Lastikultti
Lastikultit (myös cargokultit tai rahtikultit) ovat lounaisen Tyynenmeren saarten alkuperäiskansojen keskuudessa esiintyviä uskonnollisia liikkeitä. Joissain lastikulteissa odotetaan eurooppalaistyyppisten tuotteiden yliluonnollista ilmestymistä, yleensä laivalla tai lentokoneella. Ilmestymistä uskotaan edesauttavan vauraimpien valtioiden tapojen, rituaalien ja symbolien imitointi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lastikultit saivat alkunsa 1800-luvun lopulla Tyynenmeren saarten kulttuurien kohdatessa teknologisesti edistyneen länsimaisen kulttuurin. Kultteihin liittyi suuria odotuksia ja protestia, ja niiden tavoitteena oli muutos, joka poistaisi muukalaisten aiheuttamat ongelmat tai tekisi ne vaarattomiksi. Jotkin lastikultit ennustivat radikaalia muutosta, joka tuhoaisi vallitsevan järjestelmän. Lastin saapumiseen liitettiin kuolleiden esi-isien kollektiivinen paluu tai Jeesuksen toinen tuleminen.[1]
1900-luvun alkupuolella lastikultteja alkoi esiintyä etenkin Melanesiassa sekä vähemmässä määrin Polynesiassa ja Mikronesiassa. Melanesian yhteiskunta tarjosi tasa-arvoisena lastikulttien syntymiselle hyvät edellytykset. Perinteiset uskonnot korostivat siellä rikkautta enemmän kuin muualla Oseaniassa, ja profeetat menestyivät jos he ennustivat rikkautta. Melanesiassa eurooppalaisten lähetystyö myös alkoi myöhemmin kuin muissa saaristoissa, joissa länsimaisen tekniikan saavutukset olivat tulleet tutuksi jo aiemmin.[1]
Kuuluisinta varhaista lastikulttia kutsuttiin nimellä ”Vailala-hulluus” ja se alkoi Papuanlahden elema-heimon keskuudessa vuonna 1917 – myös muita tuon ajan lastikultteja kutsuttiin hulluuksiksi ennen nykyisen nimen käyttöönottoa. Paikallisen lähetysseuran kanssa solmittu vuorovaikutus ei tuonut heimolle parempaa elämää, joten Evara-niminen mies perusti muukalaisiin kielteisesti suhtautuneen uskonnollisen liikkeen ja alkoi ennustaa esi-isien rahtilaivan tuloa.[1]
Toinen maailmansota synnytti useita lastikultteja, kun yhdysvaltalaissotilaat käyttivät Tyynenmeren saaria lentotukikohtinaan. Tunnetuin toisen maailmansodan aikaan syntynyt lastikultti ja yksi harvoista yhä toimivista on Etelä-Vanuatun Tannasaaren John Frum -liike.[1][2] Sen seuraajat pukeutuvat edelleen Yhdysvaltain armeijan univormuihin, marssivat kantaen puisia kiväärejä ja nostavat Yhdysvaltain lipun salkoon. Koska vanuatulaiset eivät aikoinaan tienneet, miksi amerikkalaissotilaiden monenlaiset tarvikkeet saapuivat ilmasta, he olettivat sotilaiden rituaalien aiheuttaneen sen yliluonnollisesti ja alkoivat siksi jäljitellä niitä: he rakensivat jopa samanlaisia lentokenttiä ja satamia kuin mitä amerikkalaisilla oli.[3]
Muita tunnettuja lastikultteja olivat Uuden-Guinean Taro, Espiritu Santon ”alastonkultti” ja Fidžin Tuka.[4] Monesta lastikultista tuli ajan myötä itsenäisiä kirkkoja, jotka jäljittelivät uskollisesti länsimaisia esikuviaan.[1] Lastikulttien kaltaisia liikkeitä on aikoinaan esiintynyt myös Oseanian ulkopuolella, kuten Japanissa, Burmassa ja Afrikassa.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lastikulttitiede, Richard Feynmanin luonnehdinta ymmärtämättömästä tai vilpillisestä tieteenteosta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Trompf, Garry W.: Uusien uskontojen käskirja, s. 271–276. Partridge, Christopher (toim.). Helsinki: Kirjapaja, 2006 (alkuteos 2004). ISBN 951-607-327-1.
- ↑ Guaiart, Jean: John Frum Movement in Tanna. Oceania, 1952, 22. vsk, nro 3, s. 165-177. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ Paul Raffaele: In John They Trust 2006. Smithsonian. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 26.8.2013.
- ↑ Peter M. Worsley: 50 Years Ago: Cargo Cults of Melanesia Scientific American. Viitattu 26.8.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lastikultti Wikimedia Commonsissa
