Mana (voima)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mana on jumalissa, ihmisissä, eläimissä ja esineissä piileväksi uskottu persoonaton yliluonnollinen voima.[1] Mana voi olla hyvää tai pahaa, hyödyllistä tai vaarallista. Mana liittyy etenkin Melanesian ja Polynesian kansojen uskontoihin.[2]

Manan käsite tuli länsimaissa esille ensimmäisen kerran 1800-luvulla keskusteluissa uskonnon alkuperästä. Sen jälkeen se rinnastettiin vastaaviin käsitteisiin esimerkiksi dakota- ja irokeesi-intiaaneilla. 1900-luvun alussa manan arveltiin olevan yleismaailmallinen ilmiö, joka oli kaikkien uskontojen taustalla, kunnes henkilöityneet voimat ja jumaluudet syrjäyttivät sen. Tämä käsitys on nykyisin kiistetty. Manaa ei pidetä yleismaailmallisena eikä persoonattomana, ja siihen uskominen liittyy erottamasti myös henkiin uskomiseen. Se on Melanesiassakin käytössä vain korkeimmin järjestäytyneiden yhteisöjen keskuudessa. Manan arvioidaan olevan symbolinen tapa ilmaista korkea-arvoisten ihmisten erityispiirteitä, ja se sanktioi heidän tekonsa ja selittää epäonnistumisensa.[2]

Manan käsitteen toi Eurooppaan lähestyssaarnaaja ja antropologi Robert Henry Codrington lähinnä Banks Islandsilta pohjoisesta Vanuatusta ja esitteli sen teoksessaan The Melanesians: Studies in Their Anthropology and Folk-lore 1891.[3][4]

Peleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manaa käytetään myös monissa fantasiapeleissä. Peleissä mana edustaa yleensä erilaisiin loitsuihin käytettävää energiaa.

Ilmeisesti ensimmäinen kerta kun manaa käytettiin taikavoiman lähteenä, oli Larry Nivenin vuonna 1969 julkaistussa novellissa Not Long Before The End. Kirjassa velhot käyttivät manaa loihtimiseen, kunnes tuloksena oli nykyinen maailma, jossa taikavoimia ei enää tunnettu. Kirja ymmärrettiin ekologisena vertauksena uusiutumattomista luonnonvaroista. Niven oli tutustunut termiin lukemastaan Peter Worsleyn Uuden-Guinean lastikultteja käsittelevästä kirjasta The Trumpet Shall Sound.[5]

Manan käsite löysi tiensä 1970-luvun Dungeons & Dragons -kopioihin (vaikka D&D:n loitsujärjestelmä oli erilainen). Ensimmäinen merkittävä tietokonepeli, joka käytti manajärjestelmää oli Ultima III (1983), tosin pelissä resurssin nimi oli "Magic Points". Dungeon Master -pelissä (1987) yksikön nimi oli jo "Mana Points".[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: mana. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  2. a b Mana: Polynesian and Melanesian religion Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.4.2016.
  3. Codrington, Robert Henry (1830-1922) - English missionary in Melanesia Biographies. BU - School of Theology, History of Missiology. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  4. Kolshus, Thorgeir: Codrington, Keesing, and Central Melanesian mana: Two Historic Trajectories of Polynesian Cultural Dissemination Oceania Volume 83 Issue 3. 20.10.2013. Wiley Online Library. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  5. a b Golub, Alex: The History of Mana: How an Austronesian Concept Became a Video Game Mechanic Volume 2, Issue 2, Chapter 3, #5. Huhtikuu 2014. The Appendix. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)