Johannes Stark

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes Stark
Johannes Stark.jpg
Syntynyt 15. huhtikuuta 1874
Schickenhof, Saksan keisarikunta
Kuollut 21. kesäkuuta 1957 (83 vuotta)
Traunstein, Saksa
Asuinpaikka Saksa
Kansallisuus saksalainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Göttingenin yliopisto
Hannoverin yliopisto
RWTH Aachen
Greifswaldin yliopisto
Würzburgin yliopisto
Tutkinnot Münchenin yliopisto (Tohtori, 1897)
Väitöstyön ohjaaja Eugen von Lommel
Tunnetuimmat työt Starkin ilmiö
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1919)

Johannes Stark (15. huhtikuuta 1874 Schickenhof, Baijeri21. kesäkuuta 1957) oli merkittävä 1900-luvun fyysikko, joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stark aloitti opintonsa Bayreuthin kymnaasissa ja jatkoi Regensburgissa. Yliopisto-opinnot alkoivat Münchenin yliopistossa, jossa hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja kristallografiaa. Hänen virka-aikansa alkoi 1894. Hän valmistui tohtoriksi 1897.

Stark työskenteli lukuisissa viroissa Fysiikan instituutissa vuoteen 1900 saakka, jolloin hän aloitti palkattomana luennoitsijana Göttingenin yliopistossa. Hän työskenteli ja tutki lukuisissa yliopistoissa, kuten Greifswaldin yliopistossa. Hän sai vuonna 1919 Nobelin palkinnon "Doppler-ilmiön löydöstä ohenneessa kaasussa virtaavista positiivisista ioneista ja spektriviivojen jakamisesta sähkökentässä". Näistä jälkimmäinen tunnetaan Starkin ilmiönä. Hän jäi eläkkeelle 1939.

Stark julkaisi yli 300 esitelmää käsitellen lähinnä sähköä ja siihen liittyviä aiheita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1919 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.