Badrin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Badrin taistelu
Osa Muhammadin valloituksia
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Päivämäärä:

624

Paikka:

Badrin kaivo

Lopputulos:

Muslimien voitto

Osapuolet

Medinalaiset muslimit

Mekan Quraish

Komentajat

Muhammad

Abu Jahl

Vahvuudet

noin 300

noin 1 000

Tappiot

alle 20

noin 100

Badrin taistelu käytiin Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerran mukaan vuonna 624 Hijazin alueella Badrin kaivolla. Se oli ensimmäinen suuri taistelu Muhammedin kannattajien ja Mekan pakanallisten quraishilaisten välillä. Taistelu syntyi, kun Medinaan paenneet muslimit yrittivät ryöstää mekkalaisten kauppakaravaanin, joka oli tulossa Syyriasta. Taistelu päättyi muslimien voittoon. Myöhemmin käytiin lisää yhteenottoja mekkalaisten ja muslimien välillä, kunnes muslimit Muhammedin johdolla valloittivat Mekan vuonna 630.

Taistelusta kertoo Ibn Ishaq Muhammedin elämäkerrassa Sirat rasul Allah, joka on kirjoitettu 760-luvulla Bagdadissa. Se on säilynyt muun muassa Ibn Hishamin tekemänä versiona 800-luvulta. [1] Joidenkin orientalistien mielestä Badrin taistelua ei koskaan käyty, vaan kyseessä on Koraanin käännösvirheen pohjalta luotu Koraanin selitys.[2]

Ibn Ishaqin kertomuksen mukaan Muhammed oli vuonna 622 saapunut Mekasta Medinaan mukanaan joitakin pakolaisia. Medina oli keidaskaupunki, jossa vapaata viljelymaata oli vain rajallisesti, ja niinpä muslimien oli turvauduttava elinkeinonaan ryöstelyihin. Ryöstöretkiä tehtiin etenkin Mekan valtaheimon Quraishin karavaaneja vastaan.

Vuonna 624 Muhammed sai kuulla Syyriasta tulossa olevasta suuresta quraishilaisesta karavaanista. Hän kutsui muslimit luokseen ja sanoi: "Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi."[1]

Osa miehistä oli aluksi haluttomia, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään ryhtyvän sotaan. Muhammed alkoi koota joukkojaan Medinassa, samalla kun hyökkäystä epäillyt karavaanin komentaja Abu Sufyan pyysi vahvistuksia Mekasta. Mekan ylimystö suostuikin lähettämään karavaanin suojaksi lähes tuhannen miehen osaston, Muhammadin joukkoihin kuului vain noin 300 miestä ja 70 kamelia.

Muslimit pitivät karavaanin mekkalaisista vahvistuksista kuultuaan neuvonpidon, josta Hämeen-Anttilan arvion mukaan tunnetaan todennäköisesti myöhemmin sepitettyjä kuvauksia. Taisteluun ryhtymistä verrattiin israelilaisten taisteluihin Pyhästä maasta ja sen tarkoituksena luonnehdittiin olleen Mekan ja Kaaban valloitus. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan on kuitenkin todellisuudessa epävarmaa, oliko taisteluun ryhmittymisen taustalla alun perin laisinkaan pyrkimys valloituksiin. Taistelun kuvaukset antavat myös Muhammedille merkittävän roolin sotapäällikkönä. Muhammed kuvataan muun muassa Abu Bakrin mukana tiedustelemassa maastoa, mutta hänen todellinen osuutensa sotapäällikkönä on Hämeen-Anttilan mukaan kuitenkin epävarmaa.[3]

Muslimeja auttamaan saapunut enkelien armeija historioitsija Muhammad Bal'amin teoksesta.

Mekkaan kulkenut karavaani pääsi vahvistuksiensa suojiin ennen kuin muslimit tavoittivat sen. Muslimit ja quraishilaiset joukot kohtasivat Badrin kaivolla, josta muslimit olivat ottaneet asemat ennen vihollistensa saapumista. Muhammed ei ottanut osaa tulevaan taisteluun, vaan hänelle rakennettiin maja, jossa hän oleskeli taistelun ajan. Taistelun ollessa aluillaan osa quraishilaisista ei olisi halunnut ryhtyä yhteenottoon muslimeja vastaan, joista osa oli heidän sukulaisiaan. Taistelu olisi myös saattanut johtaa verikoston kierteeseen. Muhammedin vannoutuneen vihollisen Abu Jahlin onnistui kuitenkin kääntää joukkojen mielipiteen taisteluun ryhtymisen puolelle.

Ajalle tyypillisesti varsinaista taistelua edelsi eri osapuolten kaksintaistelut, joihin osallistui muslimien puolelta Muhammedin setä Hamza ibn Abdalmuttalib ja Ali ibn abi Talib. Taistelu alkoi Muhammedin jaettua joukoille ohjeita ja luvattua kaikkien kaatuvien pääsevän paratiisiin. Muhammed palasi majaansa ja varsinainen taistelu alkoi.[3]

Alivoimaiset muslimit saivat vahvistuksia, kun arkkienkeli Gabriel osallistui Haizum-hevosellaan enkeliarmeijan johdossa mukaan taisteluun. Eri kuvausten mukaan enkeliarmeijan ratsastusta todistivat silminnäkijät. Enkelien tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jonk turbaani oli keltainen.[1] Vaihtoehtoisesti muslimien vihollisten sanottiin kaatuneen kuolleina maahan ilman, että heihin olisi vaikuttaneen osuneen mitään. Taistelu päättyi muslimien voittoon.[3]

Badrin taistelun kartta

Suuri joukko mekkalaisia oli saanut surmansa taistelussa ja heidän joukossaan oli Muhammedin vanha vihollinen Abu Jahl.[3] Mekkalaisten kaatuneiden määrä oli noin 100 ja muslimien alle 20.[4] Muslimien käsiin jäi suuri sotasaalis, josta voittajat alkoivat kiistellä keskenään. Muhammed päätti kiistan jakamalla saaliin tasan voittaneiden kesken ja kiistojen takia ilmoitettiin Koraanin kahdeksas, eli Sotasaaliiden suura. Suurassa voitto liitetään Jumalan toimintaan ja jae 17 mainitseekin "Kun sinä ammuit nuolen, et ampujana ollut sinä vaan Jumala".

Muhammedin elämäkerran mukaan taistelu oli vain alkua muslimien valloitusretkille. Muhammed palasi joukkoineen Medinaan, josta lähdettiin vain viikon levon jälkeen uusille sotaretkille. Myöhemmin muslimit kärsivät tappion mekkalaisille Uhudin taistelussa, mutta sen jälkeen he voittivat niin sanotussa vallihautasodassa. Lopulta vuonna 630 muslimit valtasivat Mekan.[3]

Islamilaisessa historiankirjoituksessa Badrin taistelua on perusteltu muslimeihin Mekassa suunnatulla vainolla. Mekan on katsottu olleen myös pyhä kaupunki, johon muslimeilla oli oikeus samaan tapaan, kuin juutalaisilla Pyhään maahan.[3]

Badrin taistelun historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah
Abd al-Muttalib
ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib
Amina (Muhammedin äiti)
Norsun vuosi (Muhammed)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Ensimmäisen kerran Badrin taistelusta kertoo vasta Ibn Ishaq yli sata vuotta myöhemmin Muhammed -elämäkerrassaan. Siksi onkin väitetty, ettei taistelua koskaan käyty. On myös esitetty teoria, että kyseessä on Koraanin käännösvirheen pohjalta syntynyt tarina.[5] Yksityiskohtainen kuvaus itse taistelusta olisi kehittynyt aikaisempien kirjallisten esikuvien, etenkin Vanhan Testamentin pohjalta.

Kuvaus Badrin taistelusta muistuttaa Vanhan Testamentin kertomuksia.[6] Erään muslimin kerrottiin nähneen ennen taistelua mekkalaisten tappiota ennustavan unen. Vastaavasti Gideonille kerrottiin enneuni midianilaisten tappiosta (Tuomarien kirja 7:2–8). Muhammedin armeijan koko (300 miestä) oli sama kuin Gideonilla. Toisinaan sen kooksi on esitetty 318. Tällöin se on sama kuin Abramin sotajoukon koko hänen sotiessaan kuninkaita vastaan (1.Moos. 14:14).

Ennen taistelua Muhammed tekee Abu Bakrin kanssa tiedusteluretken.[1] Saman tekee Gideon palvelijansa Puuran kanssa (Tuomarien kirja 7: 10). Veden juominen lähteestä edeltää molempia taisteluita, ja sen avulla erotetaan uskovat muista. Koraani kertoo tarinan lähteestä juomisesta kuningas Saulin kohdatessa Goljatin (Koraani 2:249), mutta tämä on siirtymä Gideonia koskevasta tarinasta.[7] Taistelua edeltää kaksintaistelu, joka vastaa Daavidin taistelua Goljatia vastaan (1. Sam. 17). Muhammedin kamelien lukumäärä (70) on saatu Raamatusta, missä muun muassa Elimin keitaalla kasvoi 70 palmua, ja Mooseksella oli heilutusuhrivaskea 70 talenttia (2.Moos, 15.27 ja 38:29).

Sana Badr esiintyy Koraanissa Imranin perheen suurassa (3:123). Muslimien hyväksymässä suomennoksessa (islamopas.com) kohta kuuluu seuraavasti: [8]

Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa, kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?

Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksesta (samoin kuin Koraanista) taistelua merkitsevä sana puuttuu, ja kohta kuuluu: "Jumala auttoi teitä Badrissa".[9] Christoph Luxenbergin mukaan ilmaisu "Jumala auttoi teitä Badrissa" on edelleen väärin ja oikea tulkinta olisi "Jumala auttoi teitä taivaallisella avulla" (bi-'idr). Tähän päästään, kun sanaan b-d-r joskus myöhemmin lisätty diakriittinen merkki (äännettä a tarkoittava fatha) poistetaan ja konsonanttiyhdistelmä luetaan syyriaksi eikä arabiaksi. Taivaallisesta avusta todella puhutaankin heti seuraavassa jakeessa: "Herranne lähettää teidän avuksenne 3000 enkeliä".

Käsitys Badrin taistelusta olisi siten saanut alkunsa Koraanin konsonanttikirjoituksen väärintulkinnasta. [2] Imranin perheen suurassa mainittu b-d-r alettiin tulkita paikannimeksi, ja sen ympärille syntyi tarina "Badrin" taistelusta, jossa uskovia riensi auttamaan 3000 enkeliä. Luxenbergin tulkinnan mukaan kohdassa puhutaan vain uskovia kohdanneesta ahdingosta yleensä, jolloin heitä auttamaan tuli enkeleitä.

  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin miekka. Idän ja lännen konfliktien historia. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2
  • Luxenberg, Christoph: ”Keine Schlacht von "Badr. Zu Syrischen Buchstaben in frühen Koranmanuskripten”. Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Shriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 642–676. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 Teoksen verkkoversio.
  1. a b c d Ibn Ishaq, 1955, s. 289– 359; Ibn Hisham, 1999, s. 209–244
  2. a b Luxenberg, 2009, s. 642–676
  3. a b c d e f Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia, s. 13–21. (Sähköinen versio) Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2
  4. Tony Bunting: Battle of Badr Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.4.2018. (englanniksi)
  5. Luxenberg, 2009, s. 642–676
  6. Hans vom Mtzik: The Gideon-Saul Legend and the Tradition of the Battle of Badr.Julkaistu uudelleen teoksessa.Ibn Warraq (toim.) Koranic Allusions. The Biblical, Qumranian and Pre-Islamic Background to the Koran. s. 239–250. Prometheus Books, 1915/2013.
  7. Geiger, Abraham: What did Muhammad Borrow from Judaism? Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 216. Prometheus Books, 1998.
  8. Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.
  9. Koraani. (Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila) ISBN 952-9842-05-8. Basam Books, 1995.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]