Klaus Hasselmann
| Klaus Hasselmann | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. lokakuuta 1931 Hampuri, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Göttingenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Walter Tollmien |
| Instituutti | Hampurin yliopisto Max Planck -instituutti |
| Tutkimusalue | meritiede klimatologia |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (2021) |
| Aiheesta muualla | |
| mpimet.mpg.de/en/staff/externalmembers/klaus-hasselmann | |
Klaus Hasselmann (s. 25. lokakuuta 1931 Hampuri, Saksa) on saksalainen meritieteilijä ja ilmastonmallintaja.
Klaus Hasselmann kuuluu ilmastonmuutoksen tutkimuksen uranuurtajiin. Hän kehitti sään ja ilmaston muutoksia yhdistävän mallin, jonka avulla selitti miten ilmaston hitaat muutokset kuten merivirtojen muuttuminen vaikuttavat sääilmiöihin kuten sateeseen.[1] Hänelle myönnettiin vuoden 2021 Nobelin fysiikanpalkinto, jonka hän jakoi Giorgio Parisin ja Syukuro Manaben kanssa.[2]
Hasselman teki väitöskirjansa fysiikasta Göttingenin yliopistossa Walter Tollmienin ohjauksessa vuonna 1957. Hänestä tuli Max Planck -instituutin meteorologian osaston ensimmäinen johtaja.[3][4]
Max Planck -instituutissa Hasselman sai toteuttaa ideoitaan ilmastojärjestelmän ja sen osien sisäisen vaihtelun kvantifioinnista ("stokastinen ilmastomalli") sekä menetelmän kehittämisestä "kohinan" eli ulkoisten tekijöiden, kuten ulkoisen vaikutuksen heijastamisen, aiheuttaman vaihtelun erottamiseksi ulkoisista tekijöistä. Tällä tavoin hän muutti ilmastojärjestelmän determinististä näkemystä aidosti stokastiseen näkemykseen. Tämä osoittautui keskeiseksi ilmastonmuutoksen jakamisessa ja luonnolliseen vaihteluun ja ihmisen aiheuttamaan osaan ja sen osoittamisessa, että meneillään olevaa muutosta ei voida selittää ilman ilmakehän kohonneiden kasvihuonekaasupitoisuuksien hallitsevaa roolia. Hasselmann ja Manabe aloittivat kahden johtavan lähes realistisen ilmastomallin rakentamisen, joissa oli mukana paitsi ilmakehä ja valtameri myös hiilen kiertokulku.[5]
Klaus Hasselmannin teki merkittävää työtä myös ilmastodynamiikan ulkopuolelle jäävillä geofysikaalisilla alueilla. Ennen ilmastotutkimusta Hasselmann oli jo tehnyt uraauurtavaa työtä valtamerten pinta-aaltojen mallintamisessa ja ennustamisessa. Hän ja hänen vaimonsa johtivat kolmannen sukupolven aaltomallin kehittämistä, jonka versioita käytetään tänä päivänä merkittävissä numeerisissa sääennustekeskuksissa ympäri maailmaa, mukaan lukien Euroopan keskipitkien aikavälien sääennusteiden keskus (ECMWF) Euroopassa ja Yhdysvaltain kansallinen valtameri- ja ilmakehähallinto (NOAA).[5]
Eläkkeelle jäätyään Hasselmann päätti keskittyä kahteen eri aiheeseen. Toinen koski yhteiskunnallisen päätöksenteon kytkemistä geofysikaaliseen järjestelmään. Toinen koski Hasselmannin kiinnostusta alkeishiukkasfysiikkaan, joka juontaa juurensa hänen työhönsä 1960-luvulla, jolloin hän kuvasi epälineaarisia resonanssiaaltojen välisiä vuorovaikutuksia Feynmanin diagrammien avulla.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Physics Nobel Prize 2021 for Klaus Hasselmann Max Planck Institute. Viitattu 5.10.2021.
- ↑ AAnniina Wallius: Fysiikan Nobel-palkinto ilmastonmuutoksen monimutkaisten perusteiden avaajille Yle. 2021. Viitattu 28.9.2025.
- ↑ Great physics and great responsibility Max Planck Institute for Dynamics and Self-Organisation. 14.7.2025. Viitattu 28.9.2025.
- ↑ Göttingen alumnus receives Nobel Prize in Physics Georg-August-Universität Göttingen. 2021. Viitattu 28.9.2025.
- ↑ a b c Hans von Storch, Patrick Heimbach: Klaus Hasselmann: Recipient of the Nobel Prize in Physics 2021 Clilmate Science. 2022. Viitattu 28.9.2025.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
