Haarniska

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haarniska ja kypärä.
Rengashaarniska
16. tai 17. vuosisadan ritari ja hevonen haarniskoineen. Zwinger-Museum, Dresden.
Nykyaikainen pomminpurkajanpuku.


Haarniska on suojaava vaatetus, joka tyypillisesti suojaa sotilaita haavoittumiselta taistelutilanteissa ja sodankäynnissä. Haarniskoja on valmistettu kautta tunnetun historian, ensi alkuun nahasta, luusta ja sarvesta, myöhemmin myös pronssista ja teräksestä sekä nykyaikana synteettisistä kuiduista, kuten kevlarista.


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta ihmiskunnan historian haarniskan kehitys on tapahtunut rinnakkain taistelukentällä käytettävien aseiden kehityksen kanssa. Varustekehittelyssä on pyritty luomaan aina parempaa suojausta menettämättä silti liikkumiskykyä.

Euroopan historiassa tunnettuja haarniskatyyppejä ovat Rooman legioonalaisten lorica segmentata, antiikin ja keskiajan rengashaarniskat ja keskiajan ritarien käyttämä teräksinen levyhaarniska. Samurai-ajan Japanissa lakattu, liuskoista koostuva odoshi-haarniska oli suosittu. Se on pohjimmiltaan lamellaarihaarniska eli lusto, ja samankaltainen kuin bysanttilainen klibanion, joskin bysanttilaisen haarniskan liuskat ovat japanilaista suuremmat. Muita haarniskatyyppejä ovat suomuhaarniska (lorica squamata) ja niin sanottu Visby-haarniska, joka koostuu nahkaliivin sisäpuolelle niitatuista teräslevyistä ja jota käytetään rengaspaidan tai toppatakin päällä suojaamaan vartaloa. Kun rengashaarniska ommellaan samettisen tai nahkaisen liivin vuorin sisään, siitä käytetään nimeä jazeraint.

Haarniskan alla käytettävästä toppatakista käytetään nimiä aketon, haqueton tai gambeson, mikäli takki on kankainen; nahkaisesta toppatakista käytetään nimeä jerkin.

Levyhaarniska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäiskeskiaikaisessa Euroopassa ritarien käyttämä levyhaarniska on tyypillisin esimerkki haarniskasta. Siinä taistelijan koko keho on peitetty kuhunkin osaan sopivalla teräslevyllä. Levyt puettiin villaisten alusvaatteiden päälle ja kiinnitettiin vöillä ja soljilla. Rengashaarniska suojasi niitä osia, joita ei voitu peittää teräslevyillä (kuten polven takaosa). Levyhaarniskan osia olivat esimerkiksi kypärä, taisteluhansikkaat, niskasuojus, rintalevy ja jalkasuojat.

Tavallisesti koko vartalon suojaava levyhaarniska tehtiin varta vasten tiettyä henkilöäselvennä varten. Tämä teki haarniskoista luonnollisesti hyvin kalliita. Haarniskat painoivat normaalisti 20–25 kiloa. Tämän päivän rahassa haarniskan kustannukset vastaisivat omakotitalonselvennä tai urheiluautonselvennä hintaa. Siksi kokovartalohaarniska oli ylellisyyttä, johon vain aatelisilla oli normaalistiselvennä varaa. Alemman luokan sotilaat käyttivät yleensä halvempia massatuotettuja haarniskoja, joihin kuului lähinnä vain kypärä, nivelsuojukset ja rintakilpi (kyrassi). Kokovartalohaarniska tarjosi kantajalleen hyvän suojanlähde? miekan iskuja ja kohtalaisen suojanlähde? nuolia, nuijia ja varhaisia musketin kuulia vastaan. Vaikka miekan terä ei läpäissytkään suhteellisen ohutta (noin 1 mm) teräslevyä, iskun voima saattoi tehdä silti vakaviakin vammoja, mikäli alla ei ollut toppausta (költeri, gambeson) vaimentamassa iskuja. Nuolet saattoivat lävistää varhaisen levyhaarniskan lähietäisyydeltä, mutta myöhemmin kehitys teräksen taontamenetelmissä teki tämänkaltaisen hyökkäyksen hankalammaksi; myöhäisten haarniskojen kuvioinnit ovat tarkoituksellisia - niiden ideana on muuttaa haarniskan geometriaa niin, ettei haarniskassa olisi yhtään kohtisuoraa pintaa ja jotta nuolet luiskahtaisivat sivuunlähde?. Ritarit putosivat useimmiten nuijien ja sotavasaroiden aiheuttamien vammojen vuoksi. Nämä aseet saattoivat välittää iskuenergiansa haarniskan läpi ja aiheuttivaa ritareille luunmurtumia, sisäisiä verenvuotoja tai aivotärähdyksenlähde?. Toinen tekniikka oli yrittää iskeä haarniskan aukkojen läpi tikareilla.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteen kuvalehti : Historia 2/2008 s.11
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta haarniska.