Afrikan perinteiset uskonnot
Afrikan perinteiset uskonnot ovat Saharan eteläpuolisen Afrikan eli niin sanotun ”mustan Afrikan” kansojen alkuperäisiä uskontoja. Niihin ei lueta ulkopuolelta tulleita uskontoja kuten kristinuskoa ja islamia.[1]
Afrikan laajuudesta ja etnisestä monimuotoisuudesta johtuen uskontoja siellä on paljon. Maanosan poliittisesta hajaannuksesta ja kansojen liikehdinnästä johtuen siellä ei ole kehittynyt yhtenäistä uskomusjärjestelmää, vaan ihmiset ovat säilyttäneet perinnäistapansa.[1][2] Afrikkalaisten uskontojen maailmankuvassa ja rituaaleissa on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä, sillä Afrikan eri alueilla on ollut jo kauan kulttuurisia yhteyksiä. Tämän vuoksi alueen perinteisistä uskonnoista voidaan tehdä tiettyjä yleistyksiä.[1]
Jumalat ja voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisesti ottaen Afrikan perinteisissä uskonnoissa ajatellaan, että on olemassa yksi luojajumala, joka on luonut maailmankaikkeuden. Tällaisia luojajumalia ovat esimerkiksi Ghanan ašantien Nyame, Malin dogonien Amma, Itä-Afrikan järviseudun Mulungu ja Nigerian jorubien Olorun.[1]
Afrikkalaisissa myyteissä kerrotaan, kuinka luojajumala vetäytyi syrjään maailman luomisen jälkeen, eikä hän enää juurikaan vaikuta ihmisten elämässä. Monissa afrikkalaisissa uskonnoissa tätä ylijumalaa ei myöskään palvota, vaan rukoukset, pyynnöt ja uhraukset osoitetaan alemmille jumaluuksille, jotka ovat ihmisten maailman ja pyhän maailman välisiä viestinviejiä. Nigeriassa nämä ylijumalan alaiset jumalat ovat nimeltään orishoja. Vasta kun alemmat jumalat eivät auta, voidaan joissain uskonnoissa turvautua itse ylijumalaan.[1]
Mana eli elinvoima on persoonaton voima, joka vaikuttaa kaikessa mikä on olemassa.[2]
Kuolema ja esi-isät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolema on merkittävä teema afrikkalaisessa ajattelussa, mutta yksityisen ihmisen selviytymisellä ei ole opillisesti kovin suurta merkitystä. Esi-isiä kuitenkin kunnioitetaan yhteisön hyvinvoinnin ja olemassaolon turvan takaamiseksi.[3]
Esi-isät toimivat afrikkalaisille välittäjinä, jotka tarjoavat yhteyden henkien apuun ja voimiin. Esi-isiä ei tule jokaisesta vainajasta, vaan vain erityisen moraalisen ja merkittävän elämän eläneistä. Esi-isät rankaisevat moraalitonta elämää eläviä aiheuttamalla näille sairauksia ja onnettomuuksia, kunnes nämä tekevät parannuksen. Tämän vuoksi afrikkalaiset uskovat, että sairauksissa on kyse yhtä paljon moraalisista syistä kuin biologisistakin.[1]
Asiantuntijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afrikkalaisia uskonnollisia asiantuntijoita ovat papit, profeetat, ennustajat ja parantajat. Sairauksille nähdään uskonnolliset syyt. Meedio on usein sairautensa voittanut ihminen, joka majailee pyhäkön läheisyydessä ja toimii jumalan puhetorvena. Kuninkaallisilla on usein papillisia tehtäviä.[4]
Noidat ovat ihmisiä, joilla uskotaan olevan jopa enemmän välittäjän kykyjä kuin esi-isillä tai jumaluuksilla. Noitia pidetään vaarallisina, ja heitä on kontrolloitava esimerkiksi rituaalisten naamiaisten avulla, kuten jorubat tekevät. Epäonnen uskotaan kautta Afrikan johtuvan noituudesta. Noitien aiheuttamia haittoja torjuvat poppamiehet ja divinoijat esimerkiksi lääkkeiden, amulettien ja manaamisen avulla.[1]
Rituaalit ja riitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisissä afrikkalaisissa rituaaleissa ei ole tarkoituksena seurata mitään opinkappaleita, vaan rituaaleja suoritetaan hedelmällisyyden ja yhteisön yhtenäisyyden parantamiseksi. Rituaalien avulla pyritään pitämään hyvät välit jumaluuksiin, esi-isiin ja luonnonhenkiin. Rituaaleihin kuuluvat rukoukset sekä eläinten ja esineiden uhraukset.[1]
Väkevin rituaali on uhri, yleensä kotieläimen uhraaminen. Uhrieläimen veri edustaa usein eläimen elinvoimaa, joten sillä on valta suojella pahoilta voimilta. Uhraamalla edistetään haluttuja ja hyviä asioita, parannetaan sairauksia tai sovitetaan pahoja tekoja. Uhrit myös edustavat elämän jatkuvuutta ja maailmojen välistä voimaa.[5]
Afrikassa on käytössä erilaisia siirtymäriittejä esimerkiksi henkilön tullessa täysi-ikäiseksi tai hänen yhteiskunnallisen asemansa muuttuessa. Initiaatioihin liittyy opetusta pyhistä voimista. Poikien ja tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan laajalti, ja niiden syyt perustuvat joskus myytteihin.[1]
Pyhäköt ovat usein vain paikkoja, joissa henget asustavat, kuten lehto tai erikoisen muotoinen kivi. Osa pyhäköistä on ihmisten tekemiä, ja niiden yhteydessä voi olla rakennuksia tai monumentteja, kuten joskus Itä-Afrikassa. Pyhäkkörakennuksessa voi olla alttari, joka yhdistää jumalan alueen ja ihmisten alueen.[6] Yleensä pyhäköt ovat vaatimattomia ja usein tilapäisiä rakennelmia esimerkiksi pihoilla.[1]
Fetissit ovat pienoispatsaita, joiden katsotaan olevan hengellisten välittäjien ruumiillistumia.[1]
Naamarit kuuluvat tärkeänä osana monien afrikkalaisten uskontojen rituaaleihin. Naamarit edustavat usein esi-isiä, kulttuurisia sankareita, jumalia tai kosmista järjestystä.[1] Naamareilla ja vartalomaalauksilla esitetään väliaikaista ja rituaalista hengen läsnäoloa ihmisessä. Päähineiden ja naamioiden kautta voivat näyttäytyä myös kuolleiden henget ja erilaiset luovat voimat.[6]
Transsin kautta papit voivat ottaa yhteyden jumaluuteen, joka ottaa heidät valtaansa transsin aikana. Transsi on yleistä esimerkiksi voodoossa.[1]
Musiikki on afrikkalaisessa rituaalielämässä tärkeää, sillä henkien maailman uskotaan yleisesti olevan erityisen vastaanottavainen ihmisten musiikille. Myös tanssi on tärkeä osa riittejä ja uskonnollisia juhlia.[2]
Divinaatiorituaalit ovat keskeisiä afrikkalaisissa uskonnoissa. Diviaatiossa ennustajat lukevat jumaluuksien tahtoa erilaisista merkeistä.[1]
Myytit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Afrikkalainen mytologia
Afrikkalaiset välittävät mytologiaansa rituaalien kautta. Afrikkalaiset myytit kuvaavat maailmankaikkeuden usein antropomorfisesti, eli ihmiskeho on mikrokosmos, jossa ovat samat alkuelementit ja perusvoimat kuin maailmankaikkeudessakin.[1] Elämää selittävät ja siihen vaikuttavat henget ja jumaluudet käsitetään ihmismäisin termein.[3]
Monet afrikkalaiset myytit ilmaisevat alkuperäistä järjestystä, joka häiriintyi luomisprosessin aikakana. Tämä selittää kuoleman ja sekasorron läsnäolon maailmassa. Kuoleman ja sekasorron myytit yhdistävät kuoleman usein jumalan ja ihmisen väliseen eroon.[3]
Länsi-Afrikassa yleinen myyttien teema on kaksosuus. Laajalle levinnyt myyttien hahmo on kujeilija, joka aiheuttaa epäjärjestystä mutta samalla myös tarpeellista muutosta.[1]
Afrikkalaisen heimon aikakäsitys on syklinen, eli ajalla ei ole aikaa eikä loppua. Sadonkorjuujuhlien avulla yhteisö siirtyy toiseen ajanjaksoon.[2]
Siirtomaa-aika ja nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristinusko ja islam ovat 1800-luvulta alkaen osin syrjäyttäneet perinteiset uskonnot Afrikassa. Vielä vuonna 1900 Afrikassa oli alle 10 miljoonaa kristittyä, mutta vuonna 2010 jo 470 miljoonaa. Kristinusko ja islam ovat samalla muuttaneet afrikkalaisia uskontoja, mutta myös paikalliseen kristinuskoon ja islamiin on tullut synkretistisesti perinteisiä afrikkalaisia elementtejä. Eurooppalaiset siirtomaaherrat rohkaisivat 1800-luvulta alkaen sellaisia paikallisia rituaaleja, jotka tukivat siirtomaahallinnon alaisten paikallisten välikäsien auktoriteettia, ja he samalla kitkivät näkyvistä sellaisia rituaaleja, jotka haastoivat siirtomaavaltaa. Tämän seurauksena esimerkiksi kansanparantajat rajoittivat toimintansa vain hedelmällisyyteen, ja jotkin uskonnot alkoivat toimia salassa. Jotkin 2000-luvun afrikkalaiset kristilliset kirkot pitävät perinteisiä afrikkalaisia uskontoja ”pahoina” ja pyrkivät ajamaan ne piiloon. Noitavainoja esiintyy ajoittain.[7]
Afroamerikkalaiset uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikkaan suuntautuneen orjakaupan seurauksena Amerikassa syntyi afroamerikkalaisia uskontoja, joissa afrikkalaiset piirteet yhdistyivät katolisiin (kuten Brasiliassa tai Haitilla) tai protestanttisiin.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Smart, Ninian: Uskontojen maailma. (The World’s Religions, 1989/1998.) Suomentaneet Livia Hekanaho ym. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p African religions Encyclopædia Britannica. 6.3.2012. Viitattu 5.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rantakeisu, Mira: Uskonnot (PDF) (arkistolinkki) Akselin Afrikka -näyttely. 2011–2012. Kansallismuseo. Viitattu 6.4.2017.
- ↑ a b c Smart 2005, s. 319–320.
- ↑ Smart 2005, s. 324.
- ↑ Smart 2005, s. 322.
- ↑ a b Smart 2005, s. 325.
- ↑ Hanson, John H.: Africa, s. 103–108. Toimittaneet Maria Luise Grosz-Ngaté, John H. Hanson ja Patrick O’Meara. Fourth Edition. Indiana University Press, 2014. ISBN 9780253012920. (englanniksi)
- ↑ Smart 2005, s. 556–557.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
