Raihana bint Zaid
Raihana bint Zaid ibn Amr (Arab. ريحانة بنت زيد) oli juutalaisnainen, joka eri lähteiden mukaan oli joko profeetta Muhammedin puoliso tai jalkavaimo.[1][2] A-Tabarin mukaan hän oli orja ja jalkavaimo.[3] Raihanasta kertoo ensimmäisen kerran Ibn Hisham 800-luvun alun Muhammed-elämäkerrassa. Muhammed valitsi Raihanan puolisokseen ja tästä tuli hänen omaisuuttaan aina profeetan kuolemaan asti. Muhammed kosi Raihanaa, mutta tämä vastasi: "Jumalan lähettiläs, jätä minut omaisuudeksesi, sillä se on meille molemmille helpompaa."[2] Raihana kieltäytyi ensin kääntymästä juutalaisuudesta islamiin, jolloin Jumalan lähettiläs karttoi häntä, mikä murehdutti häntä itseään. Lopulta Raihana kuitenkin kääntyi.[2]
Tabarin kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Al-Tabari antaa 900-luvulla kirjoittamassaan Historiassa Raihanasta lisätietoja. Hänen koko nimensä oli Raihana bint Zaid ibn Amr ibn Khunafah ibn Samun ibn Zaid, ja hän kuului Banu al-Nadrin heimoon. Raihana oli naimisissa Banu Quraiza -heimoon kuuluneen juutalaismiehen al-Hakamin kanssa. Tabarin mukaan Muhammed meni naimisiin Raihanan kanssa Muharram-kuun 6. päivänä vuonna 627. Raihana kuoli hieman ennen Muhammedia, kun profeetta oli palaamassa jäähyväispyhiinvaellukseltaan. Profeetta hautasi hänet al-Baqiin.[1]
Tutustuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Profeetta Muhammedin ja Raihanan polut kohtasivat, kun Muhammed oli antanut teloittaa Raihanan puolison al-Hakamin Vallihautasodan jälkinäytöksessä. Banu Quraiza -heimon kaikkien 600–900 miehen päät katkaistiin Medinan torille rakennetun joukkohaudan äärellä. Juutalainen Banu Quraiza -heimo oli ensin ollut liitossa Muhammedin kanssa mekkalaisia vastaan, sitten sopi vaihtavansa puolta, mutta lopulta ei kuitenkaan vaihtanut vaan linnoittautui omiin oloihinsa. Muhammed ei unohtanut petosta. Mekkalaisten poistuttua hän piiritti heimoa 25 päivää, kunnes se antautui. Miesten teloittamisen jälkeen heimon naiset ja lapset sekä muu omaisuus jaettiin sotasaaliiksi, jolloin Muhammed valitsi Raihanan.[2]
Raihana oli toinen Muhammedin orjista, joista tuli myös hänen jalkavaimonsa. Toinen oli egyptiläinen Maria al-Qibtiyya.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
- Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors., s. 164–165. State University of New York Press, 1998.
- ↑ a b c d Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 324–325. Basam Books, 1999.
- ↑ a b al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet, s. 141. University of New York Press, 1990. (englanniksi)