Tämä on lupaava artikkeli.

Syukuro Manabe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syukuro Manabe
真鍋 淑郎
Manabe vuonna 2018
Manabe vuonna 2018
Henkilötiedot
Koko nimi 真鍋 淑郎
Syntynyt21. syyskuuta 1931 (ikä 91)
Shingū, Japanin keisarikunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tokion yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Shigekata Shōno
Instituutti Princetonin yliopisto
Tutkimusalue meteorologia, klimatologia
Tunnetut työt yleinen virtausmalli
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (2021)
Blue Planet -palkinto (1992)
Volvon ympäristöpalkinto (1997)
Benjamin Franklin -mitali (2016)
Crafoord-palkinto (2018)

Syukuro Manabe (jap. 真鍋 淑郎, Manabe Shukurō; s. 21. syyskuuta 1931 Shingū, Japanin keisarikunta[1]) on japanilais-yhdysvaltalainen meteorologi ja klimatologi, joka oli luomassa ensimmäistä maailmanlaajuista ilmastomallia. Hänen tutkimuksensa on ollut ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä tehtyjen tutkimusten pohjalla.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijaksi Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manabe syntyi Japanissa vuonna 1931. Hän valmistui Tokion yliopistosta vuonna 1958. Japanilaisille tieteilijöille oli toisen maailmansodan jälkeisenä aikana hankalaa työllistyä kotimaassaan, minkä takia monet lähtivät etsimään parempia työmahdollisuuksia Yhdysvalloista, missä kylmä sota takasi monille aloille tasaisen hallituksen tuen.[2]

Manaben Yhdysvaltoihin toi Yhdysvaltain sääviraston johtaja Joseph Smagorinsky, joka palkkasi Manaben tutkijaksi.[2] Manabe päätyi Yhdysvalloissa kehittämään matemaattisia malleja sääoloja ja pitkiä ilmastotrendejä varten.[3]

Ensimmäiset toimivat yleiset virtausmallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manabe teki yhteistyötä Smagorinskyn ja sääviraston virtausmalliryhmän kanssa. He kehittivät ensimmäiset toimivat mallit Maan ilmastosta, minkä ansiosta oli ensimmäistä kertaa mahdollista huomioida ilmakehän ja valtamerten väliset monimutkaiset vuorovaikutukset. Manaben ja kumppaneiden malli tunnetaan nimellä yleinen virtausmalli. Tutkimus julkaistiin vuonna 1967 Journal of Atmospheric Sciences -lehdessä, ja se tunnustettiin nopeasti geofysiikan ja meteorologian läpimurroksi.[3]

Manabe jatkoi yleisen virtausmallin parissa ja pyrki löytämään lisätietoja lisääntyvän hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon. Työn tuloksena vuonna 1975 julkaistiin vaikutusvaltainen tutkimus, joka lisäsi uusia muuttujia ilmastojärjestelmään. Se myös osoitti ilmaston lämpenemisen voimistuvan hiilidioksidimäärän kasvaessa.[3] Manaben tutkimusryhmä julkaisi 1970- ja 1980-lukujen aikana useita tutkimuksia, jotka olivat muodostamassa IPCC:n ensimmäisen, vuonna 1988 julkaistun maailmanlaajuisen arvion ilmastonmuutoksesta.[2]

Manabe oli toiminut Princetonin yliopiston professorina vuodesta 1968 saakka, kun hän vuonna 1997 siirtyi Japaniin ilmastonmuutokseen keskittyneen tutkimuslaitoksen johtoon.[1] Manabe palasi vuonna 2002 Princetonin yliopistoon vierailevaksi tutkijaksi.[2] Vuodesta 2005 hän on toiminut Princetonin yliopiston vanhempana meteorologina, ja vuosina 2006–2013 hän oli vierailevana professorina Nagoyan yliopistossa.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manabe on ollut vuodesta 1962 asti naimisissa Nobuko Manaben kanssa. Syukuro Manabe sai vuonna 1975 Yhdysvaltain kansalaisuuden.[1]

Tunnustukset ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manabe on saanut useita tunnustuksia uransa aikana, ja hän kuuluu muun muassa Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan, Academia Europæaan ja Royal Society of Canadaan.[2]

Manabe sai vuonna 1992 ensimmäisen Blue Planet -palkinnon. Vuonna 1997 hän sai Volvon ympäristöpalkinnon.[2] Benjamin Franklin -mitali myönnettiin Manabelle vuonna 2016 ja Crafoord-palkinto vuonna 2018.[1] Crafoord-palkinnon perusteluissa mainittiin, että Manaben työ on ollut perustana kaikille nykyaikaisille ilmastomalleille ja ilmastotutkimukselle, sillä hänen luomansa matemaattiset mallit antoivat tieteilijöille paremmat mahdollisuudet tutkia Maan ilmastojärjestelmää.[4]

Manabe sai vuoden 2021 fysiikan Nobelin yhdessä Klaus Hasselmannin ja Giorgio Parisin kanssa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Curriculum Vitae (doc) 16.2.2018. The Trustees of Princeton University. Viitattu 12.5.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f Philander, S. George (toim.): Encyclopedia of Global Warming and Climate Change, s. 883–885. SAGE Publications Inc, 2012. ISBN 978-1-4129-9261-9. Google-kirjat (viitattu 12.5.2018).
  3. a b c Syukuro Manabe 4/2015. The Franklin Institute. Viitattu 12.5.2018. (englanniksi)
  4. Two legendary climate researchers receive this year’s Crafoord Prize 18.1.2018. The Royal Swedish Academy of Sciences. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  5. Fysiikan Nobel-palkinto Syukuro Manabelle, Klaus Hasselmannille ja Giorgio Parisille Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]