Medinan perustuslaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhammedin jäljitelty kirje Munzir ibn Sawa Al Tamimille ja tekstin transkriptio. Perimätiedon mukaan Muhammed kirjoitti tällaisia kirjeitä hallitsijoille kehottaen heitä kääntymään islamiin. (Jemenin Sotilasmuseo Sanaassa).

Jumalan lähettilään elämäkerta

Norsun vuosi (Muhammed)
Amina (Muhammedin äiti)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Medinan perustuslaki tai oikeammin sopimus on Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkertaan sisältyvä dokumentti, joka on muodoltaan kohta hidžran jälkeen vuonna 622 tehty sopimus Medinan klaanien ja Muhammedin välillä. [1] Ibn Hisham mainitsee sopimuksen 800-luvulla, mutta ei selosta sitä tarkemmin.[2]

Muslimit ovat luonnehtineet sopimusta (kitāb eli "kirja") "maailman ensimmäiseksi perustuslaiksi", koska se edelsi Magna Cartaa sadoilla vuosilla.[3] Medinan perustuslakia on myös ylistetty suvaitsevaisuuden ja uskonnollisen moniarvoisuuden merkkipylvääksi.[4] Opetushallituksen mukaan "Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja".[5] Maailman ensimmäisen perustuslain asema kuuluu silti luultavasti Ateenalle, jolle Solon oli kirjoittanut sellaisen jo tuhat vuotta aikaisemmin.[6] Sopimus ei toisaalta kohdellut kaikkia uskontoja samanarvoisina, vaan jakoi ihmiset niihin, jotka kuuluivat ummaan ja niihin, jotka eivät kuuluneet. Näihin ryhmiin sovellettiin erilaisia juridisia määräyksiä esimerkiksi verikoston osalta.[7]

Medinan sopimuksen teksti sopii huonosti yhteen islamin muun perimätiedon kanssa, ja dokumentti onkin herättänyt paljon avoimena olevia kysymyksiä sen alkuperästä.[8]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaqin 760-luvun version lisäksi Medinan perustuslaista on säilynyt 800-luvulla tehty teksti Abu Ubaydin kirjassa Kitab al-amwal.[9] Se on lyhyempi, mutta sisältää kertojaketjut (isnad), jotka Ibn Ishaqilta puuttuvat. Katkelmia perustuslaista on liäksi säilynyt 800-luvulla kirjatuissa lyhyissä haditheissa, mutta niissä asiayhteydet ovat kadonneet.[10] Tilalle tulee esimerkiksi sellainen šiialainen tieto, että Muhammed oli luovuttanut dokumentin Alille, joka säilytti sitä miekkansa tupessa.[11]

Orientalisti Hans Jansenin mukaan sopimus herättää aitouden vaikutelman. Hän katsoo, että jos kyseessä on väärennös, se on taitavasti tehty, mutta ei sulje sitäkään pois. Jansen pitää tekstiä hyvin vanhana. Sopimus ei sisällä mitään viittauksia historiallisiin tapahtumiin lukuun ottamatta Muhammedin hidžraa Medinaan 622. Jansen pitää dokumenttia mahdollisesti vanhimpana islamilaisena tekstinä Koraanin ohella.

Teksti on kirjoitettu arkaaisella arabialla, jota on ollut mahdoton täsmällisesti kääntää. Se sisältää myös paljon samojen asioiden toistoa, mistä syntyy vaikutelma, että se on yhdistetty useista eri dokumenteista.[8]

Sopimuksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksessa muhajirun eli Muhammedia Mekasta Medinaan seuranneet muslimit hyväksytään Medinan kahdeksan klaanin kanssa tasa-arvoisiksi muslimiyhteisön (umma) jäseniksi. Muista klaaneista käytetään nimeä ansarit eli auttajat.[12] Medinan juutalaisklaanit tunnetaan myöhemmissä historioissa nimillä Nadri, Qainuqa ja Quraiz. Näitä klaaneja ei kuitenkaan sopimuksessa lainkaan mainita, mikä voisi viitata siihen, että sopimus on peräisin kokonaan muualta kuin Medinasta ja mahdollisesti ajalta ennen Koraania.[8]

Juutalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus sisältää sääntöjä Medinan juutalaisten asemasta.[12] Juutalaiset asetetaan sopimuksessa huonompaan asemaan kuin muslimit, ja heihin kohdistuu epäluottamusta.[13] Hämmennystä on herättänyt se, että sopimusteksti lukee juutalaiset silti muslimien kanssa samaan uskonyhteisöön, ummaan, erotuksena kaikista muista. Koraanissa umma tarkoittaa aina vain uskovien yhteisöä.[14] Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kuitenkin myöhemmässä vaiheessa karkotti tai hävitti kaikki Medinan juutalaisheimot.

Yhteistä ummaa koskeva maininta katosi monista myöhemmistä sopimuksen kuvauksista, kuten tapahtui muun muassa al-Waqidilla, al-Baladhurilla ja al-Tabarilla.[15] Uri Rubin arvelee, että syynä oli islamin myöhempi vihamielisyys juutalaisia kohtaan.[15]

Yhteensopivuus perimätiedon kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen tieto juutalaisista umman jäseninä ei ole ainoa epäselvyys suhteessa muuhun perimätietoon. Jansen toteaa, että sopimus ei lakiteknisesti nojaudu šarialakiin, vaan edustaa tapaoikeutta, jossa sovitaan heimojen ja klaanien välisistä suhteista. Jos teksti olisi väärennös, väärentäjän on pitänyt ajatella, että šaria ei ollut Medinassa voimassa. Toinenkin seikka puhuu sen puolesta, ettei kyseessä ole väärennös: Muhammedin katsotaan olleen lukutaidoton, mutta sopimus luo vaikutelman, että sopimuskumppanit olivat luku- ja kirjoitustaitoisia. Lisäksi sopimus käsittelee muun muassa sotavangeista saatavia lunnaita ja puhutaan Medinaan kohdistuneesta hyökkäyksestä. Ibn Ishaqin elämäkerrassa ensimmäinen tällainen hyökkäys olisi Uhudin taistelu, mutta siinä vaiheessa muslimien suhteet juutalaisiin olivat jo muuttuneet vihamielisiksi, toisin kuin sopimuksessa kuvataan.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crone, Patricia: Slaves on Horses. The evolution of the Islamic polity. Cambridge University Press, 1980. ISBN 0-521-52940-9. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
  • Goldziher, Ignaz: Muhammedanische Studien. Zweiter Theil. Max Niemeyer, 1890. Teoksen verkkoversio.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
  • Laertios, Diogenes: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Summa, 2003.
  • Lecker, Michael: The ”Constitution of Medina”. Muhammad’s first legal document. Studies in Late Antiquity and Early Islam 23. Darwin Press, 2004. ISBN 0-87850-148-7.
  • Lecker, Michael: Constitution of Medina. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 115–116. Princeton University Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
  • Rubin, Uri: The "Constitution of Medina" Some Notes. Studia Islamica, nro. 62, s. 5–23, 1985. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ibn Ishaq, 1955, s. 231–233
  2. Ibn Hisham, 1999, s. 171
  3. Rubin, 2004, s. 1
  4. Lecker, 2013
  5. Opetushallitus: Islamin uskonnon oppimäärän käsitteitä Opetushallitus. Viitattu 30.11.2021.
  6. Laertios, 2003, s. 26
  7. Lecker 2013, s. 33
  8. a b c d Jansen, 2008, s. 225–229
  9. Crone, 1980. s. 7; Lecker, 2004, s. 191
  10. Crone, 1980, s. 7
  11. Lecker, 2004, s. 194
  12. a b Constitution of Medina Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.1.2021.
  13. Rubin 1985, s. 12
  14. Rubin 1985, s. 13. "§ 2: They form one people to the exclusion of others"
  15. a b Rubin 1985, s. 19