Barry Barish

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Barry Barish
Barish vuonna 2005
Barish vuonna 2005
Syntynyt 27. tammikuuta 1936 (ikä 81)
Omaha, Nebraska, Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvallat
Sukujuuret puolanjuutalaiset
Tutkimusala kokeellinen fysiikka
Instituutti California Institute of Technology
Tutkinnot Kalifornian yliopisto
Väitöstyön ohjaaja A. Carl. Helmholz
Tunnetuimmat työt gravitaatioaaltojen tutkimus
Tunnustukset Klopsteg Memorial Award (2002),
Enrico Fermi Prize (2016),
American Ingenuity Award (2016),
Henry Draperin mitali,
The Giuseppe and Vanna Cocconi Prize,
,Asturian ruhtinattaren palkinto (2017),
Fudan-Zhongzhi Science Award (2017),
Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (2017)

Barry Clark Barish (s. 27. tammikuuta 1936) on yhdysvaltalainen kokeellinen fyysikko. Hän on California Institute of Technologyin emiritus­professori ja yksi johtavista gravitaatio­aaltojen asiantuntijoista.

Vuonna 2017 Barishille myönnettiin myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto yhdessä Rainer Weissin ja Kip Thornen kanssa "ratkaisevasta osuudesta LIGO-ilmaisimeen ja gravitaatio­aaltojen havaitsemisesta".[1][2]

Syntyperä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barish on synty­perältään juutalainen.[3] Hän syntyi Omahassa, Nebraskassa. Hänen vanhempansa, Lee ja Harold Barish[4], olivat myös syntyneet Keski­lännessä, mutta hänen isovanhempansa olivat muuttaneet sinne nykyisin Valko-Venäjään kuuluvasta osasta silloista Puolaa.[5] Pian toisen maailman­sodan jälkeen perhe muutti Los Angelesin Los Feliziin. Barish kävi John Marshall High Schoolia ja muita kouluja.[6]

Hän suoritti Kalifornian yliopistossa vuonna 1957 Bachelor of Arts -tutkinnon fysiikassa ja väitteli vuonna 1962 tohtoriksi kokeellisen suur­energia­fysiikan alalta.[7] Hän liittyi Caltechiin vuonna 1963, kun hiukkasfysiikassa aloitettiin uusi tutkimushanke. Aluksi hän toimi tutkimusryhmän jäsenenä, vuosina 1966–1991 apulaisprofessorina, ylimääräisenä professorina ja fysiikan professorina. Vuosina 1991–2005 hän toimi fysiikan Linde-professorina.[8] Vuosina 1984–1986 hän toimi Caltehcin suur­energia­fysiikan ryhmän johtavana tutkijana.

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset tieteelliset kokeensa Barish suoritti Fermilabissa. Hän tutki muun muassa neutriinoja ja pystyi lisäksi osoittamaan kokeellisesti nukleonien kvarkkirakenteen.[9] Nämä kokeet olivat ensimmäisiä, joissa havaittiin heikko neutraali virta,[9] joka sai keskeisen merkityksen Glashowin, Salamin ja Weinbergin kehittämässä sähköheikossa yhtenäisteoriassa.[7]

Vuonna 1980 hän johti MACRO -nimistä tutkimusryhmää (Monopole, Astrophysics and Cosmic Ray Observatory), joka toimi Italiassa Gran Sasso -tutkimuslaitoksen kellarissa. Siellä yritettiin etsiä hypoteettisia magneettisia monopoleja sekä tutkittiin myös kosmista säteilyä ja tehtiin neutriinomittauksia, jotka osoittivat omalla merkittävällä tavallaan, että neutriinolla on massa ja että ne värähtelevät.[7]

Vuonna 1991 Barish nimitettiin Caltehin Maxine ja Ronald Linde -professoriksi.

1990-luvun alussa hän oli kärkihahmona suunniteltaessa GEM-ilmaisinta (gammat, elektronit, myonit), joka rakennettiin Superconducting Super Colliderille sen jälkeen, kun laitoksen johtaja Roy Schwitters oli hylännyt Samuel Tingin aiemmin johtaman L* -projektin. Siinäkin Barish oli ollut mukana yhteistoimintalautakunnan johtajana.[10]

Barish nimitettiin LIGO:n (Laser Interferometer Gravitational-wave Observatory johtajaksi vuonna 1994. Siihen aikaan projekti oli vaarassa menettää rahoituksensa, koska ennen Barishia sitä oli johdettu huonosti.[11] Vuonna 1994 hän johti pyrkimyksiä varojen saamiseksi NSF Nationa Science Boardille. Vuonna 1997 hänen johdollaan rakennettiin LIGO:n interferometrit Los Angelesin Livinstoniin ja Hanfordiin [[Washington (osavaltio)|Washingtonin osavaltioon. Hän perusti LIGO Scientific Collaboration-järjestön (LSC), johon nykyisin kuuluu noin 1200 tutkijaa eri puolilla maailmaa.[12]

Alkuperäisten LIGO-ilmaisimien herkkyys osoittautui pian riittämättömäksi, ja ne asettivat monia rajoituksia sille, minkälaiset kohteet niillä voitiin havaita. Barishin johtajakaudella sille suunniteltiin kehittyneempi seuraaja, Advanded LIGO. Barishilla on edelleen johtava asema LIGO:ssa että Advanced LIGO:ssa. Ensimmäinen havainto gravitaatioaalloista saatiin 14. syyskuuta 2015, lähes sata vuotta sen jälkeen kun Einstein oli vuonna 1916 ne ennustanut. Ne olivat syntyneet kahden mustan aukon yhteensulautumisesta, joista toinen oli 29 ja toinen 36 kertaa Auringon massainen.[13] Kyseessä oli samalla ensimmäinen koskaan tehty havainto yhteensulautuneista mustista aukoista. Havainnon aitouden varmistaminen kesti aikansa, mutta 11. helmikuuta 2016 voitiin virallisesti vahvistaa, että gravitaatioaallot oli havaittu.[13]

Vuosina 2001–2002 toimi yhtenä johtajista suurenergiafysiikan neuvoa-antavan keskusteluryhmän alaryhmässä, joka laati Yhdysvaltain suurenergiafysiikan pitkän aikavälin suunnitelman.[14]

Vuosina 2005–2013 Barry Barish johti työryhmää (Global Design Effort)[15], jonka tehtävänä oli suunnitella [[Kansainvälinen lineaarinen törmäytin (ILC).[16] ILC on maailmanlaajuisesti ensisijainen hiukkasfysiikan tuleva hanke, joka täydentää CERNin Large Hadron Collideria teraelektronivolttien energiaskaalalla. Tämä kunnianhimoinen hanke on ainutlaatuinen siinä, että sitä koordinoidaan yleismaailmallisesti, ja siten se on suuri askel kansainvälisessä yhteistyössä, joka ulottuu tavoitteiden määrittelystä kuvailuun ja toteutukseen laajoilla fysiikan aloilla.

Kunnianosoitukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Barish sai Yhdysvaltain fysiikan­opettajien järjestön myöntämän Klopstegin palkinnon.[17] Vuonna 2006 Bolognan yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon[18], ja samoin teki seuraavana vuonna Floridan yliopisto.[19] Vuonna 2007 hän piti Minnesotan yliopistosa Van Vleck -luennon.[20] Myös Glasgowin yliopisto myönsi hänelle kunnia-arvon vuonna 2013.[21]

Vuoden 2016 World Science Festivalissa Barish sai Fysiikan titaanin kunnianimen.[22]

Vuonna 2017 Barish sai Enrico Fermi-palkinnon "perustavasta osuudestaan LIGO:n ja LIGO-Virgon tieteellisten yhteisöjen muotoutumiseen ja osuudestaan niiden haastavien teknisten ja tieteellisten näkökohtien selvittämiseksi, joiden ratkaiseminen johti ensimmäiseen havaintoon gravitaatio­aalloista."[23]

Vuonna 2017 Barish oli yksi Smithsonian -lehden American Ingenuity Award -palkinnon saajista fysikaalisten tieteiden ryhmässä.[24]

Vuonna 2017 [Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia]] myönsi Barishille Henry Draperin mitalin "näkemyksellisestä ja keskeisestä johtajuudestaan, tieteellisestä ohjauksesta ja uusien laitteiden suunnittelussa LIGO:n kehittämisen aikana, mikä oli oleellisena edellytyksenä sille, että LOGI havaitsi törmäävien mustien aukkojen gravitaatio­aallot, täten suoraan vahvistaen Einsteinin sata vuotta vanhan ennusteen gravitaatio­aalloista ja avaten gravitaatio­aalto­astro­nomian uuden alan."[25]

Vuonna 2017 Barish sai European Physical Societyn Guiseppe ja Vanna Cocconi -palkinnon "uraa­uurtavasta ja johtavasta osuudesta LIGO-observatorisossa, jonka johti suoraan havaintoon gravitaatio­aalloista avaten uuden ikkunan maailman­kaikkeuteen."[26]

Gravitaatioaatlojen havaitsemisesta Barish sai vuonna 2017 yhdessä Rainer Weissin ja Kip Thorne]]n kanssa myös:

Barish on valittu seuraavien järjestöjen jäseneksi tai kunniajäseneksi:

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barry Barishin puoliso on Samoan Barish. Heidän lapsensa ovat Stephanie Barish ja Kenneth Barish. Kenneth Barish toimii Kalifornian yliopiston Riversiden yksikön fysiikan ja tähtitieteen professorina.[30]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Nobel Prize in Physics 2017 3.10.2017. Viitattu 31.10.2017.
  2. MIT physicist Rainer Weiss shares Nobel Prize in physics MIT News. 3.10.2017. Massachusetts University of Technology. Viitattu 17.11.2017.
  3. He Won A Nobel Prize By Being A Great Scientist – And Better Manager. Forward, 2017, nro 50.
  4. Harold S. Barish; United States Census, 1940 familysearch.org. Viitattu 17.11.2017.
  5. Barry C. Barish interview by Shirley K. Cohen (PDF) Touko–heinäkuu 1998. California Institute of Technology. Viitattu 17.11.2017.
  6. Marshall High alumnus wins Nobel Prize in Physics Los Angeles Unified School District. Viitattu 17.11.2017.
  7. a b c Barry C Barish (PDF) Viitattu 17.11.2017.
  8. Barry C. Barish California Institute of Technology. Viitattu 17.11.2017.
  9. a b CALTECH HEP NEWS Caltech. Viitattu 17.11.2017.
  10. Michael Riordan, Lillian Hoddeson, Adrienne W. Kolb: ”Settling in Texas, 1989–1991”, Tunnel Visions: The Rise and Fall of the Superconducting Super Collider, s. 157. University of Chicago Press, 2015. ISBN 978-0-226-29479-4. Teoksen verkkoversio.
  11. Rachael Cornejo: UC Berkeley alumbus Barry Barish awarded 2017 Nobel Prize in PHysics. The Daily Californian, 4.10.2017.
  12. LSC: LIGO Scientific Collaboration LSC. Viitattu 17.11.2017.
  13. a b Kari Enqvist: Gravitaatioaallot olivat vuosisadan urakka. Tiede, 2017.
  14. ”Appendix B: Subpanel Membership”, Science Ahead: The Way to Discovery, s. 60. High Energy Physics Advisory Panel: Subpanel on Long Range Plannig for U.S. HIgn Energy Physics. Teoksen verkkoversio.
  15. ILC Global Design Effort LinearCollider.org. Viitattu 17.11.2017.
  16. Barry Barish to lead International Linear Collider design. Interactions.org. Viitattu 17.11.2017.
  17. Klopsteg Memorial Lecture Award American Association of Physic Teachers. Viitattu 17.11.2017.
  18. Director's Corner: Pomp and Circumstance. ILC International Linear Collider, 12.10.2007. Artikkelin verkkoversio.
  19. Honorary Degree Recipients Floridan yliopisto. Viitattu 17.11.2017.
  20. Abigail and John Van Vleck Lectures: Barry C. Barish University of Minnesota School of Physics and Astronomy. Viitattu 17.11.2017.
  21. University News: UOFG Congratulates Nobel Prize Winners for Gravitational Wave Research Glasgowin yliopisto. Viitattu 17.11.2017.
  22. Barry Barish: On the Shouders of Titans Elokuu 2016. World Science Festiaval. Viitattu 17.11.2017.
  23. LIGO and the Detection of Gravitational Waves UC Riverside Events. Kalifornian yliopisto. Viitattu 1.11.2017.
  24. 2016 American Ingenuity Awards Smithsonian. Viitattu 17.11.2017.
  25. 2017 Henry Draper Medal National Academy of Sciences. Viitattu 17.11.2017.
  26. The Giuseppe and Vanna Cocconi PrizeThe Giuseppe and Vanna Cocconi Prize European Physical Society. Viitattu 17.11.2017.
  27. The Princess of Asturias Foundation www.fpa.es. Viitattu 17.11.2017.
  28. /2017/09/ligo-labs-weiss-thorne-and-barish.html Ligo Lab's Weiss, Thorne, and Barish Awarder the Fudan-Zhongzhi Science Award LIGO. Viitattu 17.11.2017.
  29. Members Elect Barry Barish as Next APS Vice-President Viitattu 29 October 2017.
  30. UCR Professor’s Father Wins Nobel Prize in Physics Kalifornian yliopisto, Riverside. Viitattu 17.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]