Mykeneläinen uskonto
Mykeneläinen uskonto eli Kreikassa pronssikaudella vallinneen mykeneläisen kulttuurin (noin 1600–1100 eaa.) uskonto oli monijumalainen uskonto, joka sai vaikutteita minolaisesta uskonnosta ja vaikutti edelleen antiikin kreikkalaiseen uskontoon. Tieto sen jumalista ja kulttikäytännöistä on peräisin pääasiassa arkeologisista löydöistä sekä löydetyistä lineaari-B-kirjoituksista.[1][2][3]
Aiemmassa tutkimuksessa minolainen ja mykeneläinen uskonto on usein samaistettu, koska varsinkin niiden kuvakielessä on paljon yhtäläisyyksiä. Uskonnoissa on paljon yhteisiä piirteitä, kuten palatsit pyhäkköineen, suurten temppelien puuttuminen sekä osa jumalkuvastosta, ja ne vaikuttavat muistuttavan toisiaan enemmän kuin antiikin kreikkalaista polis-keskeistä uskontoa. Mykeneläinen uskonto on kuitenkin muodostanut oman uskonnon muotonsa, joka on mahdollisesti lainannut minolaisilta ensisijassa ikonografiaa ja ainesta, joka on sopinut sen itsenäiseen sisältöön. Säilyneiden lineaari-B-tekstien välityksellä on saatu tietoa muun muassa uskonnon jumalista, kulttipaikoista sekä jumalille annetuista uhreista. Tekstit osoittavat, että mykeneläinen jumalmaailma on ollut erilainen kuin minolaisessa uskonnossa, ja koostunut sekä omasta perinteestä että mahdollisesti lainatuista aineksista. Tunnettuihin teksteihin ei kuulu varsinaisia uskonnollisia tekstejä.[2][3][4]
Jumalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykeneläisistä lineaari-B-tauluista muun muassa Knossoksesta, Pyloksesta, Thebasta ja Kydoniasta on voitu tunnistaa suuri määrä erilaisia jumaliin viittaavia nimiä. Näihin kuuluu sekä jumalia että jumalattaria. Osa on suurella varmuudella samoja, jotka tunnetaan myöhemmästä kreikkalaisesta mytologiasta. Osa puolestaan vaikuttaa olevan näiden varhaisia muotoja, kun taas osa jää kokonaan tunnistamattomiksi. Näin mykeneläisessä uskonnossa on joka tapauksessa havaittavissa ensimmäiset merkit myöhemmän antiikin kreikkalaisen uskonnon pantheonista eli jumalten kokonaisuudesta.[1][2][3]
Selvimmin teksteistä voidaan tunnistaa Zeus (di-we, di-wo), Hera (e-ra) ja Poseidon (po-se-da-o, po-se-da-wo-ne). Tunnistettavissa vaikuttavat olevan myös muun muassa myöhempi Apollonin nimitys Paian (pa-ja-wo-ne), Ares (a-re) eli Enyalios (e-nu-wa-ri-jo), Artemis (a-te-mi-to, a-ti-mi-te), Athene eli Athena (a-ta-na), Dionysos (di-wo-nu-so), Eileithyia eli Eleuthia (e-re-u-ti-ja) sekä Hermes tai Hermes Areias (e-ma-*25 a-re-ja). Vaikka teksteissä esiintyy tuttuja nimiä, ne eivät kuitenkaan kerro siitä, oliko näillä jumalilla sama tehtävä kuin myöhemmin.[1][2][3]
Erityinen asema vaikuttaa olleen Poseidonilla, joka oli mykeneläisenä aikana ennen kaikkea ktooninen jumaluus ja maanjärisyttäjä, maanjäristysten aiheuttaja, ennemmin kuin myöhemmän uskonnon meren jumala. Selvästi merkittävä oli myös joukko Potnia (po-ti-ni-ja, ”Valtiatar”) -nimisiä jumalattaria. Nimi oli antiikin aikana useiden jumalatarten epiteettinä, ja vaikuttaa esiintyvän mykeneläisissä teksteissä sekä yhden jumalattaren nimenä että useiden epiteetteinä. Teksteistä voidaan erottaa muun muassa viljan valtiatar, hevosten valtiatar, labyrintin valtiatar sekä Athenen nimitys Athana Potnia (a-ta-na po-ti-ni-ja). Teksteissä esiintyy myös jonkinlainen ”Jumalten äiti” tai ”Äitijumalatar” Mater Theia (ma-te-re te-i-ja) sekä Zeuksen ja Poseidonin naispuoliset vastineet Diwia (di-u-ja, di-wi-ja) ja Posidaeia (po-si-da-e-ja).[1][2][3] Erityisesti suurten naisjumalatarten merkittävä rooli saattaa olla minolaista lainaa.[4]
Teksteistä voidaan huomata puuttuvan useita antiikin ajan jumalia ainakin näiden myöhemmillä nimillä, kuten Apollon ja Afrodite. Toisaalta suuri joukko nimistä on sellaisia, jotka eivät esiinny antiikin aikana.[1]
Suuri osa tunnetuista jumalpatsaista ja -maalauksista esittää naispuolisia jumalattaria. Kuitenkin myös miespuolisten jumalten kuvia on löydetty, mikä sopii yhteen tekstien antaman todistusaineiston kanssa.[2]
Luettelo jumalista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lineaari-B-kirjoituksista tunnetaan seuraavat nimet, jotka viittaavat todennäköisesti jumaliin tai muihin kulttihahmoihin (suluissa nimi lineaari-B:stä tehtynä transkriptiona):[1][5]
Jumalat
- Anemokset (Anemoi) – osana ilmaisua *Anemohiereia tai *Anemon Hiereia, "Tuulten papitar" (a-ne-mo-i-je-re-ja, a-ne-mo i-je-re-ja)
- Ares (a-re)
- Despotas(?) – epäselvä, mahdollisesti kotijumala (do-po-ta)[1]
- Dionysos (di-wo-nu-so)
- Dipsioi – merkitys epäselvä, mahdollisesti "Janoiset” eli kuolleet (di-pi-si-jo-i)
- Drimios – tuntematon jumala, ”Zeuksen poika”, mahdollisesti Apollonin edeltäjä (di-ri-mi-jo)
- Enesidaon – mahdollisesti jumalan nimi, mahdollisesti Poseidonin epiteetti ”Maanjärisyttäjä” tms. (e-ne-si-da-o-ne)
- Enyalios – myöhempi Areen epiteetti (e-nu-wa-ri-jo)[1]
- Hefaistos – osana nimeä *Hafaistios tai *Hafaistion, jonka oletetaan viittaavan jumalaan (a-pa-i-ti-jo)
- Hermes (e-ma-*25 tai e-ma-ha)[1]
- Areias – epiteetti (a-re-ja)[1]
- Marineus(?) – tuntematon jumala (ma-ri-ne(-u?), ma-ri-ne-we, ma-ri-ne-wo)
- Pade(?) – tuntematon jumala, mahdollisesti minolaista alkuperää (pa-de, pa-de-i)
- Paian – mahdollisesti Apollonin edeltäjä (pa-ja-wo-ne)[1]
- Poseidon (po-se-da-o, po-se-da-wo-ne)[1]
- Zeus – taivaan jumala (di-we, di-wo)
- Diktaios – Zeuksen paikallinen epiteetti Kreetalla, Diktevuoren Zeus (di-ka-ta-jo di-we)
- Wanaks – "Kuningas", ihminen tai mahdollisesti Zeuksen epiteetti, esiintyy datiivimuodossa (wa-na-ka-te)
Jumalattaret
- Artemis (a-te-mi-to, a-ti-mi-te)
- Diwia – mahdollisesti Zeuksen naispuolinen vastine, mahdollisesti myöhempi Dione (di-u-ja, di-wi-ja)[1]
- Doqeia(?) – tuntematon jumalatar tai feminiinisukuinen adjektiivi (do-qe-ja)
- Eileithyia – kreetalaisessa muodossa ”Eleuthia”, mahdollisesti minolaista alkuperää (e-re-u-ti-ja)[1]
- Erinykset – nimi tunnetaan yksikkömuodoissa (e-ri-nu, e-ri-nu-we)
- Hera (e-ra)
- Ifimedeia (i-pe-me-de-ja)[1]
- Komawenteia(?) – tuntematon jumalatar tai epiteetti ”Pitkähiuksinen jumalatar” (ko-ma-we-te-ja)
- Manasa – tuntematon jumalatar (ma-na-sa)[1]
- Mater Theia – ”Jumalten äiti” tai ”Äitijumalatar” (ma-te-re te-i-ja)[1]
- Pipituna(?) – tuntematon jumalatar, mahdollisesti minolaista tai muuta esikreikkalaista alkuperää, mahdollisesti sama kuin Diktynna (pi-pi-tu-na)[2]
- Posidaeia – mahdollisesti Poseidonin naispuolinen vastine (po-si-da-e-ja)
- Potnia – “Valtiatar”, "Herratar", ilmeisesti monien jumalatarten epiteetti, mutta vaikuttaa esiintyvän myös yhden jumalattaren nimenä (po-ti-ni-ja)[1]
- Potnia Athana – At(h)anan tai At(h)enan valtiatar, mahdollisesti viittaus Ateenaan (a-ta-na-po-ti-ni-ja)[1]
- Potnia Hippeia – hevosten valtiatar; myöhemmin Athenen ja Demeterin epiteetti (po-ti-ni-ja i-qe-ja)[1]
- Potnia, sito- – viljan valtiatar, mahdollisesti Demeterin edeltäjä tai epiteetti (si-to-po-ti-ni-ja)[1]
- Potnia, labyrintho- – labyrintin valtiatar (da-pu2-ri-to-jo po-ti-ni-ja)[1]
- Potnia – Thebassa esiintyvä jumalatar (po-ti-ni-ja wo-ko-de)
- Potnia – Pyloksessa esiintyvä madollisesti paikallinen pa-ki-ja-ne (*Sfagianes?) -nimisen pyhäkön jumalatar (po-ti-ni-ja)[1]
- Potnia – tuntemattoman paikan jumalatar tai jumalattaren epiteetti (po-ti-ni-ja a-si-wi-ja)
- Potnia – tuntemattoman paikan jumalatar tai jumalattaren epiteetti (e-re-wi-jo-po-ti-ni-ja)
- Potnia – tuntemattoman paikan jumalatar tai jumalattaren epiteetti (ne-wo-pe-o po-ti-ni-ja)
- Potnia – tuntemattoman paikan jumalatar tai jumalattaren epiteetti (u-po-jo-po-ti-ni-ja)
- Potnia – tuntemattoman paikan jumalatar tai jumalattaren epiteetti ((?)-a-ke-si po-ti-ni-ja)
- Preswa(?) – mahdollisesti Persefonen varhainen muoto (pe-re-*82 tai pe-re-swa)
- Qerasia(?) – tuntematon jumalatar, mahdollisesti minolaista alkuperää (qe-ra-si-ja)
- Qowia(?) – tuntematon jumalatar (qo-wi-ja)
- Wanasse(?) – ”Kaksi jumalatarta”, mahdollisesti Demeter ja Persefone (jos *wanassoin(?) tulkitaan duaalin datiiviksi) (wa-na-so-i)
Pantheon
- Pantes Theoi – Knossoksessa usein esiintyvä omistus ”Kaikille jumalille” riippumatta sukupuolesta yms. (pa-si-te-o-i)
Heerokset tms.
- Deukalion – ihmisen nimi (de-u-ka-ri-jo)[6]
- Proteus – todennäköisesti ihmisen mutta mahdollisesti Proteus-merenjumalan nimi (po-ro-te-u)
- Trisheros – ”Kolmasti heeros”, mahdollisesti viittaus esi-isien kulttiin (ti-ri-se-ro-e)[1]
Kulttikäytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uskonnollinen kultti ja sen organisaatio vaikuttaa liittyneen läheisesti mykeneläisten palatsien muuhun organisaatioon. Mykeneläisistä kulttikäytännöistä tiedetään vain vähän. Nimitykset pappi (i-je-re-u eli ἱερεύς, hiereús) ja papitar (i-je-re-ja eli ἱέρεια, hiéreia) tunnetaan, mutta näiden tehtävistä ei ole varmaa tietoa. Pappeus vaikuttaa olleen elinikäinen tehtävä. Lisäksi teksteissä mainitaan ”jumalten orjia” (te-o-jo do-e-ro/do-e-ra), jotka saattoivat olla pappeja/papittaria, jumalalle omistautuneita henkilöitä tai oikeita orjia.[1]
Kulttiin on kuulunut juhlia, joista tunnetaan nimeltä muun muassa Theoforia (te-o-po-ri-ja, ”Jumalan kantaminen”)[7] ja Lekhestroterion (re-ke-to-ro-te-ri-jo, ”Vuoteen levittäminen”).[8]
Pyhäköt ja muut kulttipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykeneläisen ajan kulttipaikkoja ovat olleet palatsien pyhäkkötilat, erilliset kulttikeskukset sekä ulkoilmapyhäköt. Parhaiten tunnettuja ovat Mykenen ja Tirynsin palatsien pyhäköt. Merkittäviä tunnettuja erillisiä pyhäkköjä tai temppeleitä ovat Fylakopín pyhäkkö Míloksella, Agía Eirínin jo minolaisena aikana käytössä ollut pyhäkkö Kéalla sekä Ágios Konstantínoksen mahdollisesti Poseidonille omistettu pyhäkkö Méthanan niemimaalla.[2][9] Merkkejä ulkoilmapyhäköistä on löydetty muun muassa Tirynsin läheltä.[2] Mykeneläisillä oli myös minolaisten tavoin vuorenhuippupyhäkköjä; eräs tällainen tunnetaan läheltä Epidaurosta. Mykeneläiseen uskontoon ei kuulunut suurikokoisia temppeleitä myöhemmän antiikin kreikkalaisen uskonnon tavoin.[3]
Pyhäköiden yleinen tyyppi oli huone, jossa oli sivustoilla korokkeita jumalpatsaita varten. Pyhäköistä on löydetty erilaisia jumalpatsaita, kuten erikokoisia idoleita ja figuriineja, sekä freskotekniikalla tehtyjä seinämaalauksia, jotka kuvaavat mahdollisesti jumalia ja ihmisiä. Patsaiden edessä on yleensä ollut pöytä uhreille. Pyhäkkötilan keskellä on usein ollut tulisija polttouhreja varten. Joissakin kulttipaikoissa esiintyy minolaisesta kulttuurista peräisin oleva häränsarvisymboli.[2][3]
Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uhreja on annettu sekä yksittäisille jumalille että kaikille jumalille yhdessä. Lineaari-B-kirjoitukset vaikuttavat kuvaavan usein uhritoimituksia ja luettelevan kullekin jumalalle uhriksi annettuja tai kuhunkin pyhäkköön vietyjä lahjoja, kuten vilja, viini, eläimet, oliiviöljy, juusto, hunaja ja eläinten taljat. Ilmeisesti uhriaineet luetellaan järjestyksessä, joka vastaa myös myöhempää kreikkalaista uhrikäytäntöä: ensin esiuhrit, sitten juomauhri, sitten veriuhri, jäljelle jääneet verettömät uhrit sekä rituaaliseen puhdistautumiseen tarvitut aineet. Ei ole poissuljettua, etteikö uhreihin olisi kuulunut myös ihmisuhreja.[1]
Hautauskäytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykeneläisen hallitsevan luokan vallinnut hautaustapa olivat kuiluhaudat. Tällaisten hautojen ilmestymistä muun muassa Mykeneen on pidetty yhtenä merkkinä erikseen tunnistettavan mykeneläisen kulttuurin saapumisesta tai synnystä.[10] Hautoihin on jätetty paljon erilaisia esineitä, sekä tavallisia että arvoesineitä. Tunnettuihin hautalöytöihin kuuluu esimerkiksi Mykenestä löydetty niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio. Hallitsevan luokan hautoihin on uhrattu eläimiä, kuten hevosia ja koiria.[2]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykeneläinen uskonto vaikutti suuresti antiikin kreikkalaiseen uskontoon. Osa jumalista periytyi myöhemmille ajoille läpi niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen, ja myös osa kulteista jatkui katkeamatta. Myös monet kulttiesineet lienevät säilyneen käytössä. Osalle vanhoista kulttipaikoista tuli uusi kultti, mutta ne säilyivät kulttikäytössä: näin kävi muun muassa Delfoissa. Antiikin kreikkalainen temppelirakentaminen voidaan nähdä jatkumona mykeneläisten palatsien megaron-rakentamiselle.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Burkert, Walter: Greek Religion. (Griechische Religion der archaischen und klassischen Epoche, 1977.) Käännös John Raffan. Cambridge: Harvard University Press, 1985. ISBN 0-674-36281-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Burkert 1985, s. 43–46.
- ↑ a b c d e f g h i j k Schofield, Louise: ”Mycenaean Religion”, The Mycenaeans, s. 144–169. Getty Publications, 2007. ISBN 0892368675. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Marinatos, Nanno: Minoan and Mycenean Civilizations. Teoksessa Johnston, Sarah Iles (toim.): Religions of the Ancient World: A Guide, s. 208–209. Volume 18 of Harvard University Press reference library. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press of Harvard University Press, 2004. ISBN 0674015177. Google Books. (englanniksi)
- ↑ a b Deities Mycenaean Greece. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ Linear B Sign Groups Minoan Linear A & Mycenaean Linear B. Arkistoitu 17.1.2016. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ de-u-ka-ri-jo Minoan Linear A & Mycenaean Linear B. Arkistoitu 16.1.2016. Viitattu 11.1.2016.
- ↑ te-o-po-ri-ja Minoan Linear A & Mycenaean Linear B. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ re-ke-to-ro-te-ri-jo Minoan Linear A & Mycenaean Linear B. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ Archaeological site of Agios Konstantinos Pocket Guide. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mykeneläinen kulttuuri”, Antiikin käsikirja, s. 357. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Burkert 1985, s. 47–53.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
