Ferenc Krausz
| Ferenc Krausz | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopisto Budapestin yliopisto Wienin teknillinen yliopisto |
| Instituutti |
Wienin teknillinen yliopisto Kvanttioptiikan Max Planck -instituutti Ludwig-Maximilians-Universität München |
| Tutkimusalue | attosekuntifysiikka ja laserfysiikka |
| Tunnetut työt | attosekunnin pituisten valopulssien mittaaminen |
| Palkinnot |
Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto (2013) Wolfin palkinto (2022) Nobelin fysiikanpalkinto (2023) |
Ferenc Krausz (s. 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari[1]) on itävaltalais-unkarilainen[2] fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. Hänen ryhmänsä onnistui 2001 mittaamaan attosekunnin (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) mittaisia valopulsseja. Krausz jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Anne L’Huillier’n kanssa.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krausz opiskeli 1981–1985 sähkötekniikkaa Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopistossa ja teoreettista fysiikkaa Budapestin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Wienin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui 1991 tohtoriksi laserfysiikasta.[2]
Krausz jäi valmistumisensa jälkeen Wienin teknilliseen yliopistoon ja suoritti 1991–1993 habilitaatiota. Hän toimi Wienissä 1996–1998 associate professorina ja 1999–2004 sähkötekniikan professorina.[3] Wienissä Krauszin tutkimusryhmä onnistui vuonna 2001 luomaan ja mittaamaan attosekunnin (sekunnin miljardisosan miljardisosa) mittaisia ultraviolettisäteilyn pulsseja. Tutkimus oli synnyttämässä uutta attosekuntifysiikan tutkimusalaa.[4]
Krausz aloitti 2003 Kvanttioptiikan Max Planck -instituutin johtajana ja 2004 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kokeellisen fysiikan professorina.[2]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krausz on saanut urastaan useita tunnustuksia. Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto meni 2013 hänelle ja Paul Corkumille työstä, joka on mahdollistanut elektronien äärimmäisen nopean liikkeen havaitsemisen jopa attosekuntien tasolla.[5] Wolfin palkinnon Krausz jakoi puolestaan Corkumin ja Anne L’Huillier’n kanssa. Heidän palkintoansa perusteltiin ultranopean lasertieteen ja attosekuntifysiikan uranuurtajina.[4] Krausz, L’Huillier ja Pierre Agostini palkittiin 2023 myös Nobelin fysiikanpalkinnolla.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ferenc Krausz – Facts NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Ferenc Krausz Fundación BBVA. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Prof. Dr. Ferenc Krausz Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Wolf Prize for Ferenc Krausz 9.2.2022. Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The King Faisal International Prize has been awarded to Professor Ferenc Krausz 1.2.2013. Budapest University of Technology and Economics. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2023 NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
