Sumukammio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sumukammio DESYssä

Sumukammio on ionisoivaa säteilyä havaitseva ilmaisin.[1] Sumukammion keksi Charles Wilson vuonna 1911. Varattujen hiukkasten kulku sumukammiossa näkyy sumujälkinä.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumukammio koostuu säiliöstä, jossa on kyllästettyä kaasua.[1] Kaasuna voidaan käyttää esimerkiksi vesihöyryä, joka saadaan ylikylläiseksi pudottamalla kammion painetta. Kun paine laskee, vesi tiivistyy pisaroiksi kohdissa, joissa hiukkassäteily on ionisoinut vesimolekyylejä. Valokuvaamalla pisarat nähdään reitti, jota pitkin ionisoiva hiukkanen on kulkenut. Kun sumukammio sijoitetaan magneettikenttään, hiukkasten radat kaareutuvat. Radan säde riippuu hiukkasen massasta, joten hiukkaset voidaan tunnistaa ratojensa perusteella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sharma: Atomic and Nuclear Physics, s. 269. Pearson Education India, 2008. ISBN 9788131719244. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.