Khaleda Zia
| Khaleda Zia | |
|---|---|
| খালেদা জিয়া | |
_(cropped).jpg) |
|
| Bangladeshin pääministeri | |
|
2001–2006
|
|
| Edeltäjä | Latifur Rahman (vt.) |
| Seuraaja | Iajuddin Ahmed |
| Bangladeshin pääministeri | |
|
1991–1996
|
|
| Edeltäjä | Kazi Zafar Ahmed |
| Seuraaja | Muhammad Habibur Rahman |
| Kansanedustaja | |
|
1991–2014
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1945 |
| Kuollut | 30. joulukuuta 2025 (80 vuotta) |
| Puoliso | Ziaur Rahman |
| Tiedot | |
| Puolue | Bangladeshin nationalistipuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Khaleda Zia (bengaliksi খালেদা জিয়া, Khaleda Jiya; 15. elokuuta 1945 Jalpaiguri, Brittiläinen Intia – 30. joulukuuta 2025) oli bangladeshilainen poliitikko, maansa pääministeri 1991–1996 ja 2001–2006. Hän edusti Bangladeshin nationalistipuoluetta (BNP).
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Khaleda Zia syntyi 1945 Jalpaigurissa, ja hän oli Taiyaba ja Iskandar Majumdarin kolmas lapsi. Khaledan isä oli mukana teekaupassa, mutta Intian jaon jälkeen 1947 hän jätti yrityksensä ja muutti perheensä Dinajpuriin nykyiseen Bangladeshiin.[1][2]
Zia suoritti 1960 loppukokeen Dinajpurin tyttökoulussa ja meni myöhemmin samana vuonna naimisiin Pakistanin maavoimien kapteenin Ziaur Rahmanin kanssa. Zia muutti vuonna 1965 miehensä kanssa Länsi-Pakistaniin ja asui Karachissa maaliskuuhun 1969.[1][3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehensä salamurhan jälkeen politiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rahman lähti taistelemaan Bangladeshin itsenäisyyssodassa, ja hänestä tuli itsenäisyystaistelun sankareita. Zia asetettiin sodan ajaksi kotiarestiin. Hänet vapautettin itsenäistymisen jälkeen, ja hänen miehestään tuli 1977 sotilasvallankaappauksen jälkeen presidentti.[3][2]
Rahman uudisti Bangladeshia ja toi monipuoluejärjestelmän ja vapaan median. Häntä kohtaan tehtiin useita sotilasvallankaappausyrityksiä, jotka hän kukisti verisesti. Rahman salamurhattiin 1981.[4] Zia oli miehensä presidenttikautena pysynyt sivussa politiikasta ja keskittynyt lastensa kasvattamiseen. Hän kuitenkin liittyi vuoden 1982 alussa Bangladeshin nationalistipuolueeseen, ja hänestä tuli jo elokuussa 1984 puoluejohtaja.[3]
Zia käynnisti 1980-luvulla liikkeen vastustamaan itsevaltaista presidenttiä Hossain Mohammad Ershadia. Liike sai nopeasti laajaa kannatusta, ja vuonna 1983 Zia oli muodostamassa seitsemän puolueen allianssia Ershadin kaatamiseksi. Zia myös boikotoi vuoden 1986 vaaleja ja oli vuosien 1983 ja 1990 välillä seitsemän kertaa pidätettynä.[3] Hän jatkoi koko Ershadin kauden ajan erilaisten massaprotestien järjestämistä.[4]
Pääministerikaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zia valittiin parlamenttiin 1991 vaaleissa, joissa nationalistipuolue nousi myös parlamentin suurimmaksi puolueeksi. Ziasta tuli ensimmäisenä naisena Bangladeshin pääministeri, ja hän oli samalla Pakistanin Benazir Bhutton jälkeen vasta toinen muslimienemmistöisen valtion naispääministeri.[4]
Zia yritti ensimmäisellä kaudellaan vastata Bangladeshin taloudellisiin ongelmiin. Hän muun muassa yksityistyi yrityksiä ja kannusti yksityisiin investointeihin. Hän kehitti myös maan koulutusjärjestelmää ja mahdollisti naisten parempaa osallistumista yhteiskuntaan. Zian toimia vaikeutti vuonna 1991 Bangladehsiin iskenyt hirmumyrsky, joka tappoi yli 130 000 ihmistä ja aiheutti yli kahden miljardin dollarin vahingot. Zia voitti silti vuoden 1996 vaalit, joita kuitenkin boikotoi sekä oppositiopuolueet että suurin osa äänestäjistä.[2] Zian toinen hallitus oli pystyssä vain 12 päivää. Väliaikaishallitus johti sen jälkeen Bangladeshia seuraaviin vaaleihin asti.[5]
Zia johti oppositiota 1996–2001 BNP:n hävittyä vaalit 1996 Sheikh Hasinan johtamalle awamiliitolle.[4] Hänen toinen pääministerikautensa alkoi 2001. Nationalistipuolue otti vaalivoiton Zian luvattua hävittää korruption ja terrorismin.[2] Zian toinen hallitus muutti perustuslakia siten, että 45 parlamenttipaikoista varattiin naisille.[4] Hän pyrki edelleen myös kannustamaan investointihin ja toteuttaa avoimien markkinoiden politiikkaa. Hänet tunnettiin erityisesti toisella kaudellaan myös Intian vastaisista puheistaan, ja hänen aikanaan Bnagladeshista käsin tehtiin hyökkäyksiä Intian koillisiin osavaltioihin.[5]
Oppositiossa ja monissa syytteissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zia luovutti 29. lokakuuta 2006 vallan perustuslain mukaan presidentti Iajuddin Ahmedin johtamalle väliaikaishallitukselle, jonka oli tarkoitus järjestää vaalit kolmen kuukauden kuluessa. BNP ja Awami-liiga eivät kyenneet sopimaan vaalien järjestämisen yksityiskohdista ja maan tilanne muuttui epävakaammaksi. Presidentti Iajuddin Ahmed julisti 11. tammikuuta 2007 poikkeustilan. Kenraali Moeen U Ahmedin johtaman sotilaiden tukeman hallituksen noustua valtaan vuoden 2007 peruutettujen vaalien jälkeen Zia pyrittiin poistamaan politiikasta ja hänet pidätettiin veronkierrosta.
Zia päästettiin vuonna 2008 osallistumaan asevoimien valvomiin vaaleihin, joissa Sheikh Hasina nousi pääministeriksi. Zia vastaan nostettiin 2011 syyte korruptiosta. Syytteen esitti korruption vastainen komissio, jonka mukaan Zia oli käyttänyt miehensä mukaan nimetyn hyväntekeväisyysjärjestön rahoja maan ostamiseen.[4] Zia asetettiin kotiarestiin toimistoonsa, jotta hän ei pääsisi johtamaan hallituksen vastaisia mielenosoituksia hallitusta vastaan. Helmikuussa 2015 oikeus antoi hänestä pidätysmääräyksen.[6]
Zia sai viiden vuoden tuomion helmikuussa 2018. Hänen itsensä mukaan tuomio oli poliittinen eikä hän ollut tehnyt mitään laitonta. Zian tuomio pidennettiin lokakuussa kymmeneen vuoteen uusien syytteiden jälkeen. Samalla hänen poikansa Tarique tuomittiin poissaolevana elinkautiseen.[2] Bangladeshin parlamenttivaaleissa joulukuussa 2018 pääministeri Sheikh Hasinan johtama hallitseva Awamiliitto sai murskaavan vaalivoiton. Oppositiopuolue BNP ei tunnustanut tulosta, ja Zia oli edelleen vankilassa.[7]
Zia pääsi maaliskuussa 2020 väliaikaisesti vapauteen heikentyneen terveyden seurauksena.[2] Hänellä oli vakava niveltulehdus ja hoitamaton diabetes. Hänet lopulta vapautettiin ja hänen pankkitilit annettiin takaisin käyttöön, kun Hasinan hallitus oli kaatunut massaprotestien seurauksena. Zia päästettiin vuonna 2025 hakemaan myös hoitoa Lontooseen. Hänellä oli jo tässä vaiheessa hengenvaarallinen maksakirroosi ja munuaisvamma. Zia lupautui kampanjoimaan vuoden 2026 vaaleja varten, mutta hänen terveytensä romahti marraskuussa 2025 ja hän kuoli sairaalahoidosta huolimatta joulukuun lopulla. Hänen poikansa Tarique Rahman, joka oli toiminut vuodesta 2018 lähtien BNP:n virkaatekevänä puheenjohtajana, tuli tällöin viralliseksi puheenjohtajaksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Zia, Begum Khaleda Banglapedia – The National Encyclopedia of Bangladesh. 13.10.2023. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Khaleda Zia Encyclopedia Britannica. 29.12.2025. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Tanvir Hasan: Khaleda Zia: From housewife to Bangladesh’s first female prime minister Dhaka Tribune. 15.8.2025. 2A Media Limited. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Khaleda Zia: The widow of a slain leader who became Bangladesh's first PM BBC News. 15.8.2025. BBC. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Khaleda Zia, first female Bangladesh prime minister, dies aged 80 The Guardian. 30.12.2025. Guardian News & Media Limited. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Bangladeshin valtasota yltyy, oppositiojohtajasta annettiin pidätysmääräys YLE.
- ↑ Michael Safi, Oliver Holmes, Redwan Ahmed: Bangladesh PM Hasina wins thumping victory in elections opposition reject as 'farcical' The Guardian. 31.12.2018. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Khaleda Zia Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
