Hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen islamissa

Reliance of the Traveller on englanninkielinen käännös šarialain tärkeistä kirjoituksista. Kirja sisältää Ghazalin esityksen pahan kieltämisestä. Al-Azhar -yliopisto on 1991 hyväksynyt kirjan oikeana kuvauksena sunnimuslimien opeista ja käytännöistä.

Hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen islamissa (arab. الأمر بالمَعْرُوف والنَهي عن المُنْكَر‎, al-’amr bi-l-maʿrūf wa-n-nahy ʿan al-munkar) on periaate, jonka mukaan kuka tahansa muslimi, joka näkee vääryyden tapahtuvan, on velvollinen korjaamaan sen. Islamilainen oppinut al-Ghazali totesi 1000-luvulla, että tämä periaate on mitä tärkein uskonnon perustekijä. Jos se poistettaisiin, myös uskonto katoaisi. Šeikki Fadhlalla Haeri katsoo, että periaate on jokaisen sivilisaation perusta. Islamissa periaate on kuitenkin voinut ulottaa muslimien korjaamisvelvoitteen myös väkivallan käyttöön, jolla väärintekijän toimet estetään.

Periaatteen asemaa osoittaa, että ensimmäisen suomenkielisen ja muslimien toimittaman Koraanin nimeksi annettiin Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen.

Lähteet

Ilmaisu esiintyy Koraanin useissa kohdissa.

• ”Tulkoon teistä kansakunta, joka kutsuu hyvään, käskee kohtuullisuuteen ja kieltää pahasta. Tällaiset menestyvät.” (3:104)
• ”Te olette paras kansakunta, joka ihmisten parista on noussut. Te käskette kohtuulliseen, kiellätte pahasta ja uskotte Jumalaan.” (3:110)
• ”Uskovaiset, sekä miehet että naiset, ovat toistensa ystäviä. He käskevät hyvään ja kieltävät pahasta --” (9:71)
• ”Kautta iltapäivän! Ihminen jää häviölle paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä ja kehottavat toisiaan totuuteen ja kärsivällisyyteen.” (103:1–3)

Ei ole kuitenkaan selvää, mitä se tarkalleen ottaen tarkoitti. Koraanin varhaisissa selityksillä sillä ymmärrettiin yksinkertaisesti islamin perussanomaa. Hyvään kehottaminen oli kehotusta uskoa yhteen Jumalaan ja pahan kieltäminen monijumalaisuuden torjumista. Periaatteen merkitys alettiin kuitenkin myöhemmin tulkita uudella tavalla. Niissä periaatteen molemmat osat saivat symmetrisen merkityksen, joten yksinkertaisesti voidaan puhua myös ”pahan kieltämisestä”.

Koraaniin verrattava asema islamissa on arvovaltaisilla hadith -kokoelmilla. Niissä on myös runsaasti mainintoja periaatteesta. Periaatteesta puhuminen on lähtöisin sunnien keskuudesta, jotka käyttävät ilmaisua eniten, mutta myös šiiat hyväksyvät periaatteen.

Mu’taziliitit

Islamilaisen teologian (kalam) ensimmäinen koulukunta mu’taziliitit tiivisti oppinsa viiteen periaatteeseen. Niistä yksi oli hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen. Koulukunnan merkittävin oppinut Abd al-Jabbar (k. 1024) katsoi, että periaate velvoitti kaikkia muslimeita, paitsi siinä tapauksessa, että henkilö pelkäsi oman turvallisuutensa puolesta. Koulukunta oli 800-luvulla hetken aikaa ainoa hyväksytty islamin suuntaus, mutta vajosi myöhemmin marginaaliin, vaikkei kadonnutkaan kokonaan.

Al-Ghazali

Persialainen al-Ghazali (1057–1111) oli kuuluisa suufi, muslimiteologi ja shafi’i-imaami, joka antoi periaatteelle uuden islamilaisen tulkinnan. Se muodosti osan hänen yhdestä pääteoksestaan The Revival of the Religious Sciences. Lyhennelmän al-Ghazalin teksistä laati Hanbali -imaami Ibn Qudama Maqdisi (k. 1253) ja löytyy Kellerin toimittamasta keskiajan lakitekstien kokoelmasta Reliance of the Traveller. Kokoelma antaa al-Azhar -yliopiston vuonna 1991 myöntämän todistuksen mukaan oikean kuvan siitä, mikä on oikeauskoisen sunniyhteisön käytäntö ja usko. Ghazalin teosta kommentoivat kaikkien sunnikoulukuntien lisäksi myös kaikki šiiakoulukunnat, joten siitä tuli muslimien yhteistä perintöä.

Al-Ghazalin mukaan pahan kieltämisessä on kahdeksan tasoa.

1. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todentaminen. Ei ole syytä nuuskia, kuuluuko asunnosta huilun ääntä tai haiseeko alkoholi, mutta jos kaksi täysivaltaista todistajaa kertoo, että siellä nautitaan viiniä, on lupa mennä sisään ja aloittaa keskustelu.
2. Toinen aste on, että rikkeen tekijälle kerrotaan teon vääryys. Rikkojalle on kohteliaasti ja diplomaattisesti kerrottava, että tämä rikkoo šarialakia vastaan. Voi lausua vaikka, että ”ihmiset eivät synny oppineiksi, ja olemme tietämättömiä monista Pyhän lain säännöistä ennen kuin oppineet kertovat niistä meille. Ehkä kotikaupungissasi ei ole montakaan lainoppinutta?”
3. Kolmas aste on varoittaa tekijää Jumalan rangaistuksesta. Jos neuvot eivät toimi, rikkojaa varoitetaan Jumalan rangaistuksesta. Myös tässä on pysyttävä kohteliaana ja varottava omaa ylpeyttä.
4. Neljännellä asteella rikkeen tekijää moititaan voimakkain sanoin. Herjaamista ei saa tehdä vulgaaristi tai valheilla. Sen sijaan voi sanoa: ”Senkin idiootti, tietämätön, etkö pelkää Jumalaa?” ja niin edelleen.
5. Viides aste on käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit tai kaatamalla viini maahan.
6. Kuudes aste on uhkaaminen ja pelottelu väkivallalla. Voidaan sanoa: ”Lopeta, tai muuten---”. Tämä edeltää sitä, että henkilöä lyödään.
7. Seitsemäs aste on henkilön lyöminen ja potkiminen ja muut vastaavat keinot, joissa ei vielä käytetä asetta. Tämä luvallista myös yksityishenkilöille edellyttäen, että aiemmat keinot eivät tehoa.
8. Kahdeksannella asteella turvaudutaan aseisiin ja voidaan hankkia kumppaneita apuun väärintekijää vastaan. Koska myös lainrikkoja voi turvautua ulkopuoliseen apuun, seurauksena voi olla kahakka. Sen takia paras laillinen kanta on, että siihen tarvitaan kalifin lupa. Toisen näkemyksen mukaan kalifin lupaa ei tarvita.

Muslimioppinut al-Tabari (k. 923) katsoi, että ”hyvä” tarkoitti kaikkea sitä, mitä Jumala ja hänen profeettansa ovat käskeneet tekemään ja "paha" kaikkea sitä, minkä šarialaki kieltää. Vallitsevaksi on tullut näkemys, että jos asia on lain mukaan pakollista, on myös pakollista kehottaa siihen. Jos teko on suositeltava, on suositeltavaa kehottaa siihen. Sen sijaan kaikki väärä on pakollista kieltää.

Yhteys kunniaväkivaltaan

Islamista luopunut somalialainen poliitikko Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut, että ”[ä]ärimuodossaan hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen aate tarjoaa oikeutuksen niille isille, veljille, sedille ja serkuille, jotka ’kunniamurhaavat’ naispuolisia sukulaisiaan, mikäli näiden uskotaan tehneen anteeksiantamatonta syntiä.”

Ministeriö Afganistanissa

Vuonna 2021 Afganistanissa valtaan noussut Taliban ilmoitti perustaneensa hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen ministeriön.

Katso myös

• Kunniaväkivalta

Lähteet

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• al-Jabbar, Abd: Kitab al-usul al-khamsa. Teoksessa: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol (Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S. Atmaja, s. 90–115. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7.
• Cook, Michael: Forbidding Wrong in Islam. Cambridge University Press, 2003. ISBN 978-0-521-53602-8. (englanniksi)
• Haeri, Fadhlalla: Islam. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0671-3.
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S.: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7.