Éditions de Fallois, Paris, octobre 2005. 895 pages. ISBN 2-87706-570-7.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Raymond Aron Britannica.com. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 650. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Hoffman, Stanley: Raymond Aron (1905–1983) The New York Review of Books. 8.12.1983. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Huovinen, Pentti & Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 13–14. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
| ||||||||||||||||||||||||||
