Arthur H. Compton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Holly Compton
Arthur Holly Compton.gif
Syntynyt 10. syyskuuta 1892
Wooster, Yhdysvallat
Kuollut 15. maaliskuuta 1962
Berkeley, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti St. Louis'n Washington-yliopisto
Tutkinnot College of Wooster
Princetonin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Owen Willans Richardson
Tunnetuimmat työt Comptonin ilmiö
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1927)
Franklin-mitali (1940)
Vuoden 1927 Solvay kvanttimekaniikkakonferenssi. Compton keskirivillä neljäs oikealta.

Arthur Holly Compton (10. syyskuuta 189215. maaliskuuta 1962) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka tunnetaan Comptonin ilmiön löytäjänä. Hänet palkittiin vuonna 1927 Nobelin fysiikanpalkinnolla ilmiön löytämisestä.[1]

Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur H. Comptonin lähtökohdat akateemiseen maailmaan olivat erinomaiset. Hänen isänsä Elias Compton oli professori ja Woosterin yliopiston dekaani. Arthurin vanhin veli Karl Taylor Compton opiskeli fysiikkaa ja päätyi myöhemmin MIT:n johtajaksi.

Arthur opiskeli fysiikkaa Woosterin yliopistossa, mistä hän valmistui 1913. Opiskeltuaan Princetonin yliopistossa hän sai tohtorin tutkinnon valmiiksi 1916. Princetonissa Compton keksi elegantin menetelmän Maan pyörimisen havainnointiin, mutta ryhtyi pian tutkimaan röntgensäteilyä.

Merkittävimmän tieteelliset löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1918 Compton alkoi tutkia röntgensäteilyn sirontaa ja huomasi 1922, että röntgensäteilyn aallonpituus kasvoi, kun se sirosi vapaista elektroneista. Ilmiö nimettiin löytäjänsä mukaan Comptonin ilmiöksi. Säteilyn epäelastinen sironta osoitti, että valolla on aaltoluonteen lisäksi myös hiukkasluonne. Myöhemmin C. T. R. Wilsonin rakentamalla sumukammiolla pystyttiin näkemään sironnassa energiaa saaneiden elektronien radat. Wilson palkittiin Comptonin kanssa Nobelin palkinnolla samana vuonna. Ilmiö todennettiin tarkemmin myöhemmin vielä koinsidenssimenetelmällä Comptonin ja A. W. Simonin toimesta. Menetelmän avulla yksittäisen sirontatapahtuman sironnut säteilykvantti ja elektroni pystyttiin havaitsemaan yhtä aikaa. Samaan aikaan Saksassa Walther Bothe ja Hans Geiger olivat keksineet samantyyppisen koinsidenssimenetelmän.

Comptonin ilmiö.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mauro Dardo: Nobel laureates and twentieth-century physics, s. 153. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521540087. Google book (limited preview). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.