Richard Feynman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Feynman
Feynman at Los Alamos.jpg
Syntynyt 11. toukokuuta 1918
New York, Yhdysvallat
Kuollut 15. helmikuuta 1988
Los Angeles, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvallat
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti California Institute of Technology
Cornellin yliopisto
Tutkinnot Princetonin yliopisto
MIT
Väitöstyön ohjaaja John Archibald Wheeler
Tunnetuimmat työt kvanttisähködynamiikka eli QED, Feynmanin graafit
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1965)

Richard Phillips Feynman (11. toukokuuta 191815. helmikuuta 1988) oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia fyysikkoja. Hän laajensi merkittävästi kvanttielektrodynamiikan teoriaa, mistä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Julian Schwingerin ja Sin-Itiro Tomonagan kanssa 1965.[1] Feynmanin ansiona oli esittää kvanttielektrodynamiikka polkuintegraalien avulla[2] ja johtaa tästä säännöt nykyään Feynmanin graafeina tunnetulle tavalle esittää sähkömagneettiset prosessit kuvina.

Muita tieteellisiä saavutuksia olivat nestemäisen heliumin teoria, betahajoamisen teoria sekä partonimalli. Feynman tunnetaan erinomaisena opettajana ja hänen luennoistaan tehty Feynman Lectures on Physics on alan klassikko. Feynman esitelmöi vuonna 1959 aiheesta There's plenty of room at the bottom (”Pohjalla on tilaa yllin kyllin”), joka oli vaikuttamassa nanoteknologian kehitykseen.

Feynman kykeni poikkeuksellisen taitavasti visualisoimaan mielessään fysiikkaa kuvina ja intuitioimaan sitä sekä edelleen kääntämään näkemyksensä matematiikan kielelle.[3]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feynman oli jo lapsena kiinnostunut ratkomaan ongelmia ja harrasteli tekniikkaa.[3] Hänen isänsä kannusti itsenäiseen ajatteluun ja asettelemaan kysymyksiä ympäröivästä maailmasta.[3]

Feynman opiskeli perustutkintonsa MIT:ssä ja valmistui kandidaatiksi (B.Sc.) vuonna 1939. Hän julkaisi opinnäytetyönsä pohjalta artikkelin, jossa esitetään nykyään Hellmannin-Feynmanin teoreemana tunnettu tulos. Ohjaajansa John Slaterin suosituksesta Feynman vaihtoi perustutkinnon jälkeen yliopistoa ja meni tekemään väitöskirjaa John Wheelerin ohjauksessa Princetonin yliopistoon, missä Feynman väittelikin tohtoriksi vuonna 1942. Toisen maailmansodan aikaan Feynman toimi ryhmänjohtajana Manhattan-projektissa, jossa kehitettiin ensimmäinen ydinpommi.

Sitten Feynman työskenteli Cornellin yliopistossa.[3] Hänestä tuli Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) professori vuonna 1950. Feynman tunnetaan erinomaisena opettajana. Hänen ensimmäisen vuoden opiskelijoille pitämänsä luennot on koottu kirjaksi Feynman Lectures on Physics, joista valikoima on julkaistu suomeksi nimellä ”Suhteellisen helppoa”. Tieteellisen uransa hän teki suurimmaksi osaksi Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa.

Challenger-sukkulan tuhouduttua tammikuussa 1986 Feynman oli yksi onnettomuustutkijoista. Hän oli tuohon aikaan jo melko vakavasti syöpäsairas mutta oli ratkaisevassa osassa onnettomuuden teknisen syyn selvittämisessä.[3]

Seikkailut ja sanailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän on myös kuuluisa erikoisesta luonteestaan ja seikkailuistaan, joista hän on kertonut kirjoissaan Laskette varmaan leikkiä, Mr Feynman! sekä Mitä siitä mitä muut ajattelevat?. Esimerkiksi jouduttuaan Yhdysvaltain armeijan kutsuntoihin hän pilaili kutsuntapsykologin kustannuksella niin paljon, että hänet luokiteltiin kyvyttömäksi ja vapautettiin palveluksesta.[4] Maapallon poikkeuksellisen hyvät olosuhteet muihin planeettoihin verrattuna saivat hänet lausahtamaan: Kun tulin tänne, näin auton, jonka rekisterinumero oli ARW 357. Eikö ole uskomatonta? Mikä on todennäköisyys sille, että näkisin juuri tuon auton?[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Richard Phillips Feynman & Laurie M. Brown: Selected papers of Richard Feynman: with commentary, s. xi. World Scientific, 2000. ISBN 9789810241315. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. Andrew Pickering: Constructing quarks: a sociological history of particle physics, s. 201. University of Chicago Press, 1984. ISBN 9780226667997. Google book (limited preview). (englanniksi)
  3. a b c d e Nobel-tarinoita 7: Richard Feynman - fysiikan säkenöivin persoona, joka häikäisi älyllään yle.fi. Viitattu 14.2.2016.
  4. Betoniin mallia roomalaisilta. Tiede.fi, 2013, nro 7, s. 60. Sanoma Oy. ISSN 1457-9030.
  5. Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta, s. 277. Suomentanut Markku Päkkilä (alkuteos A Short History of Nearly Everything, Transworld Publishers/Doubleday 2003). WSOY, 2005. ISBN 951-0-30972-9.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Feynman.