Banu Qainuqa
Banu Qainuqa (arab. بنو قينقاع, Banū Qaynuqā‘) oli islamilaisen perimätiedon mukaan yksi kolmesta juutalaisesta heimosta (banu), jotka asuivat Medinassa (nykyisin Saudi-Arabiaa), ennen kuin islamin profeetta Muhammed karkotti tai tappoi heidät ennen 630-luvun alkua. Medinan juutalaisklaanit tunnetaan myöhemmissä historioissa nimillä Nadri, Qainuqa ja Quraiza.[1] He olivat kauppiaita ja heidän tiedettiin olevan varakkaita. He asuivat kaupungin lounaisosassa ja olivat Banu Khazrajn liittolaisia.[2]
Qainuqa-heimo esiintyy Ibn Ishaqin 760-luvulla kokoamassa Muhammedin elämäkerrassa,[3] mutta kaikki kolme heimoa puuttuvat niin sanotusta Medinan perustuslaista, jonka Ibn Ishaq esittää Medinassa tehdyksi sopimukseksi Muhammedin ja eri heimojen välillä.[4]
Qainuqa-heimo ja Muhammed[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhammedin elämänkerrassa kerrotaan, kuinka Muhammed pyrki vakuuttamaan juutalaiset oppineet kertomalla olevansa Tooran ennustama luvattu profeetta:
Jumalan lähettiläs kokosi Qainuqa-heimon heidän torilleen ja sanoi: ”Juutalaiset, olkaa varuillanne, ettei samanlainen Jumalan kosto kohtaisi teitä kuin quraishilaisiakin! Kääntykää islamiin; tehän tiedätte, että olen Jumalan lähettämä profeetta. Te löydätte siitä maininnan kirjoistanne ja Jumala on tehnyt siitä liiton teidän kanssanne![5]
Tarinan tehtävä on osoittaa, että juutalaiset tiesivät Muhammedin Jumalan profeetaksi, mutta siitä huolimatta vastustivat häntä.[6] Kerrotaan, että seuraavat, Badrin taisteluun viittaavat Koraanin sanat laskeutuivat tämän tapauksen johdosta:[7]
Sano niille, jotka ovat uskottomia: »Te joudutte tappiolle ja teidät karkoitetaan Helvettiin». Mikä surkea olinpaikka! Olihan teille jo tunnusmerkkinä kaksi sotajoukkoa, jotka kohtasivat toisensa, toinen taisteli Jumalan asian puolesta, toinen oli uskoton.[8]
Mellakka torilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibn Ishaq kertoo, että Banu Qainuqan juutalaiset olivat ensimmäisiä, jotka rikkoivat Jumalan lähettilään kanssa tekemänsä sopimuksen ja ryhtyivät taistelemaan. Tämä tapahtui Badrin ja Uhudin taistelujen välisenä aikana. Hän ei kuitenkaan kerro sen enempää sopimusrikon syistä. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Ibn Hisham täydentää tarinaa näiltä osin. Juutalaisten ja profeetta Muhammedin välirikon syyksi paljastuu juutalaisen kultakauppiaan tekemä koirankuje Medinan torilla.
Ibn Hisham kertoo, että arabinainen toi tavaroita myyntiin Qainuqa-heimon torille. Ihmiset yrittivät turhaan saada hänet paljastamaan kasvonsa. Silloin juutalainen kultaseppä sitoi salaa naisen vaatteen liepeen hänen selkäänsä. Kun nainen nousi, hänen häpynsä paljastui torirahvaalle. Nainen huusi apua, jolloin eräs muslimi (nimi ei ole tiedossa) löi kultasepän kuoliaaksi. Juutalaiset kävivät muslimin kimppuun ja ottivat tämän hengiltä. Muut muslimit huusivat toisia apuun juutalaisia vastaan, ja heidän ja Qanuqa-heimon välille syttyi riita.[9]
Jumalan lähettiläs osallistui mellakkaan, ja Qanuqa-heimon juutalaiset piiritettiin. Jumala antoi juutalaiset lähettiläänsä käsiin, mutta Abdallah ibn Ubai tuli väliin ja sanoi: "Muhammed, kohtele maulojani hyvin." Qainuqa-heimon piiritys kesti 15 vuorokautta, mutta ibn Ubai piti heidän puoltaan.[9] Ibn Ubai oli ennen Muhammedin tuloa ollut Medinan kruunaamaton kuningas, ja joutui nyt riitaan hänen kanssaan.[10] Koskien Abdallah ibn Ubaita Jumala antoi seuraavan ilmoituksen Koraanissa (5:51):
Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.[11]
Kuuluisa arabisti William Montgomery Watt pitää tapausta historiallisena ja kertoo, että Muhammad katsoi torimellakan olleen casus belli. Juutalaiset antautuivat 15 päivän saarron jälkeen, ja heidän oli naisineen ja lapsineen jätettävä Medina kolmen päivän kuluessa. Heidän oli kuitenkin jätettävä jälkeensä aseet ja mahdollisesti eräät muutkin tavaransa, kuten kultasepän työkalut.[12]
Kertomuksen viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islamilainen tarina päätyy lopputulokseen, että muslimien ei tule hyväksyä juutalaisia tai kristittyjä "ystävikseen". Koraanin käyttämä sana on käännetty ystäväksi, mutta on jossain määrin epäselvä ja voisi tarkoittaa myös isäntää, suojelijaa tai asiakasta.[13]
Tarinan historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juutalaiset lähteet eivät tunne Qanuqa-heimoa eikä sen kohtaloa, ja sama koskee Medinan muitakin juutalaisheimoja. Arabisti Hans Jansenin mielestä tämä herättää epäilyksiä tarinan aitoutta kohtaan.[13] Itse kertomus on kirjattu muistiin vasta yli sata vuotta tapahtumien jälkeen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
- Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
- Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
- Watt, William Montgomery: Muhammad at Medina. Oxford University Press at Clarendon, 1956. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jansen, 2008, s. 225–229
- ↑ Ibn Hisham 1999, s. 248
- ↑ Guillaume 1955, s. 363
- ↑ Jansen, 2008, s. 225–229
- ↑ Ibn Hisham 1999, s. 246
- ↑ Jansen 2008, s. 276
- ↑ Ibn Hisham 1999, s. 277
- ↑ Koraani 1942, 3:12-13
- ↑ a b Ibn Ishaq 1955, s. 751 Ibn Hishamin huomautus nro 568; Ibn Hisham 1999, s. 247
- ↑ Jansen 2008, s. 277
- ↑ Koraani 1942, 5:51
- ↑ Watt 1956, s. 209
- ↑ a b Jansen 2008, s. 278