Uudet uskonnolliset liikkeet

Krishna-liikkeen jäsen Moskovassa.

Uudet uskonnolliset liikkeet tai uususkonnot ovat suhteellisen nuoria, joko alkuperältään uusia uskonnollisia liikkeitä, vaihtoehtoisen henkisyyden muotoja tai perinteisistä uskonnoista eronneita lahkoja. Eri tutkijat määrittelevät vaihtelevasti uususkontoihin kuuluviksi joko toisen maailmansodan jälkeen syntyneet liikkeet, 1900-luvun alun jälkeen syntyneet tai joskus sellaiset paljon vanhemmatkin liikkeet, jotka ovat tulleet merkittäviksi kuitenkin vasta 1900-luvulta alkaen. Uusia uskontoja on syntynyt aina historian aikana, mutta nykyaikana niiden määrä on kasvanut ennennäkemättömän nopeasti.

Historia ja alkuperä

Enemmistö uusista uskonnoista on vanhempien uskontojen tuoreita muunnelmia, jotka ovat levinneet uusiin paikkoihin. Suuri osa on länteen levinneitä idän tai Lähi-idän uskontoja, mihin on osaltaan vaikuttanut vuoden 1945 jälkeen tapahtunut suuri muuttoliike idästä länteen. Länsimaissa on myös säilynyt ja kukoistanut 1500-luvulta lähtien vaihtoehtoinen uskonnollinen perinne, jota on kutsuttu esimerkiksi okkultismiksi tai länsimaiseksi esoteriaksi.

Lähtökohdat ja pyrkimykset

Useimmat nykyajan uususkonnot syntyvät yhdistelemällä eri uskonnollisia perinteitä. Ne syntyvät olemassa olevissa uskonnoissa, joihin kuuluu kuitenkin vähemmistöliikkeitä, jotka aloittavat uuden ilmiön. Vanhoihinkin perinteisiin pohjautuvat uususkonnot ovat samalla seurausta kaikissa uskonnoissa tapahtuvista muutoksista, joilla ne sopeutuvat uuteen aikaan ja uusiin kannattajiin. Uususkonnoilla on erilaisia pyrkimyksiä: ne voivat pyrkiä hidastamaan muutosta ja säilyttämään vanhaa, nostamaan kunniaan unohdettuja opetuksia tai kytkemään perinteeseen uusia opetuksia. Jotkin niistä lähtevät kokonaan omiin suuntiinsa.

Vakiintuminen ja asema

Useimmat uususkonnot ovat pieniä ja lyhytikäisiä, eikä niillä ehdi olla pitkäaikaista vaikutusta yhteiskuntaan. Moni niistä on edelleen kehitysvaiheessa, jossa ne muuttuvat nopeasti ja kokeilevat uusia muotoja niin järjestäytymisen, moraalin sekä pelastuksen ja valaistumisen mahdollisuuksien suhteen. Tämän häilyvyytensä seurauksena ne kohtaavat usein arvostelua vakiintuneiden uskontojen taholta. Jotkut ovat huolissaan myös uusien uskontojen vaikutuksista yhtenäiseen yhteiskuntarakenteeseen ja lain valvoman uskonnon moraalin toteutumiseen. Uususkontoja onkin pyritty torjumaan monissa maissa ja kulttuureissa, etenkin niissä yhteyksissä kun jokin niistä osoittautuu väkivaltaiseksi tai lainvastaiseksi. Uususkontoja kutsutaan joskus kulteiksi, usein kielteisessä merkityksessä.

Ryhmittely

Rudolf Steiner, Goetheanum, 1928. Antroposofisen liikkeen keskus Sveitsissä.

Uususkonnot voidaan ryhmitellä esimerkiksi sen mukaan, mihin ne pohjautuvat:

1. Kristinuskoon pohjautuvat liikkeet
2. Juutalaisuuteen pohjautuvat liikkeet
3. Islamiin pohjautuvat liikkeet
4. Zarathustralaisuuteen pohjautuvat liikkeet
5. Intian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
6. Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
7. Alkuperäis- ja pakanaperinteisiin pohjautuvat liikkeet
8. Länsimaiseen esoteriaan ja new age -perinteeseen pohjautuvat liikkeet
9. Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvat liikkeet

Uskontotutkijat J. Gordon Melton ja Robert Moore ovat järjestäneet uususkonnot ”perheisiin” sen mukaan, mitä ajatusmaailmaa, elämäntapaa ja perintöä ne edustavat:

1. Myöhempien aikojen pyhien perhe: Joseph Smithin ilmoituksiin uskovat liikkeet, kuten mormonit
2. Kommunaalinen perhe: yhteisöasumista korostavat liikkeet
3. Metafyysinen perhe: 1800-luvun New Thought -liikkeen ajatuksiin perustuvat liikkeet, jotka korostavat ihmisen kykyä päättää terveydestään, vauraudestaan ja onnestaan oikeanlaisen ajattelun ja asenteen avulla
4. Spiritualistinen perhe: yliluonnollista, paranormaalia ja salattua korostavat liikkeet, joita ovat esimerkiksi New Age, ufouskonnot ja teosofia
5. Muinaisen viisauden perhe: muinaisten aikojen okkultistista tietoa korostavat liikkeet
6. Maaginen perhe: rituaalimagiaa sekä luonnollisia ja yliluonnollisia voimia käyttävät liikkeet, kuten Golden Dawn, druidismi ja wicca
7. Itäinen perhe: itämaisiin uskontoihin pohjautuvat liikkeet, joissa on usein guruja, tekniikoita, harjoituksia ja filosofioita
8. Lähi-idän perhe: juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin pohjautuvat liikkeet

Uusia uskonnollisia liikkeitä

Kristinuskoon pohjautuvia

• Myöhempien aikojen pyhien liike
  • MAP-kirkko
• Jehovan todistajat
• Rastafari
• Yhdistymiskirkko
• Menestysteologia

Juutalaisuuteen pohjautuvia

• Kabbalah Centre

Islamiin pohjautuvia

• Nation of Islam

Intian uskontoihin pohjautuvia

• Ananda Marga
• Transsendenttinen meditaatio
• Krishna-liike
• Sahaja-jooga
• Äiti Amma

Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvia

• Tenrikyō
• Cheondogyo
• Falun Gong

Alkuperäis- ja pakanaperinteisiin pohjautuvia

• Lastikultit
• Druidismi
• Santeria
• Candomblé
• Native American Church
• Uussamanismi
• Umbanda
• Uuspakanuus
• Uusnoituus

Länsimaiseen esoteriaan ja New Age -perinteeseen pohjautuvia

• Länsimainen esoteerisuus
• New Age
• Ruusuristiläisyys
• Vapaamuurarit
• Spiritismi
• Teosofia
• Golden Dawn
• Thelema
• Antroposofia
• G. I. Gurdjieff
• Satanismi

Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvia

• Urantia
• Ufouskonnot
• Skientologia
• Apokalyptiikka ja millenarismi
• Raëlilaisuus
• Heaven’s Gate

Lähteet

• Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.

Kirjallisuutta

• Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.