Geometrinen kausi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kreikan historia
Kreikka William Fadenin tekemässä kartassa vuodelta 1785.
Aikajana

Geometrinen kausi oli muinaisen Kreikan niin kutsuttuja pimeitä vuosisatoja seurannut aikakausi noin vuosina 900–725/700 eaa. Kulttuurikausi vaikutti erityisesti Manner-Kreikassa sekä Egeanmeren saarilla. Se on saanut nimensä aikakauden geometrisesta keramiikasta, joka oli koristeltu geometrisilla kuvioilla.[1][2]

Geometrisen kauden edeltäjää tai varhaisvaihetta pimeinä vuosisatoina noin 1050–900 eaa. kutsutaan protogeometriseksi kaudeksi (myös esigeometrinen kausi). Varsinainen geometrinen kausi voidaan jakaa varhaisgeometriseen (n. 900–850 eaa.), keskigeometriseen (n. 850–760 eaa.) ja myöhäisgeometriseen kauteen (n. 760–725/700 eaa.).[3] Protogeometrisen kauden ohella myös varhaisgeometrinen kausi luetaan joskus vielä osaksi pimeitä vuosisatoja. Myöhempi geometrinen kausi oli aikaa, jolloin esihistoriallinen aika vaihtui Kreikassa historialliseksi ajaksi. Geometrista kautta seurasi Kreikan arkaainen kausi noin 700–480 eaa. Taidehistoriassa sen alkuvaihe noin 700–600 eaa. tunnetaan orientalisoivana kautena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geometrinen kausi seurasi sitä pimeiksi vuosisadoiksi kutsuttua siirtymäkautta, joka seurasi pronssikautisen mykeneläisen kulttuurin romahdusta noin 1100 eaa. Pimeiden vuosisatojen aikana niin kutsutulla protogeometrisella kaudella noin 1050–900 eaa. alkoi nousta uudenlainen antiikin kreikkalaista kulttuuria ounasteleva kulttuuri, joka tunnetaan ennen kaikkea sen keramiikan kehityksen kautta. Aika oli Kreikan varhaista rautakautta.

Attikalainen amfora, n. 770–760 eaa.

Protogeometrista kautta seuranneella varsinaisella geometrisella kaudella, joka sai alkunsa noin 900 eaa., kreikkalainen yhteiskunta koki vielä suurempia muutoksia ja kehitysaskeleita. Kreikkalaiset kaupunkivaltiot eli polikset syntyivät, kreikkalainen kirjaimisto kehitettiin ja siirtokuntien perustaminen eri puolille Välimeren aluetta alkoi. Kaupunkivaltioiden uskonto kehittyi, yhteiskreikkalainen jumalperhe muotoutui ja rakennettiin paljon pyhäköitä.[2][4] Pimeiksi vuosisadoiksi kutsuttu aika päättyi vähitellen. Joskus pimeiden vuosisatojen katsotaan päättyneen protogeometrisen kauden ja varsinaisen geometrisen kauden vaihteeseen noin 900 eaa.[5] Joskus taas geometrisen kauden alku eli varhainen geometrinen kausi, tai jopa koko geometrinen kausi ainakin kreikkalaisen kirjaimiston kehittämiseen saakka noin 750 eaa., luetaan vielä kuuluvaksi pimeisiin vuosisatoihin.[6]

Asutus aikakaudella oli hajanaista. Vahvimpia olivat ne yhteisöt, jotka olivat selvinneet mykeneläisen kulttuurin romahduksesta ilman täydellistä tuhoa, kuten Ateena. Se samoin kuin muun muassa Korintti ja Sparta kehittyivät aikakaudella kaupunkivaltioiksi. Väestö kasvoi jälleen pimeiden vuosisatojen väestöromahduksen jälkeen, joillain alueilla jopa liikaa käytettävissä olleen niukan viljelymaan kantokykyyn verran, mikä aiheutti painoa väestön muutoille. Osin tämän vuoksi kreikkalaiset alkoivat myös perustaa siirtokuntia ja kauppa-asemia eri puolille Välimeren aluetta, muun muassa Vähään-Aasiaan ja Mustanmeren rannikolle sekä eteläiseen Italiaan ja Sisiliaan.[1][2][7]

Kaupunkivaltioiden valtionuskontojen ja -kulttien kehityksen myötä syntyi kreikkalainen temppelirakentaminen. Temppelit olivat aikakaudella vielä pieniä.[1] Ajan kuluessa syntyi yleiskreikkalainen olympolaisiin jumaliin keskittynyt uskonto, ja samalla kehittyivät näiden jumalten yleiskreikkalaiset kulttipaikat.[4] Ensimmäiset tai ainakin ensimmäiset historiallisesti tunnetut Olympian kisat järjestettiin keskigeometrisen kauden lopulla vuonna 776 eaa., mistä sai alkunsa historiallinen aika Kreikassa.

Yksityiskohta hevosvaunu-aiheisesta koristelusta krateerissa, n. 725 eaa.

Geometrisella kaudella harjoitettiin kauppaa muun muassa foinikialaisten kanssa. Heiltä saamiensa vaikutteiden perusteella kreikkalaiset kehittivät kreikkalaisen aakkoskirjoituksen noin 750 eaa.[1][7] Sitä käytettiin heti alusta lähtien myös kaunokirjallisuuteen. Homeros runoili noin 700-luvulla eaa. Hän toimi ajan varakkaan ylimystön piirissä, joka erottautui muista paitsi omaisuudellaan myös vertaamalla itseään homeerisessa runoudessa esiintyneisiin menneisyyden sankareihin. Suoraan Homeros ei kuvaa sen enempää mykeneläistä kuin omaakaan aikaansa. Aikakauden elämästä tunnetaan yksityiskohtia myös Homeroksen aikalaisen Hesiodoksen teoksista, ennen kaikkea teoksesta Työt ja päivät, joka kuvaa muun muassa maanviljelyä.[2][7]

Muutoin geometrinen kausi tunnetaan pääosin arkeologisten löytöjen, kuten keramiikan, metalliesineiden ja korujen, kautta. Monet näistä ovat hautalöytöjä. Lisäksi tunnetaan pyhäkköihin jätettyjä votiivilahjoja, usein pieniä pronssisia tai terrakotasta tehtyjä figuriineja. Monumentaalinen veistostaide ei ollut vielä kehittynyt, tai ainakaan sen materiaalina ei vielä käytetty kiveä vaan esimerkiksi puuta.[4] Rakennuslöydöt aikakaudelta ovat vähäisiä. Löydetyt rakennukset oli tehty yksinkertaisista materiaaleista, kuten savitiilestä ja puusta. Temppelirakennukset ovat usein muodoltaan pitkänomaisia ja päättyvät apsikseen.[2]

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geometrinen kausi ja sitä välittömästi edeltäneet ja seuranneet ajat voidaan jakaa kausiin seuraavasti. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä.[8] Kirjainlyhenteitä käytetään englanninkielisessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa.

Ajoitus
(noin)
Kausi Attikassa Kausi Korinthiassa
1100–1050 eaa. Submykeneläinen (alimykeneläinen) Pimeät vuosisadat
(varsinaiset)
1050–950 eaa. EPG tai PG I Varhainen protogeometrinen
MPG tai PG II Keskinen protogeometrinen
950–900 eaa. LPG tai PG III Myöhäinen protogeometrinen
900–850 eaa. EG I Varhaisgeometrinen I EG Varhaisgeometrinen Pimeät vuosisadat
(laajemmissa ajoituksissa)
EG II Varhaisgeometrinen II
850–800 eaa. MG I Keskigeometrinen I
800–760 eaa. MG II Keskigeometrinen II MG Keskigeometrinen I
Keskigeometrinen II
760–750 eaa. LG Ia Myöhäisgeometrinen Ia LG Myöhäisgeometrinen
750–735 eaa. LG Ib Myöhäisgeometrinen Ib
730–720 eaa. LG IIa Myöhäisgeometrinen IIa
720–700 eaa. LG IIb Myöhäisgeometrinen IIb EPC Varhainen protokorinttilainen
700–650 eaa. EPA Varhainen protoattikalainen Orientalisoiva
MPA Keskinen protoattikalainen MPC I Keskinen protokorinttilainen I
MPC II Keskinen protokorinttilainen II
650–600 eaa. LPA Myöhäinen protoattikalainen LPC Myöhäinen protokorinttilainen

Geometrinen keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiskohta ruumiinvalvojaisia (prothesis) esittävästä koristelusta amforan kaulassa, n. 730–720 eaa.

Geometrisella kaudella alkoi syntyä myös uudenlaista keramiikkaa ensimmäistä kertaa laajemmassa mittakaavassa sitten mykeneläisen kulttuurin romahduksen, joskin sillä oli edeltäjä edeltävän kauden protogeometrisessä keramiikassa. Geometrinen keramiikka sai nimensä siitä, että sen koristeaiheena käytettiin geometrisiä kuvioita.[1][4] Tyyli on niin hallitseva ajan keramiikassa, että se on antanut nimensä koko aikakaudelle.

Geometrisen kauden keramiikan koristekuviot olivat erilaisia viivakuvioita (siksak-kuvio, meanderi) sekä neliöitä, kolmioita, ympyröitä ja muita abstrakteja kuvioita, jotka jakoivat väripintoja osiin. Eläinkuvitukset, kuten hevoset, hirvet, linnut ja koirat, yleistyivät 800-luvulla eaa. ja ihmisaiheet 700-luvulla eaa.[1][2] Eläimet ja ihmiset maalattiin geometrisessa tyylissä hoikiksi ja jopa ”tikku-ukkomaisiksi”. Ihmishahmoja käsittänyt kuvitus kuvaa muun muassa aseistautunutta sotilasylimystöä, hevosvaunuja ja taisteluita, mikä kuvaa sotataidon ja -tekniikan kehitystä; sekä hautajaisrituaalien vaiheita, kuten ruumiinvalvojaisia (prothesis) ja hautajaissaattoa (ekfora). Osa kuvituksesta saattaa esittää mytologian hahmoja, joiden esitystavat olivat vielä epäyhtenäisiä ja kehitysvaiheessa. Kaikkia kuva-aiheita ei voida tulkita helposti, koska niiden yhteydessä ei useinkaan ole vielä kirjoitusta.[2][4]

Jo protogeometrisella kaudella kehittyi uusia keraamisten astioiden muotoja mykeneläiseltä kaudelta säilyneiden tilalle. Näitä olivat muun muassa amfora, kantharos, krateeri, lekythos, oinokhoe, skyfos ja pyksis. Kuvitus keskittyi aluksi astian kaulaan ja vyöhön kahvojen kohdalle. Kuvioissa esiintyy myös pyöreitä muotoja, kuten ympyröitä. Varhaisella geometrisella kaudella suurempi osa astiasta oli koristeltu, ja viivakuviot korvasivat pyöreämmät muodot lähes kokonaan. Keskisellä geometrisella kaudella koko astia on koristeltu jakamalla sen pinta viivakuvioilla alueisiin, joissa on esittävää kuvitusta, kuten eläimiä ja nyt myös ihmisiä. Sama kehitys jatkui myöhäisgeometrisella kaudella, jolloin esitys muuttui vähitellen realistisemmaksi. Keramiikkatyypeistä myöhäisgeometrista kautta luonnehtivat erityisesti suurikokoiset hautavaasit.[3]

Parhaiten tunnetaan Ateenassa tuotettu geometrisen ajan keramiikka.[1] Kaupunki kohosi merkittäväksi keramiikantuottajaksi jo protogeometrisella kaudella. Myöhäisgeometrisen kauden huipputuotteita ovat Kerameikoksen hautausmaalta löydetyt suurikokoiset niin kutsutut Dipylon-vaasit,[2] joiden tekijästä käytetään nimitystä Dipylon-mestari. Attikassa geometrista keramiikkaa seurasi orientalisoivan kauden protoattikalainen keramiikka ja Korintissa protokorinttilainen keramiikka. Joillakin alueilla geometrisillä kuvioilla koristellun keramiikan tuottaminen jatkui vielä arkaaiselle kaudelle saakka, ja näin keramiikan ja taidehistorian geometrinen kausi eroaa ajoitukseltaan jossakin määrin historiallisesta kaudesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Geometrinen aika & geometrinen keramiikka”, Antiikin käsikirja, s. 189. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c d e f g h Castrén, Paavo: ”Kreikan geometrinen aika”, Uusi antiikin historia, s. 63–83. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  3. a b Geometric Periods of Pottery Greek Thesaurus. Viitattu 16.1.2017.
  4. a b c d e Department of Greek and Roman Art, Geometric Art in Ancient Greece Heilbrunn Timeline of Art History. 10.2014. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 16.1.2017.
  5. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pimeät vuosisadat”, Antiikin käsikirja, s. 426. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  6. Violatti, Cristian: Greek Dark Age Ancient History Encyclopedia. 30.1.2015. Viitattu 16.11.2017.
  7. a b c Geometric Period The Ancient Greek World. University of Pennsylvania Museum of Archaeology and Anthropology. Viitattu 16.1.2016.
  8. Hall, Jonathan M.: Artifact and Artifice: Classical Archaeology and the Ancient Historian. University of Chicago Press, 2014. ISBN 022608096X. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]