Troijalainen asteroidi
Troijalainen asteroidi on planeetan tai joskus sen kuun Lagrangen pisteissä L4 ja L5 radalla 60 astetta sen edellä tai jäljessä kiertävä asteroidi. Nimitys johtuu siitä, että ensimmäiset löydetyt troijalaisasteroidit (ensimmäinen havainto vuodelta 1906) Jupiterin kiertoradalta nimettiin Troijan sodan henkilöiden mukaan. [1][2][3]
Troijalainen rata
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillinen troijalainen liikkuu suppealla, lähes ellipsinmuotoisella radalla Lagrangen pisteen 4 tai 5 ympäri, samalla kun nämä pisteet planeetan kiertäessä keskustähteä säilyvät vakioetäisyydellä planeetasta. Troijalaisrata on esimerkki stabiilista 1:1 keskiliikeresonanssista, tilanteesta jossa kahden keskustähteä kiertävän kappaleen sideeriset kiertoajat ovat yhtä pitkät. [1][2] Pääsääntöisesti tällainen tilanne ei ole mahdollinen vaan yleensä toinen (pienempi) kappaleista sinkoutuu pois.
Eniten troijalaisia tunnetaan Jupiterin kiertoradalla L4-pisteen luona 9 738 ja L5-pisteen luona 5 931 (luettelo 25. helmikuuta 2026).[4]
Troijalaisasteroideja tunnetaan Jupiterin lisäksi myös muilta planeetoilta: Neptunukselta ja Marsilta. [5] Uranukselta on löydetty kaksi: (687170) 2011 QF99 ja 2014 YX49, jotka ovat transitiivisia eli kohteet voivat lähteä kiertoradoiltaan muiden planeettojen vaikutuksesta.[6]
Kaksi Maan troijalaista on tunnistettu. Kummallakaan ei ole toistaiseksi varsinaista nimeä:
Jupiterin troijalaisten ratojen keskietäisyydet ovat välillä 5,05–5,40 AU, kun Jupiterin keskietäisyys on 5,203 AU. Troijalaisvyöhyke ulottuu käytännössä noin 30–90 astetta Jupiterin eteen ja taakse.
Suurin tunnettu troijalainen on 370 × 195 km:n mittainen 624 Hektor.
Saturnukselta ei tunneta planeetan kanssa samalla aurinkokeskisellä radalla liikkuvia troijalaisia, mutta kahdella sen kuulla on sen sijaan samalla Saturnusta kiertävällä radalla liikkuvia seuralaisia: Tethyksellä on troijalaiset Telesto ja Calypso sekä Dionella Helene ja Polydeuces.[7]
Vastaavia ratoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edellä mainitun tavallisten troijalaisten (small oscillations) lisäksi taivaanmekaniikassa tunnetaan myös kaksi muuta troijalaisrataa. Tadpole (ei kunnollista suomenkielistä nimeä), joka on huomattavan paljon L4 (tai L5) pisteestä planeetan edelle (tai jälkeen), ei koskaan kuitenkaan Lagrangen pisteeseen L1 saakka loittoneva muodoltaan hieman sammakontoukkaa muistuttava rata sekä hevosenkenkärata, jota pitkin liikkuva kappale pääsee edellisistä poiketen ohittamaan Lagrangen pisteen L1. Myös kvasikuut voivat jakaa kiertoradan.
Voidaan osoittaa, että teoriassa maankaltainen eksoplaneetta voisi liikkua keskustähtensä ympäri riittävän massiivisen jättiläisplaneetan troijalaisena.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gunnar Larsson-Leander: Johdatus tähtitieteeseen. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-077-9
- Heikki Oja-Markku Poutanen: Aurinkokuntamme. Helsinki: Ursa, 1990. ISBN 951-9269-54-1
- Heikki Oja-Markku Poutanen: Planeetat. Helsinki: Ursa, 1982. ISBN 951-9269-17-7
- Jupiterin troijalaiset Minor Planet Center. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Aurinkokuntamme s. 129
- 1 2 Larsson-Leander s. 107–108
- ↑ Trojan asteroid britannica.com. Viitattu 21.5.2025. (englanniksi)
- ↑ List Of Jupiter Trojans minorplanetcenter.net. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Unusual Minor Planets minorplanetcenter.net. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ C. de la Fuente Marcos; R. de la Fuente Marcos: Asteroid 2014 YX49: a large transient Trojan of Uranus academic.oup.com. 22.1.2017. doi:10.1093/mnras/stx197 Viitattu 15.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Aurinkokuntamme s. 98
 | |
|---|---|
| Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto · Haumea · Makemake · Eris |