Pulsari
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
O · B · A · F · G · K · M
Bariumtähti · Hiilitähti · Teknetiumtähti
Pulsari on eräs niin sanottu tähdenjäänne, neutronitähti, joka on syntynyt Aurinkoa huomattavasti massiivisemman tähden supernovaräjähdyksessä. Tähden uloimmat osat ovat räjähtäneet ympäröivään avaruuteen ja jäljelle jääneet sisusosat energiatuoton loppuessa luhistuvat oman painovoimansa alla äärimmäisen tiheään tilaan. Tässä tilassa atomien rakenne on murskaantunut pelkiksi neutroneiksi ja muiksi alkeishiukkasiksi. Pulsarin pieneksi romahtanut läpimitta (10–15 km) on säilyttänyt silti romahtaneen osan pyörimismäärän, joten pyörimisnopeus on kasvanut huikeisiin lukuihin (useita kierroksia sekunnissa). Nuorimmilla pulsareilla pyörimisnopeus on suurimmillaan, mutta se hidastuu hitaasti vuosimiljoonien kuluessa.
Nopeimmin pyörivä pulsari, PSR J1748-2446ad sijaitsee 28 000 valovuoden päässä Jousimiehen tähdistön suunnassa. Pulsari pyörii 716 kertaa sekunnissa itsensä ympäri.
Valtavasta painovoimastaan huolimatta pulsari ei pysy enää pallomaisena, vaan huikea pyörimisnopeus ja keskipakoisvoima venyttää sen litistyneeksi palloksi, ellipsoidiksi. Pulsarin voimakas magneettikenttä lähettää avaruuteen sähkömagneettista säteilyä pyörivän majakan tavoin. Taajaan sykkivistä pulsseista se on löydettykin ja nimensäkin saanut. Ensimmäinen pulsari PSR 1919+21 löydettiin Ketun tähdistöstä vuonna 1967. Sen jälkeen niitä on löydetty jo satoja.
Kun pulsarin luonnetta ei vielä tunnettu, taivaan tietystä pisteestä tulevat nopeat, säännöllisinä jatkuvat merkkipulssit luultiin aluksi vieraan sivilisaation lähettämiksi yhteydenottoyrityksiksi muille sivilisaatioille.[1]
Pulsarin pulssit syntyvät neutronitähden pyöriessä nopeasti akselinsa ympäri.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Karttunen, Hannu: ”Tähdet”, Tähdet ja maailmankaikkeus, s. 228. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-32036-4.