Philip Anderson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philip Anderson
Andersonphoto.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1923
Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Tieteilijä
Tutkimusalue fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1977)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Harvardin yliopisto
Instituutti Bell Labs
Cambridgen yliopisto
Princetonin yliopisto

Philip Anderson (s. 13. joulukuuta 1923 Indianapolis, Indiana) on yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko. Hän on tutkinut muun muassa antiferromagnetismia ja korkeiden lämpötilojen suprajohtavuutta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1977 magneettisten ja epäjärjestäytyneiden aineiden elektronirakenteen teoreettisesta tutkimuksesta yhdessä Nevill Francis Mottin ja John Hasbrouck van Vleckin kanssa.

Anderson syntyi vuonna 1923 Indianapolisin kaupungissa Indianan osavaltiossa. Hän valmistui illinoisilaisesta high schoolista, minkä jälkeen hän suuntasi opiskelemaan Harvardin yliopistoon. Vuosina 1949–1984 eli 35 vuoden ajan hän työskenteli New Jerseyssä sijaitsevassa Bell Labsissa. Työnsä ohessa hän oli Cambridgen yliopiston teoreettisen fysiikan professorina 1967–1975. Jäätyään eläkkeelle Bell Labsista 1984 hän jatkaa professorina Princetonin yliopistossa.

Vuonna 2006 tilastofyysikko José Soler Madridin yliopistosta teki tutkimuksen tieteellisissä julkaisuissa olevista viittauksista verraten artikkelissa olevia viittauksia artikkeliin tehtyihin viitauksiin, ja päätteli Andersonin olevan maailman luovin fyysikko.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dumé, Belle: World's most creative physicist revealed 17.8.2006. Physicsweb. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.