Mykeneläinen kulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikan historia
Smuseum 011hellenistic greek tomb door.jpg
Kreikan esi- ja varhaishistoria
Helladinen kulttuuri
Kykladinen kulttuuri
Minolainen kulttuuri
Mykeneläinen kulttuuri
Kreikan pimeät vuosisadat
Antiikin Kreikka
Arkaainen kausi
Klassinen kausi
Hellenistinen kausi
Roomalainen kausi
Kreikka keskiajalla
Bysantin valtakunta
Osmanien Kreikka
Moderni Kreikka
Kreikan vapaussota
Kreikan kuningaskunta
Toinen maailmansota
Kreikan sisällissota
Kreikan sotilasjuntta
Sotilasjuntan jälkeen
Historiaa aihepiireittäin
Kreikan uskonnon historia
Kreikan taloushistoria
Kreikan sotahistoria
n  k  m

Mykeneläinen kulttuuri oli Kreikan mantereella ja Egeanmeren alueella noin vuosina 16001100 eaa. vallinnut pronssikautinen kulttuuri. Sen loivat alueelle saapuneet indoeurooppalaiset kreikkalaiset heimot osin Kreetalla vallinneen minolaisen kulttuurin vaikutteiden pohjalta. Kulttuuri luetaan yhdeksi helladisista kulttuureista.

Kulttuuri on saanut nimensä Mykenen kaupungista, joka kehittyi aikaa myöten Argoliin seudun keskukseksi.[1] Soturiaatelin johtama mykeneläinen yhteiskunta loi kaupunkeja, joiden keskuksina oli suuria palatseja. Mykenen lisäksi tunnetuimpia keskuksia ovat Ateena, Argos, Theba, Tiryns ja Pylos. Mykeneläiset kävivät laajaa kauppaa Välimeren alueella. Kulttuuri käytti lineaari-B-tyypin kirjoitusta.

Ennen pitkää mykeneläinen kulttuuri valtasi minolaisen kulttuurin alueet, ja myös Kreetan Knossoksesta tuli mykeneläinen keskus. Kulttuurit sulautuivat monin tavoin yhteen. Mykeneläisen ajan lopulla noin 1250 eaa. monet kaupungeista linnoitettiin kivisin muurein. Mykeneläinen kulttuuri tuhoutui joko katovuosiin, kreikkalaisten heimojen välisiin sotiin tai ulkoa tulleiden valloittajien hyökkäysten seurauksena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläisen kulttuurin loivat varhaista niin kutsuttua mykeneläistä kreikkaa puhuneet indoeurooppalaiset. Noin vuosina 30002000 eaa. vallitsi Egeanmerellä niin kutsuttu kykladinen kausi, jolloin aluetta hallitsivat saarten kulttuurit ja mahdollisesti myös merirosvokansat. On melko varmaa, että Egeanmeren saariston tuolloiset asukkaat eivät olleet indoeurooppalaisia[2]. Indoeurooppalaiset levittäytyivät jo noin 3600 eaa. nykyisen Romanian tienoille, ja sieltä edelleen noin 2800 eaa. Serbian ja Bulgarian alueille. Indoeurooppalaiset lienevät asuttaneen Adrianmeren rannikon vasta noin 2300 eaa.[3], hieman ennen kuin alkoivat asuttaa Kreikkaa ehkä Bulgarian tai Serbian suunnasta.

Tärkeimpiä mykeneläisiä kaupunkeja.

Kreikan mantereella elettiin noin 2600–2000 eaa. varhaishelladista aikaa, jolloin perustettiin ensimmäisiä kyliä. Joskus vuosien 2100–1600 eaa. välisenä aikana Kreikkaan saapui uusia valloittajia, akhaijeja, jotka omaksuivat paikallisilta esimerkiksi esikreikkalaisia -nthos ja -ssos-päätteisiä paikannimiä[4] (esimerkiksi ”Korinthos”, ”Halikarnassos”).

Kulttuurin nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläisen kulttuurin luoneet indoeurooppalaiset heimot saapuivat pohjoisesta luultavasti maitse noin vuosina 2200–1700 eaa. Kreetan minolainen kulttuuri ulotti alussa vaikutuksensa Manner-Kreikkaan, jolloin monenlaisia minolaisia kulttuuripiirteitä siirtyi sinne. Tämä sai aikaan edistyneen kaupunkikulttuurin synnyn myös Kreikkaan. Kun Mykenen kulttuuri alkoi keskisen pronssikauden alussa, rakennustyyli, hautaustavat, keramiikka ja ehkä kielikin muuttuivat, ja muun muassa hevonen saapui Kreikkaan[5]. Aiemmin tehtiin suorakulmaisia taloja, nyt soikeita, kaarevia tai puoliympyrän muotoisia taloja[5]. Talojen katot luultavasti muuttuivat. Vainajat alettiin haudata yksittäin pieniin paasihautoihin asuinalueiden sisälle. Savenvalajan pyörä ilmestyi, mikä vaikutti merkittävästi keramiikan kehitykseen[5]. Uusi keramiikka oli harmaata minyalaista keramiikkaa[6].

Mykenen kaupungin vanhimmat rakennukset saatettiin tehdä savesta jo noin 1850 eaa., mutta kiviset rakennettiin ehkä noin 1700 eaa.[7].

Noin 1600 eaa. soturieliitti alkoi nousta Kreikan mantereella. Tällöin syntyivät muun muassa Mykene, Tiryns, Lerna, Dendrá, Váfeio ja Eleusis. Mykeneläiset valtasivat Kreetan Knossoksen 1400-luvun lopulla eaa. ja ottivat johtoaseman myös Kreetalla. Knossos tuhoutui lopullisesti noin 1350 eaa.[8]. 1300-luvulla eaa. nousi pitkätaloa muistuttavia palatseja Ateenaan, Pylokseen, Tirynsiin, Thebaan ja Mykeneen. Kreetan alueella jatkoivat palatsien hävittyä satamakaupungit Kydonia ja Kommos noin 1400–1200 eaa.[9]

Loppuaika ja tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisen Mykenen kaupungin Leijonaportti.
Niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio, kultaa, Mykene, 1500-luku eaa.
Mykeneläinen kultainen korvakoru, LHI, 1500-luku eaa.

Mykeneläisen kulttuurin tuhon syyksi on väitetty joskus ilmastonmuutosta tai maanjäristyksiä[9][10]. Yleensä tuhon syinä pidetään vihamielisten kansojen, kuten merikansojen, hyökkäyksiä tai sisäisiä sotia. Mykenen kaupunkeja alettiin linnoittaa vasta noin 13001200 eaa.. Tämä liittyi joko vieraiden valloittajien uhkaan tai kaupunkivaltioiden välisiin keskinäisiin sotiin. Perinteisen näkemyksen mukaan n. 1300 eaa. valtaansa laajentaneiden[11] esikelttiläisten uurnakenttäheimojen paine olisi ajanut Mykenen hävittäneet kansat liikkeelle, tai uurnakenttä-ihmiset olivat itse merikansoja. Tuho näyttää edenneen pohjoisesta etelään niin että esimerkiksi Theba tuhoutui ennen Peloponnesoksen mykeneläiskeskuksia[12]. Aiemmin linnoitteet saattoivat olla puisia paaluaitauksia. Noin 1250 rakennettiin esimerkiksi Orkhomenoksen lähellä olevalla nyttemmin kuivatun Kopaisjärven saarelle suuri Glan linnoitus[13]. Korintin niemimaan poikki rakennettiin 6 kilometriä pitkä kyklooppimuuri. Samaten noin 1250 eaa. Mykenen linnan muuria laajennettiin etelään, ja noin 1200 eaa. muurin piiriin tuli vedensaantilähdekin[14].

Linnoitukset tuhoutuivat noin 1250–1200 eaa.[9] Noin 1200–1180 eaa. merikansat ryöstelivät itäisen Välimeren lähiympäristöä[12]. ja saattoivat tuhota myös mykeneläisiä kaupunkeja. Esimerkiksi Israelin alueelle asettuneiden filistealaisten keramiikka muistuttaa loppuvaiheen mykeneläistä keramiikkaa[10]. Tällöin merikansat ovat joko mykeneläisen teknologian omaksuneita pohjoisen kansoja tai osin pakenevia mykeneläisiä[10]. Mykenen loppuaikoina maata rasittivat joidenkin tietojen mukaan katovuodet.

Ehkä noin vuoden 1300 eaa. tienoilla sotavaunut saapuivat Kreikan alueelle, mutta ne eivät olleet yleisiä. Mykenen tuhon aikoihin alueelle ilmestyi rauta, ja polttohautaus sekä yksittäishaudat tulivat osaksi kulttuuria[12]. Lisäksi keramiikka ja pukusoljet muuttuivat[12]. Näiden muutosten on väitetty tulleen idästä Anatoliasta[12].

Monesti väitetään, että Mykenen tuhosivat pohjoisesta noin 1300–1050 eaa. saapuneet doorilaiset, jotka ryöstivät muun muassa Pyloksen. Doorilaisvalloitus olisi tapahtunut viimeistään 1050 eaa. Doorilaiset olisivat saattaneet saapua maahan pitkän ajan kuluessa monena aaltona. Toisen näkemyksen mukaan doorilaiset olivat alkujaan paikalla pitkään asunut luoteiskreikkalainen heimo, joka alkoi ryöstellä ja vallata rauta-aseiden avulla mykeneläisiä rikkaita kaupunkeja. Jotkut arkeologit epäilevät koko ajatusta doorilaisvalloituksesta[15]. On joka tapauksessa selvää, että suunnilleen ajanjaksona 1250–1050 eaa. joku tuhosi lähes kaikki mykeneläiset kaupungit. Mykene tuhottiin kahteen kertaan.

LHIIIC-kaudella noin 1190–1060 eaa. monet mykeneläiset keskukset tuhoutuivat, erityisesti Boiotiassa ja Argoliissa, mutta Mykene ja Tiryns säilyivät. Samaan aikaan ilmestyi uuden tyyppinen "barbaarinen" keramiikka. Asutus hajaantui monin paikoin pieniin kyliin ja ulkomaankauppa lakkasi. Rauta yleistyi huomattavasti välillä 1100–900 eaa.

Mykeneläisen ajan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soturiaateli johti pieniä keskuksia, jotka alkoivat ajan saatossa kasvaa. Vaikka lineaari-B-kirjoitusta käytettiinkin noin vuoteen 800 eaa. asti, se oli harvinaista. Näin ajanjaksoa 1100–750 eaa. sanotaan pimeiksi vuosisadoiksi. Niiden aikoina kreikkalainen asutus levittäytyi Kreetalle, Kykladeille ja läntisen Turkin rannikoille. Kautta luonnehti niin sanottu protogeometrinen keramiikka.

Kaupungit alkoivat taas kasvaa, ylä- ja keskiluokka vaurastua ja ulkomaankauppa vilkastua vuoteen 800 eaa. mennessä. Kun kreikkalaiset ottivat foinikialaisilta lainatun, muunnellun aakkoskirjoituksensa käyttöön noin 750 eaa., alkoi klassisen Kreikan niin sanottu arkaainen kausi.

Aikakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläinen kulttuuri on myöhäishelladinen kulttuuri (engl. Late Helladic, LH) eli helladisten kulttuurien viimeiseen vaiheeseen. Helladinen viittaa Manner-Kreikkaan, josta Mykenen kulttuuri oli lähtöisin. Kulttuuri jaetaan seuraaviin aikakausiin:

Arvioitu ajoitus (eaa.) Aikakausi
1550–1500 LHI
1500–1450 LHIIA
1450–1400 LHIIB
1400–1350 LHIIIA1
1350–1300 LHIIIA2
1300–1320 LHIIIB1
1320–1190 LHIIIB2
1190–1130 LHIIIC varhainen
1130–1090 LHIIIC keskinen
1090–1060 LHIIIC myöhäinen
1000–1060 alimykeneläinen
1000 esigeometrinen

Aikakausien tarkka jako on kiistanalainen ja siihen tulee muutoksia. Kaudet määritellään saviastioiden eli keramiikan tyyleistä, joissa tapahtui muutoksia ajan mittaan. Saviastioita tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä mykeneläisen kulttuurin kehityksestä. Esimerkiksi:

  • LHIIB-kaudella huomataan Kreetan minolaisen kulttuurin vaikutuksen heikkeneminen 1450–1400. Tällöinhän mykeneläiset ilmeisesti valloittivat Kreetan.
  • LHIIIA1: Mykeneläinen kulttuuri levinnyt Manner-Kreikkaan.
  • LHIIIA2-tyypin keramiikka levisi kaupan mukana suureen osaan itäisen Välimeren rannikoita ja saaria.
  • LHIIIB2: Monet mykeneläiset asutuskeskukset tuhoutuivat tämän aikakauden lopussa, ja vain harva ehjä tämän aikakauden saviruukku on säilynyt tutkijoille.
  • LHIIIC alkoi Egyptin kuningatar Tausretin kuoltua. Tämä tyyli jakautuu alueellisiin kulttuureihin, erityisesti myöhemmillä jaksoillaan.

Yhteiskunta ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläinen kulttuuri oli pronssikautinen; rauta tunnettiin kulttuurin loppuaikoina, mutta se oli melko harvinaista.

Kulttuurin suuruudenaikana väestö oli luurankolöytöjen mukaan monirotuista, ei kokonaan indoeurooppalaista. Hallitseva yläluokka oli toisenlaista kuin tavallinen kansa, pidempää ja terveempää kuin muu väestö, pitkäkalloista, pitkäkasvoista ja pitkänenäistä[16]. Ihmisten keski-ikä oli vain 32 vuotta, ja lapsikuolleisuus suurta. Tämä saattoi johtua aliravitsemuksesta.

Asutukset ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläinen nainen seinämaalauksessa, n. 1300 eaa.

Mykeneläisten asutusten keskus oli ainakin myöhäisajalla monesti linnoitettu kaupunki. Mykenen kaupungin yläkukkula ympäröitiin muurilla jo noin 1350 eaa.,[14] johon aikaan Pyloksen niin kutsuttu Nestorin palatsi rakennettiin.[17] Tämä viittaa kaupunkivaltioiden välisiin sotiin. Mykenen kiviarkkitehtuuri oli hyvin karkeata. Esimerkiksi Pylokseen rakennettiin vesijohto.

Mykeneläisiä kaupunkeja hallitsi soturiaateli, jonka johdossa oli kaupunkiruhtinas. Se oli siten tyypillinen indoeurooppalainen kreikkalainen kulttuuri. Soturiaristokraatit haudattiin mehiläispesää muistuttaviin kivisiin tholos-hautoihin. Hautoihin pantiin runsaasti hautalahjoja, esimerkiksi kultanaamioita ja aseita. Tunnetuimpiin ajan löytöihin kuuluu kultainen niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio.

Mykenen asutuskeskuksia on löydetty eniten Thessaliasta, Boiotiasta, Attikasta ja Koillis-Peloponnesokselta Argoliin seuduilta sekä kauempaa Kreetalta ja Ródokselta. Toki mykeneläistä asutusta oli hajanaisempana huomattavasti laajemmalla alueella, mm. Makedoniassa ja Aksiosjoella asti, Turkin länsirannikolla sekä muutamilla pienillä Egeanmeren saarilla[18].

Mykeneläisiä palatsikeskuksia olivat muun muassa Mykene, Tiryns, Argos, Pylos, Ateena, Theba, Orkhomenos, Eleusis ja Iolkos. Merikaupan merkittävimmät keskukset olivat Mykene, Argos, Tiryns, Pylos, Korintti, Lakedaimonia ja Arkadia.[19]

Kykladien keskus oli Meloksen Fylakopín asutus, jossa oli monia temppeleitä.[20] Joidenkin tietojen mukaan Tiryns, Argos, Mideia, Asine ja Prosymna olisivat olleet Mykenen vasalleja. Suuret keskukset olivat kaupunkivaltioita. Talous lienee perustunut voimaperäiseen oliiviöljyn, pellavan, tuoksuöljyjen, villan, vehnän, yrttien ja hedelmien yms. tuotantoon ja myös saviastioiden tuotantoon[21]

Aateli verotti maanviljelijöitä, ja jakeli raaka-aineita ja ruokaa kiintiöiden mukaan. Orjuutta esiintyi. Yhteiskunnassa vallitsi luultavasti melko tiukka arvojärjestys, joka alkoi kuninkaasta; oli muun muassa suurmaanomistajia, piirien hallintojohtajia, korkeita pappeja, käsityöläisiä ja paimenia. Jostain syystä lineaari-B-teksteissä ei mainita enemmistönä olleita viljelijöitä tai myöskään kauppiaita. Luultavasti viljelijöitä pidettiin alempiarvoisena rahvaana.

Mykeneläisen kulttuurin aateli vaurastui muun muassa Välimerellä käydyn kaupan avulla.[22] Kauppa ulottui Etelä-Italiaan, Sisiliaan, Sardiniaan, Espanjaan, Syyriaan ja Egyptiin.[20]

Lineaari-B-kirjoitusta sisältävä taulu.

Kieli ja kirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläiset puhuivat niin kutsuttua mykeneläistä kreikkaa, joka on kreikan kielen varhaisin dokumentoitu kielimuoto ja edelsi antiikin ajan kreikkaa eli niin kutsuttua muinaiskreikkaa. Sitä kirjoitettiin lineaari-B-kirjoituksella, joka oli syntynyt todennäköisesti minolaisen kulttuurin käyttämän lineaari-A-kirjoituksen pohjalta. Kirjoituksesta tunnetaan noin 90 tavumerkkiä, erinäisiä numeromerkkejä sekä lisäksi noin 160 logogrammia eli kokonaista sanaa tarkoittavaa merkkiä. Merkkien selvittäminen vuonna 1952 osoitti käytetyn kielen olleen varhaista kreikkaa, mikä oli aiemmin ollut epäselvää.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalatarta tai papitarta esittävä seinämaalaus Mykenen palatsin pyhäköstä. Mykenen arkeologinen museo.
Mykeneläisiä naishahmoisia niin kutsuttuja ”Lintujumalatar”-figuriineja, noin 1300-luku eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.
Pääartikkeli: Mykeneläinen uskonto

Mykeneläisen kulttuurin uskonto oli monijumalinen uskonto, joka sai vaikutteita minolaisesta uskonnosta ja vaikutti edelleen antiikin kreikkalaiseen uskontoon.[23][24][25] Minolainen ja mykeneläinen uskonto on usein samaistettu, koska varsinkin niiden kuvakielessä on paljon yhtäläisyyksiä. Mykeneläinen uskonto on kuitenkin muodostanut oman uskonnon muotonsa, joka on mahdollisesti lainannut minolaisilta ensisijassa ikonografiaa ja ainesta, joka on sopinut sen itsenäiseen sisältöön. Säilyneiden lineaari-B-tekstien välityksellä on saatu tietoa muun muassa uskonnon jumalista ja kulttipaikoista. Tekstit osoittavat, että mykeneläinen jumalmaailma on koostunut sekä omasta perinteestä että mahdollisesti lainatuista aineksista.[24][25][26]

Mykeneläisistä lineaari-B-tauluista on voitu tunnistaa suuri määrä erilaisia jumalia ja jumalattaria. Osa on suurella varmuudella samoja, jotka tunnetaan myöhemmästä kreikkalaisesta mytologiasta. Osa puolestaan vaikuttaa olevan näiden varhaisia muotoja, kun taas osa jää kokonaan tunnistamattomiksi. Selvimmin teksteistä voidaan tunnistaa Zeus (di-we, di-wo), Hera (e-ra) ja Poseidon (po-se-da-o, po-se-da-wo-ne). Tunnistettavissa vaikuttavat olevan myös muun muassa myöhempi Apollonin nimitys Paian (pa-ja-wo-ne), Ares (a-re) eli Enyalios (e-nu-wa-ri-jo), Artemis (a-te-mi-to, a-ti-mi-te), Athene eli Athena (a-ta-na), Dionysos (di-wo-nu-so) ja Eileithyia eli Eleuthia (e-re-u-ti-ja). Tekstit eivät kuitenkaan kerro siitä, oliko näillä jumalilla sama tehtävä kuin myöhemmin.[23][24][25]

Erityinen asema vaikuttaa olleen Poseidonilla, joka oli mykeneläisenä aikana ennen kaikkea ktooninen jumaluus ja maanjärisyttäjä, maanjäristysten aiheuttaja, ennemmin kuin myöhemmän uskonnon meren jumala. Selvästi merkittävä oli myös joukko Potnia (po-ti-ni-ja, ”Valtiatar”) -nimisiä jumalattaria. Teksteistä voidaan erottaa muun muassa viljan valtiatar, hevosten valtiatar, labyrintin valtiatar sekä Athenen nimitys Athana Potnia (a-ta-na po-ti-ni-ja). Teksteissä esiintyy myös jonkinlainen ”Jumalten äiti” tai ”Äitijumalatar” Mater Theia (ma-te-re te-i-ja) sekä Zeuksen ja Poseidonin naispuoliset vastineet Diwia (di-u-ja, di-wi-ja) ja Posidaeia (po-si-da-e-ja).[23][24][25] Erityisesti suurten naisjumalatarten merkittävä rooli saattaa olla minolaista lainaa.[26]

Uskonnollinen kultti ja sen organisaatio vaikuttaa liittyneen läheisesti mykeneläisten palatsien muuhun organisaatioon. Mykeneläisistä kulttikäytännöistä tiedetään kuitenkin vain vähän. Keskeisin toimitus vaikuttavat olleen erilaiset uhrit. Mykeneläiseen uskontoon ei kuulunut suurikokoisia temppeleitä myöhemmän antiikin kreikkalaisen uskonnon tavoin. Kulttipaikkoja ovat olleet palatsien pyhäkkötilat, erilliset kulttikeskukset sekä ulkoilmapyhäköt. Parhaiten tunnettuja ovat Mykenen ja Tirynsin palatsien pyhäköt. Merkittäviä tunnettuja erillisiä pyhäkköjä tai temppeleitä ovat muun muassa Fylakopín pyhäkkö Míloksella sekä Agía Eirínin jo minolaisena aikana käytössä ollut pyhäkkö Kéalla.[24]

Yhteys tarustoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläistä aikaa pidetään Kreikan taruaikana. Mykenen vallan aikoina käytiin tarumainen Troijan sota, josta Kreikan Homeros kertoo. Homeroksen Ilias-eepos pohjautunee kansantaruihin ja mykeneläiseltä ajalta säilyneisiin muistumiin. Troijana pidetään Hissarlikin kukkulaa Turkissa. Mykenen ajoilta on säilynyt niin kutsuttu Agamemnonin hauta, josta tehtiin Agamemnonin kuolinnaamioksi kutsuttu hautalöytö. Mykenen niin sanottu "Atreuksen aarrekammmio" rakennettiin 1330 eaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri ensyklopedia 6, 1978, s. 4504.
  2. Wiik 2002, s. 126, kartta 60 "Kurgan-kulttuurien vaikutusalueet".
  3. Wiik 2002, s. 126.
  4. Fisher, John Camp Elizabeth: Antiikin Kreikan maailma, Otava 2004, ISBN 951-1-19249-3, Alkuteos Exploring The World of the Ancient Greeks, Thames and Hudson Ltd London 2002, s. 34.
  5. a b c Camp&Fisher 2004, s 34
  6. Camp & Fisher 2004, s. 35.
  7. Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, Uudistettu laitos, ilm. 3. suomennettu versio, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7.
  8. Ihmisen suku 3. Etruskeista viikinkeihin, 1994, s. 127-128.
  9. a b c Ihmisen suku 3. Etruskeista viikinkeihin 1994, s. 130.
  10. a b c Camp & Fisher 2004, s. 57.
  11. South East Europe pre-history summary to 700BC. Transition to Iron Age.
  12. a b c d e Camp & Fisher 2004, s. 56.
  13. Otavan suuri ensyklopedia 1, 1978, s. 131.
  14. a b Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 356.
  15. Vamp & Fisher, s. 57.
  16. Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, Esihistoria, s. 218.
  17. Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 472.
  18. Hudson, Ian & Hudson, Robert: Historical Atlas of Europe, Arcadia Editions Limited, A Simon and Schuster MacMillan Company New York USA 1998, ISBn 1-902305-00-0, Luku ”Mycenaean Greece”, s. 20-21
  19. Barral i Altet, Xavier: Kreikan ja Rooman taide, Päätoim. José Milicua, WSOY 1996, ISBN 951-0-19888-9, s. 38.
  20. a b Ihmisen suku 3. Etruskeista viikinkeihin, 1994, s. 129.
  21. Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 357.
  22. Otavan suuri ensyklopedia 1, 1978, s. 129.
  23. a b c Burkert, Walter: Greek Religion, s. 43–46. (Griechische Religion der archaischen und klassischen Epoche, 1977.) Käännös John Raffan. Cambridge: Harvard University Press, 1985. ISBN 0-674-36281-0. (englanniksi)
  24. a b c d e Schofield, Louise: ”Mycenaean Religion”, The Mycenaeans, s. 144–169. Getty Publications, 2007. ISBN 0892368675. Teoksen verkkoversio.
  25. a b c d Marinatos, Nanno: Minoan and Mycenean Civilizations. Teoksessa Johnston, Sarah Iles (toim.): Religions of the Ancient World: A Guide, s. 208–209. Volume 18 of Harvard University Press reference library. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press of Harvard University Press, 2004. ISBN 0674015177. Google Books. (englanniksi)
  26. a b Deities Mycenaean Greece. Viitattu 7.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]