Johannes Stark

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes Stark
Johannes Stark.jpg
Syntynyt 15. huhtikuuta 1874
Schickenhof, Saksan keisarikunta
Kuollut 21. kesäkuuta 1957
Traunstein, Saksa
Asuinpaikka Saksan lippu Saksa
Kansallisuus Saksan lippu Saksalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Göttingenin yliopisto
Hannoverin yliopisto
RWTH Aachen
Greifswaldin yliopisto
Würzburgin yliopisto
Tutkinnot Münchenin yliopisto (Tohtori, 1897)
Väitöstyön ohjaaja Eugen von Lommel
Tunnetuimmat työt Starkin ilmiö
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1919)

Johannes Stark (15. huhtikuuta 187421. kesäkuuta 1957) oli merkittävä 1900-luvun fyysikko joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schickenhofissa Baijerissa syntynyt Stark aloitti opintonsa Bayreuthin kymnaasissa ja jatkoi Regensburgissa. Yliopisto-opinnot alkoivat Münchenin yliopistossa, missä hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja kristallografiaa. Hänen virka-aikansa alkoi 1894. Tohtoriksi hän valmistui 1897.

Hän työskenteli lukuisissa viroissa Fysiikan instituutissa vuoteen 1900 saakka, jolloin hän aloitti palkattomana luennoitsijana Göttingenin yliopistossa. Hän työskenteli ja tutki lukuisissa yliopistoissa, mukaan lukien Greiftswaldin yliopisto. 1919 hän sai Nobel palkinnon "Doppler-ilmiön löydöstä ohenneessa kaasussa virtaavista positiivisista ioneista (canal rays) ja spektriviivojen jakamisesta sähkökentässä". Näistä jälkimmäinen tunnetaan Starkin ilmiönä. Hän jäi eläkkeelle 1939.

Stark julkaisi yli 300 esitelmää käsitellen lähinnä sähköä ja siihen liittyviä aiheista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1919 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.