Joseph Hooton Taylor, Jr.

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph Hooton Taylor, Jr.
Joseph Taylor vaimonsa Mariettan kanssa vuonna 2008.
Joseph Taylor vaimonsa Mariettan kanssa vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt29. maaliskuuta 1941 (ikä 80)
Philadelphia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Harvardin yliopisto
Instituutti Harvardin yliopisto
Massachusettsin yliopisto
Tutkimusalue Astrofysiikka
Tunnetut työt Kaksoispulsareiden löytäminen
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1993)
Karl Schwarzschild -mitali

Joseph Hooton Taylor, Jr. (s. 29. maaliskuuta 1941) on yhdysvaltalainen astrofyysikko. Taylor ja Russell Hulse saivat Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1993 kaksoispulsareiden löytämisestä.[1] Hänestä käytetään englannin kielessä puhekielessä nimeä Joe Taylor. Etu- ja sukunimen ensimmäisistä kirjaimista tulee lyhenne JT, mitä käytetään radioamatööritoiminnassa.

Taylor syntyi Philadelphiassa. Hänen vanhemmillaan oli useiden sukupolvien mittainen yhteys kveekareihin. Hän kävi kveekareiden kouluja ja oli aluksi kiinnostunut matematiikasta ja radioista, myöhemmin radioastronomiasta. Hän jatkoi opintojaan Harvardissa tähtitieteen, fysiikan ja sovelletun matematiikan parissa.[2]

Hän opetti Massachusettsin yliopistossa Amherstissä 1969–1981 ja sen jälkeen Princetonissa. Palkittu pulsaritutkimus on tehty Amherstin vuosina yhdessä Robert Hulsen kanssa joka oli siellä jatko-opiskelijana. Taylor ja Hulse löysivät Puerto Ricon radioteleskoopilla pulsarin, jonka sykkimisessä oli säännöllinen jakso. Siitä tehdyillä mittauksilla he kykenivät ensimmäistä kertaa kokeellisesti vahvistamaan Einsteinin teorioita gravitaatioaalloista.[3]

Amatööriradio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Taylor harrastaa radioamatööritoimintaa kutsumerkillä K1JT. Hän on kehittänyt erityisesti heikkojen radioamatöörisignaalien työskentelyyn tarkoitetut WSJT-X, WSJT, MAP65 ja WSPR-ohjelmistot sekä niihin liittyvät digitaaliset lähetelajit FSK441, MSK441, JT65, JT9, QRA64 ja FT8 (FT8 yhdessä Steven Franken, K9AN kanssa).[4][5][6]


Joseph Taylorin kehittämät amatööriradio dataliikennemuodot
lyhenne nimi tarkoitus vuosi tietokoneohjelma dataliikennemuoto
FSK441 [7] frequency shift keying
441 baudia
amatööriradion dataliikennemuoto meteoriheijatuksille WSJT
FT8 amatööriradion dataliikennemuoto WSJT-X
MSK441 meteor shift keying
441 baudia
amatööriradion dataliikennemuoto meteoriheijatuksille
JT9 amatööriradion dataliikennemuoto WSJT-X
JT65 kuunheijastusaaltojen dataliikennemuoto [8] WSJT-X
MAP65 amatööriradion dataliikenneohjelma
WSJT amatööriradion dataliikenneohjelma FSK441, ISCAT, JT4, JT6M, JT65, MSK144 [9]
WSJT-X amatööriradion dataliikenneohjelma FST4, FST4W, FT4, FT8, JT4, JT9, JT65, QRA64, ISCAT, MSK144, WSPR [10]
WSPR amatööriradion dataliikennemuoto WSJT-X
QRA64 kuunheijastusaaltojen dataliikennemuoto [11] WSJT-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1993 Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  2. Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1993, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1994) nobelprize.org. Viitattu 14.8.2012.
  3. Joseph H. Taylor, Jr. Encyclopedia Britannica
  4. New Digital Modes Gain Traction for Moonbounce, but Occasionally Show Up on HF 10.1.2017. ARRL. Viitattu 18.8.2017.
  5. New Digital Mode from K1JT – FT8 QRZ.com. Viitattu 18.8.2017.
  6. Release: WSJT-X Version 1.8.0 Joe Taylor, K1JT. Viitattu 18.8.2017.
  7. https://www.sigidwiki.com/wiki/FSK441
  8. https://www.physics.princeton.edu/pulsar/K1JT/wsjtx-doc/wsjtx-main-2.1.0.html
  9. https://physics.princeton.edu//pulsar/k1jt/wsjt.html
  10. https://physics.princeton.edu//pulsar/k1jt/wsjtx.html
  11. https://www.physics.princeton.edu/pulsar/K1JT/wsjtx-doc/wsjtx-main-2.1.0.html