Tähdistö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo tähtitieteellisestä ilmiöstä. Samannimisestä lehdestä katso Tähdistö (lehti).
Ison Karhun tähdistö. Tähdistön rajat keltaisella. Otavan tähtikuvio vihreällä.

Tähdistö on tarkasti rajattu alue taivaalla. Kaikki alueen sisällä olevat tähdet kuuluvat kyseiseen tähdistöön.

Taivaanpallo on nykyisin virallisesti jaettu 88 tähdistöön. Tähdistöt on määritelty apuvälineeksi tähtitaivaan hahmottamiseen. Tähden sijainti voidaan esimerkiksi ilmoittaa sanomalla, missä tähdistössä se sijaitsee. Tähdistön tähdet eivät yleensä muodosta fyysisesti yhteenkuuluvaa järjestelmää, sillä ne voivat olla hyvin eri etäisyyksillä: jotkin lähempänä Maata ja toiset paljon kauempana.[1]

Yhden tähdistön tähdet eivät muodosta mitään hahmoja, kuvioita tai joukkoa. Joidenkin tähdistöjen sisällä erotetaan selväpiirteisiä tähtikuvioita eli asterismeja. Esimerkiksi Otavan tähtikuvio kuuluu Ison karhun tähdistöön.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilainen tähtikartta kuvitettuine tähdistöineen. Vasemmalla pohjoinen, oikealla eteläinen taivaanpallonpuolisko. Frederik de Wit, 1670.

Muinaiset babylonialaiset etsivät ilmiöiden jaksollisuuksia käytännön tarpeita varten. He jakoivat Auringon radan ympäristön eli eläinradan aluksi tähdistöihin ja sitten samanmittaisiin merkkeihin, joita astrologiassa käytetään edelleenkin.[2] Auringon ekliptika eli näennäinen rata taivaalla kulkee 13 tähdistön kautta. Rataa kutsutaan eläinradaksi, koska siinä on useita eläinten mukaan nimettyjä tähdistöjä. Nämä tähdistöt on nimetty hyvin varhain, koska niiden avulla on seurattu Kuun, Auringon ja planeettojen liikkeitä ajan määrittämistä ja ajanlaskua varten.[3] Ajanlaskun apuvälineenä tähdistöt toimivat heliakkisen nousun ja laskun kautta. Koska auringonnousu ja -lasku tapahtuvat eri vuodenaikoina eri tähdistöjen kohdalla, siitä voidaan pienillä leveysasteilla määrittää vuodenaika. Korkeilla leveysasteilla kuten Suomessa nousun ja laskun pieni kulma aiheuttaa niin pitkän hämärän, että tähtiä ei voi erottaa.[4]

Tähtien ryhmittely tähdistöiksi ei aikojen saatossa ole ollut mitenkään täsmällisesti määrättyä, vaan eri kulttuureissa on ollut erilaisia tähdistöjä. Kuitenkin selvimmät kuviot kuten Orion ja Skorpioni esiintyvät samankaltaisina useimmissa kulttuureissa.

Mesopotamian korkeakulttuureita seuranneiden vuosituhansien ja vuosisatojen kuluessa karttoihin lisäiltiin ja nimettiin uusia tähdistöjä. Viimeiset lisäykset nykyisin länsimaissa käytettyyn tähdistöluetteloon tehtiin 1700-luvulla. Senkin jälkeen on tehty useita yrityksiä nimetä tähdistöjä uusiksi, muun muassa Suomessa Kalevala-aiheiseksi vuonna 1882.[5]

Virallinen 88 tähdistön luettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU määritteli vuonna 1922, että taivaanpallo jaetaan 88 tähdistöön. Belgialainen tähtitieteilijä Eugène Delporte laati koko taivaan kartaston, jossa tähdistöjen rajat kulkevat pitkin vakiorektaskension ja -deklinaation viivoja, likimain tähdistöjen perinteisten rajojen mukaisesti. Tähdistöjen rajat kiinnitettiin vuoden 1875 koordinaatistoon. Maapallon pyörimisakselin kiertyminen eli prekessio on aiheuttanut sen, että nykyinen koordinaatisto poikkeaa jo selvästi vuoden 1875 koordinaatistosta, ja tähdistöjen rajat ovat jo hieman vinossa koordinaattiviivoihin nähden. Tähtien suhteen tähdistöjen rajat pysyvät kuitenkin paikoillaan, sillä prekessio vaikuttaa samalla tavalla tähtien paikkoihin kuin tähdistön rajoihinkin.[6]

Näkyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdistöt näkyvät eri tavoin eri leveysasteilla ja vuoden- sekä vuorokaudenaikoina. Leveysaste määrää, mitä tähtiä voi ylipäätään näkyä. Pohjoisnavalla näkyvät vain taivaanpallon pohjoisen pallonpuoliskon tähdet. Etelämmäksi siirrytäessä näkyviin alkaa ajoittain ilmestyä myös eteläisen pallonpuoliskon tähdistöjä, joskus tosin vain niiden pohjoisosia. Suomessa ei koskaan näy 29:ää tähdistöä 88:sta, kuten Etelän ristiä.[7]

Muuttuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdistöt muuttuvat kymmenien tuhansien vuosien kuluessa tähtien liikkuessa toistensa suhteen. Tällöin Auringon ja tähdistön tähtien väliset etäisyydet ja suunnat muuttuvat. Esim. Leijonan tähtikuvio muuttuu ja hajoaa aikojen saatossa.

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdistöjä lienee nimetty jo muinaisessa Egyptissä, Babyloniassa ja aikaisemminkin. Pohjoisella pallonpuoliskolla käytetään kreikkalaisilta peräisin olevia tähdistöjen nimiä, jotka merkitsi muistiin tähtitieteilijä ja astrologi Klaudios Ptolemaios, joka eli Aleksandriassa, Egyptissä. Näissä tähdistöissä olivat mukana eläinradan merkit. Renessanssiaikana tähtitieteilijät Johann Bayer ja John Flamsteed antoivat tähdille luettelotunnukset. Juuri ennen Bayeriä tähdistöjä loivat 1500-luvun lopussa Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman. 1700-luvun puolivälin tienoilla ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas Louis de Lacaille nimesi monia eteläisen tähtitaivaan tähdistöjä ja jakoi Argo-laivan tähdistön osiin.

Tähdistöillä on latinankieliset nimet kansainvälistä käyttöä varten. Latinankieliset nimet ovat virallisia IAU:n vahvistamia. Suomenkieliset nimet eivät ole virallisia, mutta ne ovat jo vakiintuneita, vaikkakin joistakin nimistä näkee myös muunlaisia muotoja.[6]

Esimerkiksi Otava kuuluu suurempaan Ison karhun tähdistöön, jota kutsutaan latinaksi nimellä Ursa Major. Tähdistön kohteita nimettäessä siitä käytetään latinankielistä genetiivimuotoa Ursae Majoris. Esimerkiksi Ison karhu Dubhe-tähti on Alfa Ursae Majoris eli lyhennettynä α UMa. Alfa on kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain. Ursa Major on joskus lyhennetty myös nelikirjaimisesti UMaj, näitä nelikirjaimisia lyhenteitä ei nykyään enää käytetä. Tähtien nimeämisessä voidaan käyttää Flamsteedin numeroita (esimerkiksi 16 Cygni) tai vaikkapa muuttuvien tähtien tunnuksia (esimerkiksi RR Lyrae).

Luettelo tähdistöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanpallon kaikki 88 tähdistöä latinalaisine nimineen värikoodattuna tähdistöperheen ja määrittelyvuoden mukaan. Keskellä aaltomainen ekliptika eli Auringon näennäinen rata, harmaalla eläinradan tähdistöt.


Suomalainen nimi Latinalainen nimi Lyhenne Genetiivi Nimen alkuperä
Ajokoirat Canes Venatici CVn Canum Venaticorum 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Ajomies Auriga Aur Aurigae muinainen (Ptolemaios)
Alttari Ara Ara Arae muinainen (Ptolemaios)
Andromeda Andromeda And Andromedae muinainen (Ptolemaios)
Bereniken hiukset Coma Berenices Com Comae Berenices 1603, Uranometria, irrotettu Leijonasta
Delfiini Delphinus Del Delphini muinainen (Ptolemaios)
Eridanus Eridanus Eri Eridani muinainen (Ptolemaios)
Etelän kala Piscis Austrinus PsA Piscis Austrini muinainen (Ptolemaios)
Etelän kolmio Triangulum Australe TrA Trianguli Australis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Etelän kruunu Corona Australis CrA Coronae Australis muinainen (Ptolemaios)
Etelän risti Crux Cru Crucis 1603, Uranometria, irrotettu Kentaurista
Etelän vesikäärme Hydrus Hyi Hydri 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Feeniks Phoenix Phe Phoenicis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Harppi Circinus Cir Circini 1763, Lacaille
Heilurikello Horologium Hor Horologii 1763, Lacaille
Herkules Hercules Her Herculis muinainen (Ptolemaios)
Härkä Taurus Tau Tauri muinainen (Ptolemaios)
Ilmapumppu Antlia Ant Antliae 1763, Lacaille
Ilves Lynx Lyn Lyncis 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Intiaani Indus Ind Indi 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Iso karhu Ursa Major UMa Ursae Majoris muinainen (Ptolemaios)
Iso koira Canis Major CMa Canis Majoris muinainen (Ptolemaios)
Jousimies Sagittarius Sgr Sagittarii muinainen (Ptolemaios)
Joutsen Cygnus Cyg Cygni muinainen (Ptolemaios)
Jänis Lepus Lep Leporis muinainen (Ptolemaios)
Kaksoset Gemini Gem Geminorum muinainen (Ptolemaios)
Kalat Pisces Psc Piscium muinainen (Ptolemaios)
Kameleontti Chamaeleon Cha Chamaeleontis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Karhunvartija Boötes Boo Boötis muinainen (Ptolemaios)
Kassiopeia Cassiopeia Cas Cassiopeiae muinainen (Ptolemaios)
Kaukoputki Telescopium Tel Telescopii 1763, Lacaille
Kauris Capricornus Cap Capricorni muinainen (Ptolemaios)
Kefeus Cepheus Cep Cephei muinainen (Ptolemaios)
Kentauri Centaurus Cen Centauri muinainen (Ptolemaios)
Kettu Vulpecula Vul Vulpeculae 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Kilpi Scutum Sct Scuti 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Kirahvi Camelopardalis Cam Camelopardalis 1624, Bartsch
Kolmio Triangulum Tri Trianguli muinainen (Ptolemaios)
Kompassi Pyxis Pyx Pyxidis 1763, Lacaille
Korppi Corvus Crv Corvi muinainen (Ptolemaios)
Kotka Aquila Aql Aquilae muinainen (Ptolemaios)
Krapu Cancer Cnc Cancri muinainen (Ptolemaios)
Kulmaviivoitin Norma Nor Normae 1763, Lacaille
Kultakala Dorado Dor Doradus 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Kurki Grus Gru Gruis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Kuvanveistäjä Sculptor Scl Sculptoris 1763, Lacaille
Kyyhkynen Columba Col Columbae 1679, Royer, irrotettu Isosta koirasta
Kärpänen Musca Mus Muscae 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Käärme Serpens Ser Serpentis muinainen (Ptolemaios)
Käärmeenkantaja Ophiuchus Oph Ophiuchi muinainen (Ptolemaios)
Köli Carina Car Carinae 1763, Lacaille, irrotettu Argo-laivasta
Leijona Leo Leo Leonis muinainen (Ptolemaios)
Lentokala Volans Vol Volantis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Lohikäärme Draco Dra Draconis muinainen (Ptolemaios)
Lyyra Lyra Lyr Lyrae muinainen (Ptolemaios)
Maalari Pictor Pic Pictoris 1763, Lacaille
Malja Crater Crt Crateris muinainen (Ptolemaios)
Mikroskooppi Microscopium Mic Microscopii 1763, Lacaille
Neitsyt Virgo Vir Virginis muinainen (Ptolemaios)
Nuoli Sagitta Sge Sagittae muinainen (Ptolemaios)
Oinas Aries Ari Arietis muinainen (Ptolemaios)
Oktantti Octans Oct Octantis 1763, Lacaille
Orion Orion Ori Orionis muinainen (Ptolemaios)
Paratiisilintu Apus Aps Apodis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Pegasus Pegasus Peg Pegasi muinainen (Ptolemaios)
Perseus Perseus Per Persei muinainen (Ptolemaios)
Peräkeula Puppis Pup Puppis 1763, Lacaille, irrotettu Argo-laivasta
Pieni hevonen Equuleus Equ Equulei muinainen (Ptolemaios)
Pieni karhu Ursa Minor UMi Ursae Minoris muinainen (Ptolemaios)
Pieni koira Canis Minor CMi Canis Minoris muinainen (Ptolemaios)
Pieni leijona Leo Minor LMi Leonis Minoris 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Pohjan kruunu Corona Borealis CrB Coronae Borealis muinainen (Ptolemaios)
Purje Vela Vel Velorum 1763, Lacaille, irrotettu Argo-laivasta
Pöytävuori Mensa Men Mensae 1763, Lacaille
Riikinkukko Pavo Pav Pavonis 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Sekstantti Sextans Sex Sextantis 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Sisilisko Lacerta Lac Lacertae 1690, Firmamentum Sobiescianum, Hevelius
Skorpioni Scorpius Sco Scorpii muinainen (Ptolemaios)
Sulatusuuni Fornax For Fornacis 1763, Lacaille
Susi Lupus Lup Lupi muinainen (Ptolemaios)
Tukaani Tucana Tuc Tucanae 1603, Uranometria, Keyser ja de Houtman
Vaaka Libra Lib Librae muinainen (Ptolemaios)
Valaskala Cetus Cet Ceti muinainen (Ptolemaios)
Veistotaltta Caelum Cae Caeli 1763, Lacaille
Verkko Reticulum Ret Reticuli 1763, Lacaille
Vesikäärme Hydra Hya Hydrae muinainen (Ptolemaios)
Vesimies Aquarius Aqr Aquarii muinainen (Ptolemaios)
Yksisarvinen Monoceros Mon Monocerotis 1624, Bartsch

Huomautuksia tähdistöjen latinankielisistä nimistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corona Australista kutsutaan joskus nimellä Corona Austrina (genetiivi: Coronae Austrinae).

Käärme (Serpens) jaetaan kahteen osaan, Käärmeen häntään (Serpens Cauda) ja Käärmeen päähän (Serpens Caput), joita Käärmeenkantaja (Ophiuchus) erottaa toisistaan.

Joidenkin lähteiden mukaan Kirahvi (Camelopardalis), Kyyhkynen (Columba) ja Yksisarvinen (Monoceros) ovat tutkija Petrus Planciuksen 1600-luvulla nimeämiä.

Ptolemaioksen tuntemat 48 tähdistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

     

Vanhoja, käytöstä poistuneita tähdistöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdistöjen standardointi siirsi historiaan koko joukon tähdistöjä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä olivat lähinnä yksittäisten tähtikarttojen laatijoiden keksimiä, eivätkä useimmat käytöstä poistuneista tähdistöistä olleet koskaan vakiintuneetkaan laajempaan käyttöön.

Ptolemaioksen vanhaa Argo-laivaa (Argo Navis) ei enää ole olemassa, se on jaettu Kölin (Carina), Peräkeulan (Puppis) ja Purjeen (Vela) tähtikuvioihin.

Tunnetuin muista vanhoista tähdistöistä on Seinäkvadrantti, Quadrans Muralis, joka on nykyään osa Karhunvartijan tähdistöä, ja jonka mukaan kvadrantidien meteoriparvi on nimetty.

Vanhoja tähdistöjä, joita ei nykyään enää käytetä:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karttunen ym. 2012, s. 12.
  2. Karttunen ym. 2012, s. 13.
  3. Karttunen ym. 2012, s. 14.
  4. Karttunen ym. 2012, s. 13.
  5. Karttunen ym. 2012, s. 14–15.
  6. a b Karttunen ym. 2012, s. 17.
  7. Karttunen ym. 2012, s. 9, 21.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]