Planeetta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo taivaankappaleesta. Remu Aaltosen esittämästä kappalesta kertoo artikkeli Planeetta (kappale) ja Gustav Holstin orkesterisarjasta artikkeli Planeetat (orkesterisarja).
Aurinkokuntamme planeetat.

Planeetta eli kiertotähti on suurimassainen tähteä kiertävä kappale, joka on painovoimansa vaikutuksen vuoksi lähes pallon muotoinen ja on tyhjentänyt ympäristönsä planetesimaalista. Sana planeetta tulee muinaiskreikan sanoista αστήρ πλανήτης (astēr planētēs), jotka tarkoittavat ”vaeltavaa tähteä”.[1][2][3] Yleensä planeetan pyörimisliike akselinsa ympäri aiheuttaa jonkin verran litistymistä. Koska kappaleen massa vaikuttaa suoraan sen keskustassa vallitsevaan paineeseen ja lämpötilaan, massan ollessa tarpeeksi suuri ja kemiallisen koostumuksen ollessa sopiva ”planeetan” sisällä käynnistyy ydinfuusio. Tällöin kappaletta kutsutaan tähdeksi. Planeetat heijastavat tähtensä valoa. Tähti ja sitä kiertävät planeetat sekä muut pienemmät kappaleet muodostavat aurinkokunnan.

Planeetan määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Planeetan määritelmä

Kysymys siitä, milloin jokin taivaankappale on planeetta, on jossakin määrin sopimuksenvarainen, eikä mitään yksikäsitteistä rajaa suuren asteroidin ja pienen planeetan tai toisaalta pienen ruskeaksi kääpiöksi jääneen tähden ja jättiläisplaneetan välillä ole. Tämä epätarkkuus johtuu planeetan määritelmän historiallisesta alkuperästä: muinoin taivaankappaleet jaettiin liikkumattomiin kiintotähtiin ja liikkuviin planeettoihin. Nykyisellä havaintotekniikalla tämä jako ei kuitenkaan enää ole riittävä, sillä toisaalta tähtien liikkeitä pystytään mittaamaan ja toisaalta tunnetaan paljon pienkappaleita, joiden kutsuminen planeetoiksi ei ole mielekästä.

Vuonna 2006 pidetyssä Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin kokouksessa planeetalle päätettiin uusi määritelmä, jonka mukaan planeetaksi kutsutaan taivaankappaletta, joka kiertää järjestelmän tähteä, jolla on riittävästi massaa luhistua oman painovoimansa vaikutuksesta lähelle pyöreätä muotoa ja joka hallitsee omaa kiertorataansa. Aiemmin planeetaksi luettu Pluto menetti uuden määritelmän myötä statuksensa, sillä se ei täytä kolmatta ehtoa: noin 20 vuotta kiertoajastaan se kulkee Neptunuksen radan sisäpuolella, jolloin Neptunus on sen alueella kiertoradan hallitseva osapuoli. Lisäksi Pluto on vain yksi monista Kuiperin vyöhykkeen kohteista, jotka kiertävät Aurinkoa keskimäärin Neptunusta kauempana. Täten Pluto ei myöskään hallitse rataansa, sillä muiden Kuiperin vyöhykkeen kohteiden yhteenlaskettu massa ylittää Pluton massan.[4][5] Myös ensimmäiset löydettyt asteroidit Vesta, Juno, Ceres ja Pallas oli luokiteltu planeetoiksi ennen 1850-1860-lukuja, jolloin uusien asteroidien löytyminen sai astronomit ymmärtämään niiden olevan vain ensimmäiset löydetyt kohteet asteroidivyöhykkeellä.[6]

Planeettojen luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planeettojen luokittelu perustuu oman aurinkokuntamme planeettoihin. Muiden tähtien ympäriltä tunnetaan tämän luokittelun kannalta ongelmallisia kappaleita.

Jättiläisplaneetat (esimerkiksi Jupiter) koostuvat kaasuista ja nesteestä. Kaasukehän valtava paine aiheuttaa kaasujen muuttumisen nesteeksi syvemmällä ilmakehässä; paksun nestekerroksen alla on pieni kiinteä ydin. Jättiläisplaneetat ovat varsin massiivisia.

Maankaltaiset planeetat (esimerkiksi Maa) koostuvat lähinnä piioksidin ja metallien muodostamista yhdisteistä. Ne ovat jättiläisplaneettoihin verrattuna melko pienimassaisia. Kiviplaneetalla voi olla sula ydin.

Aurinkokunnan planeetat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Taulukoita Aurinkokunnan planeetoista
Planeettojen ominaisuudet
Nimi Symboli Päiväntasaajan
läpimitta
Maan läpimittaa
Massa
Maan massaa
Keskietäisyys
Auringosta (AU)
Kiertoaika
(vuotta)
Radan kaltevuus
auringon päiväntasaajaa vastaan
(°)
Radan
soikeus
Pyörähdysaika
(päivää)
Kuita Renkaita Kaasukehä
Maankaltaiset planeetat
Merkurius Mercury symbol.svg 0,39 0,06 0,39 0,24 3,38 0,206 58,64 ei ei minimaalinen
Venus Venus symbol.svg 0,95 0,82 0,72 0,62 3,86 0,007 <243,02 ei ei CO2, N2
Maa Earth symbol.svg 1,00 1,00 1,00 1,00 7,25 0,017 0,997 1 ei N2, O2
Mars Mars symbol.svg 0,53 0,11 1,52 1,88 5,65 0,093 1,03 2 ei CO2, N2
Jättiläisplaneetat
Jupiter Jupiter symbol.svg 11,21 317,8 5,20 11,86 6,09 0,048 0,41 63 on H2, He
Saturnus Saturn symbol.svg 9,41 95,2 9,54 29,46 5,51 0,054 0,43 56 on H2, He
Uranus Uranus symbol.svg 3,98 14,6 19,22 84,01 6,48 0,047 <0,72 27 on H2, He
Neptunus Neptune symbol.svg 3,81 17,2 30,06 164,8 6,43 0,009 0,67 13 on H2, He

Plutoa ei lueta enää planeetaksi, vaan se on saanut uuden luokituksen: kääpiöplaneetta ja plutoidi.

Kääpiöplaneetat:

Kääpiöplaneettojen ominaisuudet
Nimi Symboli Päiväntasaajan
läpimitta
Massa Keskietäisyys
Auringosta (AU)
Kiertoaika
(vuotta)
Radan kaltevuus
auringon päiväntasaajaa vastaan
(°)
Radan
soikeus
Pyörähdysaika
(päivää)
Kuita Renkaita Kaasukehä
Ceres
Ceres Ceres symbol.svg 0,08 0,0002 2,76 4,60 10,59 0,080 0,38 ei ei minimaalinen?
Plutoidit
Pluto Pluto symbol.svg 0,18 0,0022 39,48 248,09 17,14 0,249 <6,39 5 ei tilapäinen
Haumea 0,10 0,00066 43,17 283,61 28,19 0,192 0,16 2 ei ei?
Makemake 0,11 45,67 308,62 29,01 0,157 0,32 ei ei ei
Eris 0,19 0,0025 67,67 ~557 44,19 0,442 ~0,3 1 ei tilapäinen

[7][8][9][10]

Vesta, Juno ja Pallas luettiin pitkään planeetoiksi 1800-luvulla yhdessä Cereksen kanssa. Nykyään ne luetaan suurikokoisiksi asteroidivyöhykkeen asteroideiksi. Vesta ja Pallas ovat protoplaneettoja ja Cereksen jälkeen suurimmat asteroidit.

Vestan, Junon ja Pallaksen ominaisuudet
Nimi Symboli Läpimitta Massa Keskietäisyys
Auringosta (AU)
Kiertoaika
(vuotta)
Radan kaltevuus
auringon päiväntasaajaa vastaan
(°)
Radan
soikeus
Pyörähdysaika
(päivää)
Kuita Renkaita Kaasukehä
Vesta Vesta symbol.svg 0,04 0,000043 2,36 3,63 7,14 0,089 0,22 ei ei ei
Juno Juno symbol.svg 0,02 0,000005 2,67 4,36 12,98 0,255 0,30 ei ei ei
Pallas Pallas symbol.svg 0,04 0,000034 2,77 4,61 34,84 0,231 0,33 ei ei ei

[7][11][12]

Aurinkokunnan ulkopuoliset planeetat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringon lisäksi monilla muillakin tähdillä on planeettoja. Aurinkokunnan ulkopuolelta löydettyjä planeettoja kutsutaan eksoplaneetoiksi. 26. tammikuuta 2013 eksoplaneettoja tunnettiin 859 ja vuosittain löydetään kymmeniä lisää.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Todellisuuden rakenne, s. 59. Viitattu 4.11.2010.
  2. IAU 2006 General Assembly: Result of the IAU Resolution votes 2006. International Astronomical Union. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
  3. Working Group on Extrasolar Planets (WGESP) of the International Astronomical Union 2001. IAU. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
  4. Paukku, Timo: Astronomit pudottivat Pluton planeettojen joukosta HS.fi. 24.8.2006. Viitattu 19.6.2013.
  5. Neil deGrasse Tyson: The Pluto files : the rise and fall of America's favorite planet. New York : W.W. Norton, 2009. ISBN 0393065200. (englanniksi)
  6. James L. Hilton: When did the asteroids become minor planets? The United States Naval Observatory. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  7. a b JPL Small-Body Database Browser (englanniksi)
  8. Michael E. Brown: How many dwarf planets are there in the outer solar system? (updates daily) Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
  9. A. N. Heinze & Daniel deLahunta: THE ROTATION PERIOD AND LIGHT-CURVE AMPLITUDE OF KUIPER BELT DWARF PLANET 136472 MAKEMAKE (2005 FY9). The Astronomical Journal, 2009, 138. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
  10. Herschel discovers water vapour around dwarf planet Ceres 2014. ESA. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  11. Thomas B. McCord, Lucy A. McFadden, Christopher T. Russell, Christophe Sotin & Peter C. Thomas: Ceres,Vesta, and Pallas: Protoplanets, Not Asteroids(englanniksi) Eos, 7. maaliskuuta 2006, 87. vsk, nro 10, s. 105, 109. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.3.2014.
  12. James Baer, Steven R. Chesley, and Robert D. Matson: ASTROMETRIC MASSES OF 26 ASTEROIDS AND OBSERVATIONS ON ASTEROID POROSITY. The Astronomical Journal, 2011, 141. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 22.3.2014. (englanniksi)
  13. The Extrasolar Planets Encyclopaedia (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krauss, Lawrence M.: Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-51-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkokunta
Planeetat ja kääpiöplaneetat
Aurinko Merkurius Venus Kuu Maa Phobos ja Deimos Mars Ceres Asteroidivyöhyke Jupiter Jupiterin kuut Saturnus Saturnuksen kuut Uranus Uranuksen kuut Neptunuksen kuut Neptunus Pluton kuut Pluto Haumean kuut Haumea Makemake Kuiperin vyöhyke Dysnomia Eris Hajanainen kiekko Oortin pilviSolar System XXX.png
Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto · Haumea · Makemake · Eris
Kuut (Maan · Marsin · Jupiterin · Saturnuksen · Uranuksen · Neptunuksen · Pluton · Haumean · Eriksen · Pikkuplaneettojen)
Renkaat (Jupiterin · Saturnuksen · Rhean · Chariklon · Uranuksen · Neptunuksen)
Pienkappaleet · Pikkuplaneetat (Asteroidit (NEA:t · Asteroidivyöhyke · Troijalaiset)) · Damocloidit · Kentaurit
Transneptuniset kohteet · (Kuiperin vyöhyke · Hajanainen kiekko · Hillsin pilvi · Oortin pilvi) · Komeetat · Meteoroidit