Melvin Schwartz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Melvin Schwartz
Syntynyt 2. marraskuuta 1932
New York, Yhdysvallat
Kuollut 28. elokuuta 2006 (73 vuotta)
Twin Falls, Idaho, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvallat
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Columbian yliopisto
Stanfordin yliopisto
Tutkinnot Columbian yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1988)

Melvin Schwartz (2. marraskuuta 1932 New York, Yhdysvallat28. elokuuta 2006 Twin Falls, Idaho, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hänelle, Leon Ledermanille ja Jack Steinbergerille myönnettiin vuonna 1988 Nobelin fysiikanpalkinto neutriinojen tutkimukseen liittyvästä työstä.[1]

Schwartz varttui New Yorkissa pörssiromahduksen jälkeisinä vuosina. Schwartz kiinnostui fysiikasta 12-vuotiaana ja vuonna 1958 hän valmistui filosofian tohtoriksi Columbian yliopistosta ja viiden vuoden kuluttua valmistumisesta hän pääsi samaiseen yliopistoon professoriksi.

Schwartz muutti Stanfordin yliopistoon vuonna 1966, jonne uusi hiukkaskiihdytin oli valmistunut. Schwartz teki monia mielenkiintoisia kokeita juuri valmistuneella SLACilla, jonka avulla hän onnistui valmistamaan yhdestä pionista ja myonista vetyatomin kaltaisen hiukkasen.

Schwartz kuoli Twin Fallsissa, Idahossa. Hän kärsi Parkinsonin taudista ja hepatiitti C:stä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1988 Nobelprize.org - The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.