Benoît Mandelbrot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Benoît Mandelbrot

Benoît B. Mandelbrot (20. marraskuuta 1924 Varsova, Puola14. lokakuuta 2010 Cambridge, Yhdysvallat[1]) oli ranskalainen matemaatikko, jonka ansiosta suuri yleisö kiinnostui fraktaaligeometriasta.

Mandelbrot syntyi Puolassa mutta asui nuoruutensa Ranskassa, jonne perhe pakeni Hitlerin vainoja 1930-luvulla hänen ollessaan yksitoistavuotias. Hänen perheellään oli akateeminen tausta – äiti oli lääkäri ja setä Szolem Mandelbrot oli kuuluisa pariisilainen matemaatikko, joka opetti hänelle matematiikkaa. Mandelbrot opiskeli sodan jälkeen Ranskassa ja Kaliforniassa ja väitteli 1952. Hän aloitti IBM:n tutkijana 1958 ja oli yrityksen palveluksessa vuoteen 1987, jolloin hän jäi eläkkeelle vaikkakin jatkoi yhä uraansa tutkijana ja työskenteli professorina Yalen yliopistossa vuoteen 2005. Hän oli sekä Ranskan että Yhdysvaltojen kansalainen.[1]

Mandelbrot kehitti Gaston Julian matematiikkaa. Hän kehitti fraktaaligeometrian, ja Mandelbrotin joukkona tunnettu fraktaali on nimetty hänen mukaansa. Hän löysi fraktaalin yrittäessään määritellä Britannian rantaviivan pituutta. Hänen tutkimuksensa olivat kaaosteorian kannalta erittäin merkittäviä, vaikkakin jotkut matemaatikot pitivät häntä "pop-matemaatikkona". Hänen teorioidensa sovellutuksia ovat esimerkiksi ohjelmat, joilla voi pakata kuvia ja luoda maisemia animaatioihin. Klassikoksi noussut teos The Fractal Geometry of Nature ilmestyi 1982.[1]

Mandelbrot vieraili Suomessa syksyllä 1993 ja luennoi Helsingin yliopistossa.

Mandelbrot kuoli haimasyöpään sairaalassa Yhdysvalloissa.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Fractal Geometry of Nature, 1982 ISBN 0-7167-1186-9
  • Fractal: Form, Chace and Dimension, 1977

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gleick, James: Kaaos. (Alkuteos: Chaos, 1987.) Suomentanut Raimo Keskinen. Helsinki: Art House, 1990. ISBN 951-884-012-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Timo Paukku, Matemaatikko löysi luonnon murtoviivat, Helsingin Sanomat, 21.10.2010 sivu C 5. Artikkelin verkkoversio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]