Abu Bakr

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Abu Bakr (arab. ابو بكر الصديق‎; 573 Mekka23. elokuuta 634) oli islamilaisen tarinaperinteen mukaan Muhammedin perustaman islamilaisen valtion ensimmäinen kalifi vuosina 632 – 634.[1] Kerrotaan, että Koraani koottiin ensimmäisen kerran hänen määräyksestään pian Muhammedin kuoleman jälkeen.

Islamilaisia tarinoita Abu Bakrista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Bakr estää mekkalaisia kivittämästä Muhammadia.

Ibn Hisham (k. 834) kertoo useita tarinoita, joissa tulevat esiin Abu Bakrin hyvät puolet. Hän mainitsee Abu Bakrin yli 200 kertaa.

Islamilaisen tarinatiedon mukaan Abu Bakr oli Profeetan läheinen seuralainen. Hän oli Muhammadin appi ja profeetan lapsivaimo Aišan isä. Abu Bakr syntyi Mekassa 572 arabien Quraiš-heimoon Banu Tamim -sukuun. Hän oli Muhammedin vaimon Khadijan, ottopoika Ali ibn Talibin ja Muhammedin vapautetun orjan Zaidin jälkeen neljäs henkilö, joka hyväksyi islamin.[2]

Ibn Hisham kertoo, että Abu Bakr oli suosittu mies kansansa keskuudessa, rakastettu ja ystävällinen. Hän oli hyvätapainen ja kohtelias kauppias.[3] Häntä kuvataan aina helläsydämiseksi.

Abu Bakrin ensimmäinen nimi oli Abd-ul-Ka'ba, "Kaaban palvelija", mutta islamiin käännyttyään hän vaihtoi nimekseen Abd-Allah, "Jumalan palvelija". Yleisimmin hänet tunnetaan kuitenkin kutsumanimellä Abu Bakr, joka tarkoittaa "Nuoren kamelin isä".

Profeetta kutsui Abu Bakria lempinimellä As-Siddiq, eli "totuudellinen", koska hänen uskonsa oli niin vahva. Ab Bakr sai Jumalan profeetalta lempinimensä seuraavasti: Mekkalaiset eivät uskoneet Muhammedin tarinaan, että hän olisi yöllä kiitänyt hevosen selässä Jerusalemiin ja takaisin. Abu Bakr sanoi, että totta se on, jos Muhammed niin kertoi. Muhammed kuvaili muiden läsnäollessa Jerusalemia Abu Bakrille, ja aina kun hän oli kuvannut osan siitä, Abu Bakr sanoi: " Se on totta. Todistan, että olet Jumalan apostoli." Tämän jälkeen Muhammed antoi Abu Bakrille nimen Siddiq.[4]

Erään tarinan mukaan joukko mekkalaisia piiritti Muhammedin ja tivasi tältä "oletko se sinä, joka sanoi niin ja niin meidän uskonnostamme?" Väkijoukko kävi jo Muhammedin vaatteisiin kiinni, kun Abu Bakr sattui paikalle ja puhui Muhammedin pulasta.[5]

Abu Bakr oli varakas ja hän kulutti omaisuuttaan vapauttaakseen orjia. Myös Bilal ibn Rabah, ensimmäinen rukouskutsun kuuluttaja eli muessin, oli Abu Bakrin vapauttama orja. Ibn Hishamin elämäkerran mukaan Abu Bakr lunasti tai vahtoi orjia vapaaksi. Nämä olivat aina muslimeita, joita orjanomistaja oli kohdellut kaltoin. Abu Bakria myös moitittiin siitä, että hän vapautti vain heikkoja orjiaan, jotka aiheuttivat kustannuksia. [6]

Kun profeetta pakeni Mekasta, pakomatka alkoi Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta keskellä yötä. Abu Bakr oli myynyt kaiken omaisuutensa ja ottanut rahat mukaan (viisi- tai kuusituhatta dirhamia). Hän hankki kamelit, joilla matka Medinaan suoritettiin.[7]

Abu Bakr oli mukana kaikissa niissä taisteluissa joissa myös Profeetta Muhammed oli. Hän toimi joissakin tehtävissä Profeetan sijaisena, kuten pyhiinvaelluksen (hadž) johtajana ja rukousten johtajana.

Profeetan kuoltua Abu Bakr puhui ja lohdutti muslimeita sanoin: "Oi ihmiset! Jos joku teistä palvoi Muhammadia niin tietäköön että Muhammad on kuollut. Mutta se joka palvoi Jumalaa tietäköön että Hän elää eikä koskaan kuole. Muistakaamme Koraanin sanat jotka sanoo: "Muhammad on vain Jumalan Lähettiläs, on ollut muita lähettiläitä ennen häntä. Käännättekö selkänne islamille jos hän kuolee tai hänet surmataan?"[8]

Abu Bakr kuoli maanantaina 25. elokuuta vuonna 634 auringonlaskun aikaan. Abu Bakr nimesi seuraajakseen Umar ibn al-Khattabin, jonka valinta päätettiin myös profeetan moskeijaan kokoontuneiden ihmisten kesken.[1]

Šiialainen perimätieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Bakr on šiiamuslimien mukaan ylittänyt oikeutensa ja pettänyt Profeetta Muhammadin asettamalla itsensä kalifiksi. Šiianäkökulman mukaan Abu Bakr oli kelvoton opettamaan Koraania eikä hänellä olisi ollut oikeutta julistaa itseänsä kalifiksi. Šiianäkökulman mukaan Muhammädin kuoleman jälkeen laillinen johtaja oli imaami Ali ja tämä päätös oli tullut Jumalalta. Täten Abu Bakrin itsensä asettaminen kalifiksi rikkoo Jumalan määräystä ja täten se on Jumalan vastainen ja siksi myös islamin vastainen.

Historiallis-kriittinen näkökulma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen tarinaperinteen mukaan Muhammedia seurasi umman johtajana Abu Bakr (632–634), jonka aikana Koraani koottiin esimmäisen kerran. Seuraava kalifi oli Umar (634–644) ja häntä seurasi Uthman (644–656), jonka toimesta Koraani koottiin uudestaan. Neljäs kalifi oli Ali (656–661), jonka salamurhan jälkeen islamin kerrotaan jakautuneen sunnalaisuuteen ja shiialaisuuteen.[9]

Islamissa uskotaan, että neljän oikeaan johdetun" kalifin Rashidun-kalifaatti oli islamin kulta-aikaa, jolloin ummaa johdettiin Muhammedin antamien esikuvien mukaan. Sitä olisi seurannut umaijadien dynastia (660-750), jota luonnehti jumalattomuus ja luopuminen islamista.[10]

Abu Bakrista ei ole aikalaistietoja tai arkeologisia dokumentteja kuten piirtokirjoituksia tai kolikoita. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran vasta kaksisataa vuotta myöhemmin eli 800-luvulla Ibn Hishamin kirjoittamassa Muhammed-elämäkerrassa Sirat rasul Allah.[11] Teos perustuu Ibn Ishaqin kadonneeseen elämäkertaan 700-luvulta. Myöhäisen ja sellaisena liian tarkan dokumentoinnin takia Abu Bakrin historiallisuus on kyseenalaistettu. Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei löydy aikalaislähteitä, heidän on ehdotettu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuvat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[12]

Abu Bakrin nimen juuri on BKR. Tätä nimeä käytettiin nuoren naisen (bikira) synnyttämästä esikoisesta, mikä antiikissa oli suurmiehelle yleinen sukutausta.[13]

Ensimmäinen arabivaltion kalifi, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä on Muawija (660-680) .[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 54 – 55. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. Ibn Hisham, 1999, 78
  3. Ibn Hisham, 1999, 79
  4. Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 183. Oxford University Press, 1998.
  5. Ibn Ishaq, 1998, 131 (käännös: Guillaume)
  6. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 144. Oxford University Press, 1998.
  7. Ibn Hisham, 1999, 162-165
  8. Ibn Hisham, 1999, 463
  9. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 93-99. Tammi, 1996.
  10. Haeri, 1996, 100-106
  11. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Basam books, 1999.
  12. Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46-53. Schiler, 2008.
  13. Popp, 2006, 46
  14. Popp, Volker: ”Islam’s “Hidden” Origin.”, The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]