Didier Queloz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Didier Queloz
Didier Queloz vuonna 2012
Didier Queloz vuonna 2012
Henkilötiedot
Koko nimi Didier Patrick Queloz
Syntynyt23. helmikuuta 1966
Sveitsi
Kansalaisuus Sveitsi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Geneven yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Michel Mayor
Instituutti Cambridgen yliopisto,
Geneven yliopisto
Oppilaat Didier Queloz
Tutkimusalue tähtitiede
Tunnetut työt ensimmäisen auringon kaltaista tähteä kiertävän eksoplaneetan löytäminen
Palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto 2019

Didier Queloz (/didje kəlo/, s. 23. helmikuuta 1966) on sveitsiläinen tähtitieteilijä.

Hän toimii professorina sekä Cambridgen yliopistossa, jossa hän on myös Trinity Collegen jäsen[1], että Geneven yliopistossa.[2] Yhdessä Michel Mayorin kanssa hän löysi vuonna 1995 51 Pegasi b:n, ensimmäisen auringon kaltaista tähteä, 51 Pegasia kiertävän eksoplaneetan.[3] Tästä löydöstä hän sai vuonna 2019 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä James Peeblesin ja Michel Mayorin kanssa.[4] Äskettäin hän on myös ilmaissut käsityksenään, että ihmiskunta kykenee löytämään maanulkoista elämää seuraavien 30 vuoden aikana.[5]

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queloz syntyi Lausannessa[6] Sveitsissä 23. helmikuuta 1966.[7]

Queloz opiskeli Geneven yliopistossa, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1990 ja syventävien opintojen diplomin tähtitieteessä ja astrofysiikassa vuonna 1992. Vuonna 1995 hän väitteli filosofian tohtoriksi ohjaajanaan sveitsiläinen astrofyysikko Michel Mayor.[8]

Ura ja tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queloz (vasemmalla) ja Michel Mayor La Sillan observatoriossa vuonna 2012

Samoihin aikoihin, kun Queloz valmisteli tohtorin­väitös­kirjaansa Geneven yliopistossa Mayorin johdolla, Mayor työskenteli parantaakseen laitteita, joilla taivaankappaleiden säteisnopeus voidaan määrittää Doppler-spektroskopian avulla. Mayor oli jo sitä ennen kehittänyt COREVAL-spektrometrin, jolla säteisnopeus voitiin mitata 1 km/s:n tarkkuudella.[9] COREVAL:in avulla Mayor oli todennu, että jotkut kaksoistähtijärjestelmät saattoivat itse asiassa olla yhden tähden järjestelmiä, joita kiertää tähtiä pienempi sekundaarinen kohde.[10] Queloz ehitti yhdessä Mayorin kanssa ELODIE-spektrografin, jolla säteisnopeus voitiin mitata vielä tarkemmin, 15 m/s:n tarkkuudella, jotta tällaisten järjestelmien ominaisuudet voitiin selvittää paremmin.[11]

ELODIE asennettiin Haute-Provencen observatorioon vuonna 1994, ja Quelox ja Mayor ryhtyivät tarkkailemaan ekso­planeetta­järjestelmiksi epäilemiään kohteita. Heinäkuussa 1995 he totesivat, että 51 Pegasi -tähteä kiersi suuri planeetta. Se sai nimen 51 Pegasi b, ja se luokiteltiin kuumaksi jupiteriksi. Se oli ensimmäinen löydetty pääsarjan tähteä kiertävä eksoplaneetta.[12][13] Quelozin ja Mayorin löytö innoitti muitakin tutkijoita etsimään muita tähtiä kiertäviä eksoplaneettoja.[14] Tästä löydöstään, "auringon tyyppistä tähteä kiertävän eksoplaneetan löytämisestä", Queloz ja Mayor yhdessä saivat puolet vuoden 2019 Nobelin fysiikan­palkinnosta.[2]

Näiden löytöjen jälkeen Queloz nimitettiin Geneven yliopiston professoriksi, ja vuonna 2013 hänestä tuli myös Cambridgen yliopiston Cavendish-laboratorion professori.[15] Hän toimi yhdessä brittiläisen Wide Angle Search for Planets (WASP) -työryhmän kanssa, joka etsii eksoplaneettoja ohikulkufotometrian avulla, mikä vuonna 2007 vahvisti spektrografisesti heidän löytönsä.[15] Hän osallistui eksoplaneettojen löytämiseksi myös CoRoT-hankkeseen ja osaltaan vahvisti vuonna 2011 ensimmäisen aurinkokunnan ulkopuolisen kiviplaneetan, COROT-7b:n löytämisen.[16] Nykyisin hän osallistuu WASP:n seuraajaksi aloitettuun hankkeeseen nimeltä Next Generation Transit Survey, a ground based successor to WASP. Hän johtaa myös CHEOPS-tutkimusryhmää.[17]

Queloz on myös vierailevana tutkijana MIT:n Kavli-instituutissa astrofysiikan ja avaruuden tutkimiseksi.[18][19]

Tähtitieteellisiin tutkimuksiina ja eksoplaneettojen löytöihin liittyen Queloz on ennustanut, että ihminen löytää selvät merkit maanulkoisesta elämästä seuraavien 30 vuoden kuluessa: "En voi uskoa, että olemme ainoat elävät olennot maailmankaikkeudessa. On niin paljon planeetoja ja tähtiä, ja kemia on universaalista. Elämään johtaneen kemian on täytynyt tapahtua muuallakin. Niinpä uskon vahvasti, että elämää on muuallakin."[5] Uskonnoista Queloz on The Daily Telegraphissa julkaistun haastattelun mukaan sanonut, ettei hän itse ole uskovainen, mutta tiede on saanut suuren perinnön uskonnoilta.[5]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Didier Quelozille on myönnetty seuraavat palkinnot:

Hänen mukaansa on nimetty asteroidi 177415 Queloz.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Professor Didier Queloz wins 2019 Nobel Prize in Physics for first discovery of an exoplanet Cambridgen yliopisto. Viitattu 22.11.2019.
  2. ↑ a b Kenneth Chang, Megan Specia: Nobel Prize in Physics Awarded for Studies of Earth's Place in the Universe. The New York Times, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Michel Mayor, Didier Queloz: A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature, 1995, nro 6555, s. 355–359. doi:10.1038/378355a0.
  4. ↑ a b Annikka Mutanen: Fysiikan nobelisti oivalsi, että kosminen taustasäteily kertoo universumin menneisyyden – palkinto myös eksoplaneetan löytäjille. Helsingin Sanomat, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c Henry Bodkin: Cambridge University planet hunter says mankind could fin alien life in 30 years. The Daily Telegraph, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ James Peebles, Michel Mayor and Didier Queloz share Nobel Prize for Physics Physics World. 8.10.2019. Viitattu 22.11.2019.
  7. ↑ Didier Queloz PlanetS. 25.4.2015. National Centre of Competence in Research. Viitattu 22.11.2019.
  8. ↑ Curriculum Vitae Didier Queloz Geneven yliopisto. Viitattu 22.11.2019.
  9. ↑ John B. Hearnshaw: The Analysis of Starlight: Two Centuries of Astronomical Spectroscopy, s. 114–116. Cambridge University Press, 2014. ISBN 978-1107031746.
  10. ↑ Astronomy & Astrophysics, 1991, s. 485–524.
  11. ↑ A. Baranne, D. Queloz, M. Mayor, G. Adrianzyk, G. Knispel, D. Kohler, D. Lacroix, J.-P. Meunier, G. Rimbaud, A. Vin: ELODIE: A spectrograph for accurate radial velocity measurements. Astronomy & Astrophysics Supplementary Series, 1996, nro 2. doi:10.1051/aas:1996251. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Michel Mayor, Didier Queloz: A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature, 1995, nro 6555, s. 355–359. doi:10.1038/378355a0.
  13. ↑ Dennis Overbye: Finder of New Worlds. The New York Times, 12.5.2013. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Elizabeth Gibney: Michael Mayor: In search of sister earths. Nature, {{{Vuosi}}}, nro 7480, s. 357–365. doi:10.1038/504357a.
  15. ↑ a b Professor Didier Queloz Cambridgen yliopisto. Viitattu 22.11.2019.
  16. ↑ P. Hatzes: The Mass of CoRoT-7b. The Astrophysical Journal, 23.11.2011, nro 1. doi:10.1088/0004-637X/743/1/75.
  17. ↑ Who is Who in CHEOPS - CHEOPS - Cosmos www.cosmos.esa.int. Viitattu 22.11.2019.
  18. ↑ Congratulations To MKI Visiting Scientist Didier Queloz For Being Awarded The 2019 Nobel Prize In Physics! MIT. Viitattu 22.11.2019.
  19. ↑ Queloz, Didier MIT. Viitattu 22.11.2019.
  20. ↑ The BBVA Foundation presents its Frontiers of Knowledge Awards at a ceremony enthroning science and culture as motors of development 12.6.2012. BBVA Foundation. Viitattu 16.11.2019.
  21. ↑ Lidar Gravé-Lazi: Wolf Prize to be awarder to eight laureates from US, UK and Switzerland. The Jerusalem Post, 3.1.2017. Artikkelin verkkoversio.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Didier_Queloz&oldid=22310267”