Badrin taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Badrin taistelu
Osa Muhammadin valloituksia
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Päivämäärä:

624

Paikka:

Badrin kaivo

Lopputulos:

Muslimien voitto

Osapuolet

Medinalaiset muslimit

Mekan Quraish

Komentajat

Muhammad

Abu Jahl

Vahvuudet

noin 300

noin 1 000

Tappiot

alle 20

noin 100

Badrin taistelu käytiin vuonna 624 Hijazin alueella Badrin kaivolla. Se oli ensimmäinen suuri taistelu islamin leviämissodissa. Taistelu käytiin Medinaan paenneiden muslimien ja Mekan valtaheimo Quraishin karavaanin ja sitä suojelemaan lähetettyjen joukkojen välillä. Taistelun kertomus tunnetaan Muhammadin elämäkerran perusteella, joka on kirjoitettu sata vuotta itse tapahtumien jälkeen. Taistelu päättyi muslimien voittoon ja myöhem,min käytiin vielä muita yhteenottoja mekkalaisten ja muslimien välillä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badrin taistelun tarina tunnetaan profeetta Muhammadin elämänkerrasta, joka on kirjoitettu sata vuotta taistelun käymisen jälkeen. Muhammad oli vuonna 622 saapunut Mekasta Medinaan mukanaan joitakin pakolaisia. Medina oli keidaskaupunki, jossa vapaata vilejymaata oli vain rajallisesti ja niinpä muslimien oli turvautuddatva elinkeikonaan ryöstelyihin. Ryöstöretkä tehtiin etenkin Mekan valtaheimo Quraishin karavaaneja vastaan. Vuonna 624 Muhammad kuuli suuren karavaanin olevan lähestymässä Mekkaa ja muslimit päättivät hyökätä sitä vastaan. Muhammad alkoi koota joukkojaan Medinassa, samalla kun hyökkäystä epäillyt karavaanin komentaja Abu Sufyan pyysi vahvistuksia Mekasta. Mekan ylimystö suuostuikin lähettämään karavaanin suojaksi lähes tuhannen miehjen osaston, Muhammadin joukkoihin kuului vain noin 300 miestä ja 70 kamelia. Muslimit pitivät karavaanin mekkalaisista vahvistuksista kuultuaan neuvonpidon, josta tunnetaan todennäköisesti myöhemmin sepitettyjä kuvauksia. Taisteluun ryhtymistä verrattiin israelilaisten taisteluihin Pyhästä maasta ja sen tarkoituksena luonnehdittiin olleen Mekan ja Kaaban valloitus. On kuitenkin todellisuudessa epävarmaa, oliko taisteluun ryhmittymisen taustalla alunperin laisinkaan pyrkimys valloituksiin. Taistelun kuvaukset antavat myös Muhammadille merkittävän roolin sotapäällikkönä. Muhammad kuvataan muun muassa Abu Bakrin mukana tiedustelemassa maastoa, muta hänen todellinen osuutensa on sotapäällikkönä on kuitenkin epävarmaa.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimeja auttamaan saapunut enkelien armeija historijoitsija Muhammad Bal'amin teoksesta.

Mekkaan kulkenut karavaani pääsi vahvistuksiensa suojiin ennen kuin muslimit tavoittivat sen. Muslimit ja quraishilaiset joukot kohtasivat Badrin kaivolla, josta muslimit olivat ottaneet asemat ennen vihollistensa saapumista. Muhammad ei ottanut osaa tuölevaan taisteluun, vaan hänelle rakennettiin maja, jossa hän oleskeli taistelun ajan. Taistelun ollessa aluillaan osa quraishilaisista ei olisi halunnut ryhtyä yhteenottoon muslimeja vastaan, joista osa oli heidän sukulaisiaan. Taistelu olisi myös saattanut johtaa verikoston kierteeseen. Muhammadin vannoutuneen vihollisen Abu Jahlin onnistui kuitenkin kääntää joukkojen mielipiteen taisteluun ryhtymisen puolelle. Ajalleen tyypillisesti varsinmaista taistelua edelsi eri osapuolten kaksintaistelut, joihin osallistui muslimien puolelta Muhammadin setä Hamza ibn Abdalmuttalib ja Ali ibn abi Tabi. Taistelu alkoi Muhammadin jaettua joukoille ohjeita ja luvattua kaikkien kaatuvien pääsevän paratiisiin. Muhammad palasi majaansa ja varsinainen taistelu alkoi.[1]

Alivoimaset muslimit saivat yllättäen vahvistuksia, kun arkkienkeli Gabriel Haizum-hevosellaan enkeliarmeijan johdossa mukaan taisteluun. Eri kuvausten mukaan enkeliarmeijan ratsastusta todistivat silminnäkijät, tai vaihtoehtoisesti muslimien vihollisten sanottiin kaatuneen kuolleina maahan ilman, että heihin olisi vaikuttaneen osuneen mitään. Taistelu päättyi muslimien voittoon.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri joukko mekkalaisia oli saanut surmansa taistelussa ja heidän joukossaan oli Muhammadin vanha vihollinen Abu Jahl.[1] Mekkalaisten kaatuneiden määrä oli noin 100 ja muslimien alle 20.[2] Muslimien käsiin jäi suuri sotasaalis, josta voittajat alkoivat kiistellä keskenään. Muhammad päätti kiistan jakamalla saaliin tasan voittaneiden kesken ja kiistojen takia ilmoitettiin Koraanin kahdeksas, eli Sotasaaliiden suura. Suurassa voitto liitetään Jumalan toimintaan ja jae 17 mainitseekin "Kun sinä ammuit nuolen, et empujana ollut sinä vaan Jumala". Mugammadin elämäkerran mukaan taistelu oli vain alkua muslimien valloitusretkille. Muhammad palasi joukkoineen Medinaan, josta lähdettiin vain viikon levon jkälkeen uusille sotaretkille. Myöhemmin muslimien mainitaan kärsineen tappion mekkalaisille Uhudin taistelussa, mutta mutta heidät voitettiin sen jälkeen niin sanotussa vallihautasodassa. Lopulta muslimit valtasivat myös Mekan.[1]

Islamilaisessa historiankirjoituksessa Badrin taistelua on perusteltu muslimeihin Mekassa suunnatulla vainolla. Mekan on katsottu olleen myös pyhä kaupunki, johon muslimeilla oli oikeus samaan taapaan, kuin juutalaisislla Pyhään maahan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia, s. 13-21. Sähköinen versio. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  2. Tony Bunting: Battle of Badr Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.4.2018. (englanniksi)