Helladinen kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kreikan historia
Kreikka William Fadenin tekemässä kartassa vuodelta 1785.
Aikajana

Helladinen kulttuuri viittaa Manner-Kreikassa pronssikaudella vaikuttaneeseen kulttuuriin noin ajalla 3100–1100/1050 eaa. Se oli osa samaan aikaan eri puolilla Egeanmeren aluetta vaikuttaneita Egeanmeren kulttuureita, joihin luetaan myös Kykladien saarilla vallinnut kykladinen kulttuuri sekä Kreetan minolainen kulttuuri.[1][2]

Helladinen kulttuuri on nimityksenä kehitetty siksi, että Manner-Kreikan arkeologiset löydökset saataisiin vertailukelpoiseen ajoituskehikkoon kykladisen ja minolaisen kulttuurin kanssa. Helladisella kulttuurilla oli neoliittisen kauden edeltäjiä noin ajalla 7000–3100 eaa. Noin 3100 eaa. alkunsa saanut varsinainen helladinen kulttuuri jaetaan päätasolla varhaishelladiseen, keskihelladiseen ja myöhäishelladiseen kauteen. Varhaishelladisen kauden alussa Kreikan manneralueelle alkoi syntyä linnoitettuja kyliä. Indoeurooppalaiset kreikkalaiset asuttivat Manner-Kreikan keskihelladisen kauden alkupuolella noin vuonna 2000 eaa., ja kulttuuri oli näin ainakin myöhäisvaiheiltaan indoeurooppalaisten kansojen luoma. Helladisen kulttuurin loppuvaihe eli myöhäishelladinen kausi noin 1700–1050 eaa. tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina.[3][2] Siksi termiä helladinen kausi käytetään usein ennen kaikkea tätä edeltäneistä varhais- ja keskihelladisista kausista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishelladinen kausi (n. 3100–2100 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lernan raunioita varhaishelladiselta kaudelta EH II (n. 2700–2200 eaa.).

Varhaishelladista kautta luonnehtii ennen kaikkea metallien lisääntynyt käyttö. Kuparin käyttö oli saanut alkunsa jo neoliittisen kauden lopulla niin kutsuttuna kalkoliittisena kautena eli kuparikautena. Myös varhaishelladisen kauden alku oli käytännössä vielä kuparikautta, mutta vähitellen siirryttiin pronssikaudelle. Siirtyminen tapahtui eri alueilla eri aikaan ja vaiheittain. Lisääntynyt metallien käyttö tehosti maanviljelystä ja tuottavuutta. Samalla väkiluku kasvoi ja kaupunkeja alkoi syntyä. Käsityötuotanto ja kauppa kasvoivat ja kehittyivät.[4] Asutus säilyi monin paikoin neoliittisen kauden paikoilla, ja monin paikoin jatkui samoilla paikoilla edelleen läpi koko helladisen kauden.

Varhaishelladisella kaudella Manner-Kreikassa oli pieniä kaupunkeja, jotka olivat yhteydessä Anatoliaan Kykladien saaristossa samaan aikaan kukoistaneen kykladisen kulttuurin välityksellä.[2] Varhaishelladisella kaudella I noin 3000 eaa. syntyi suuria asutuskeskuksia muun muassa Besik Tepeen ja Troijaan luoteiseen Anatoliaan sekä Polióchniin Límnokselle ja Thérmiin pohjoiseen Kreikkaan.[5] Osa ihmisistä oli muita rikkaampia päätellen muun muassa kaulakorulöydöistä. Thessalian Pefkákian keskus kasvoi suureksi, mutta monet Thessalian ja Makedonian sisämaan alueet taantuivat myöhäisneoliittisesta kaudesta.

Varhaishelladisella kaudella II noin 2700–2200 eaa. Argoliin Lerna kasvoi merkittäväksi linnoitetuksi keskukseksi, samoin muun muassa Tiryns sekä Attikan Askitarió ja Aígina.[4][6] Polióchni linnoitettiin ja siitä kehittyi Euroopan varhaisimpia tunnettuja kaupunkeja.[7][8] Myös Boiotiaan ja Euboialle syntyi suuria asutuskeskuksia, kuten Theba ja Mánika.[4] Lernassa oli suurikokoinen keskusrakennus. Elinkeinona oli metsästys ja viljojen viljely. Sinettejä käytettiin varastoitujen tavaroiden merkitsemiseen. Kykladeille tehtiin pitkilläveneillä merimatkoja.

Keskihelladinen kausi (n. 2100–1700 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minyalainen amfora keskihelladiselta kaudelta MH III (n. 1700 eaa).

Indoeurooppalaiset esikreikkalaiset saapuivat Kreikan alueelle ehkä jo 3000 eaa., varmemmin varhais- ja keskihelladisen kauden taitteessa noin 2200–2000 eaa. Tämän jälkeen helladinen kulttuuri oli indoeurooppalainen ja (proto-)kreikankielinen. 2000-luvun lopulla Manner-Kreikan yhteisöt näyttävät joka tapauksessa kokeneen mullistuksia. Ne saattoivat johtua siirtolaisista, jotka toivat uusia rakennustyylejä, dreijan ja metelliesineitä.

Keskihelladisella kaudella Boiotian ja Thessalian alueella vaikuttivat minyalaiset, jotka tekivät Kreikan ensimmäistä dreijalla tehtyä keramiikkaa. Usein juuri minyalaisen keramiikan ilmestymistä on pidetty merkkinä indoeurooppalaisten saapumisesta.[2] Toisten näkemysten mukaan minyalainen keramiikka on kuitenkin kehittynyt Kreikassa. Minyalaisella kaudella ilmestyivät Balkanille ja Pohjois-Kreikkaan myös tumulus-tyyppiset haudat.

Minyalaisten keskus oli Boiotian Orkhomenos. Muita keskihelladisia keskuksia olivat muun muassa Attikan Aígina ja Kiáfa Thíti (Kóntra Gkliáte), Thessalian Argura (Argissa) ja Pefkákia sekä Messenian Málthi.[9]

Kreetan minolainen kulttuuri ulotti vaikutuksensa Manner-Kreikkaan keskihelladiselta kaudelta alkaen noin ajalla 2000–1550 eaa. Se saattoi mahdollisesti tehdä ainakin osasta Kreikkaa siirtomaan. Minolainen vaikutus oli voimakkainta Peloponnesoksella, josta tuli myöhemmin mykeneläisen kulttuurin ydinaluetta. Vaikutus näkyy muun muassa Kreetalta tuodussa keramiikassa sekä sen paikallisissa jäljitelmissä.[9]

Myöhäishelladinen eli mykeneläinen kausi (n. 1700–1050 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mykeneläinen kulttuuri
Ruukku Ródokselta myöhäishelladiselta kaudelta LH IIIC1 (n. 1200–1050 eaa).

Vasta myöhäishelladisen kauden alkuun noin vuoteen 1700–1600 eaa. ajoitetut haudat voidaan varmuudella kytkeä indoeurooppalaisiin kreikkalaisiin, joita kutsutaan usein akhaijeiksi. Myöhäishelladinen eli mykeneläinen kulttuuri on saanut nimensä keskuspaikastaan Mykenestä Peloponnesoksella. Kulttuurin ensimmäisenä merkkinä pidetään juuri uusia hautaustapoja ja tästä ilmenevää sosiaalista eriytymistä eri yhteiskuntaluokkiin.[10] Aikakaudella ilmestyivät muun muassa kuiluhaudat.

Mykeneläinen kulttuuri oli läheisissä yhteyksissä minolaisen kulttuurin kanssa, ja sai siltä paljon vaikutteita tai jopa kehittyi näiden vaikutteiden myötä. Minolaisen kulttuurin tavoin myös mykeneläinen kulttuuri tunnetaan palatsikeskuksistaan, kuten Mykene, Tiryns ja Pylos. Myöhemmin noin 1450–1425 eaa. mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja myös Knossoksesta tuli mykeneläinen keskus. Seurauksena minolainen ja mykeneläinen kulttuuri sulautuivat käytännössä yhteen. Myös kykladinen kulttuuri tuli osaksi mykeneläistä kulttuuria viimeistään tässä vaiheessa. Mykeneläisen kulttuurin kukoistuskautta olivat myöhäismykeneläisen kauden vuodet 1400–1200 eaa. Tuossa vaiheessa kulttuuri kirjoitti mykeneläistä kreikkaa lineaari-B-kirjoituksella, joka perustui minolaiseen lineaari-A:han.

Mykeneläinen kulttuuri romahti vaiheittain noin 1200–1050 eaa., mitä seurasivat Kreikan niin kutsutut ”pimeät vuosisadat”. Niiden jälkeen alueella nousi antiikin Kreikan kulttuuri.

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helladinen kulttuuri ja sitä välittömästi edeltäneet ja seuranneet ajat voidaan jakaa kausiin seuraavasti. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä.[3] Ne ovat myös osittain kiistanalaisia ja muuttuvat tutkimuksen edetessä ja uusien löytöjen myötä. Kirjainlyhenteitä käytetään englanninkielisessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa: EH, Early Helladic (varhaishelladinen kausi); MH, Middle Helladic (keskihelladinen kausi); LH, Late Helladic (myöhäishelladinen kausi).

Ajoitus
(noin)
Esihistorian aikakausi
yleensä
Kausi Manner-Kreikassa
–3100 eaa. Myöhempi neoliittinen kausi
Kalkoliittinen kausi
3100–2700 eaa. Varhainen pronssikausi EH I Varhaishelladinen I
2700–2400 eaa. EH IIA Varhaishelladinen IIA
2400–2200 eaa. EH IIB Varhaishelladinen IIB
2200–2100 eaa. EH III Varhaishelladinen III
2100–1900 eaa. Keskinen pronssikausi MH I Keskihelladinen I Minyalainen
1900–1800 eaa. MH II Keskihelladinen II
1800–1750 eaa. MH IIIA Keskihelladinen IIIA
1750–1700 eaa. MH IIIB Keskihelladinen IIIB
1700–1600 eaa. Myöhäinen pronssikausi LH I Myöhäishelladinen I Varhaismykeneläinen
1600–1450 eaa. LH IIA Myöhäishelladinen IIA
1450–1400 eaa. LH IIB Myöhäishelladinen IIB
1400–1375 eaa. LH IIIA1 Myöhäishelladinen IIIA1 Myöhäismykeneläinen
1375–1300 eaa. LH IIIA2 Myöhäishelladinen IIIA2
1300–1200 eaa. LH IIIB Myöhäishelladinen IIIB
1200–1100 eaa. LH IIIC Myöhäishelladinen IIIC
1100–1050 eaa. Submykeneläinen (alimykeneläinen) Pimeät vuosisadat
1050– eaa. Varhainen rautakausi Protogeometrinen

Löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  • Galanakis, Yannis (toim.): The Aegean World. A Guide to the Cycladic, Minoan and Mycenaean Antiquities in the Ashmolean Museum. Ashmolean, University of Oxford, 2013. ISBN 978-960-6878-59-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aigeialainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 15.
  2. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Helladinen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 205.
  3. a b Galanakis 2013, s. 173.
  4. a b c Early Helladic Period Early Bronze Age on the Greek Mainland. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 23.1.2017.
  5. Burenhult, Göran: Ihmisen suku 3: Etruskeista viikinkeihin, s. 126. WSOY, 1994.
  6. Scarre, Christopher: Past Worlds: the Times Atlas of Archaeology, s. 113. Hammond, 1988. ISBN 9780723003069.
  7. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Poliokhni”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 436.
  8. Greece Stone and Bronze Age Greeka.com. Viitattu 23.1.2017.
  9. a b Middle Helladic Period Early Bronze Age on the Greek Mainland. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 23.1.2017.
  10. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mykeneläinen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 357.