Delos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Delos
Δήλος
Deloksen saarta (oikealla) ilmasta.
Deloksen saarta (oikealla) ilmasta.

{{{alt}}}
Delos
Maantiede
Sijainti 37°24′00″N, 25°16′00″E
Saariryhmä Kykladit
Merialue Välimeri
Vesialue Egeanmeri
Pinta-ala 3,4 km²
Korkein kohta Kýnthos, 112 m
Valtio
Valtio Kreikan lippu Kreikka
Alue Etelä-Egean saaret
Alueyksikkö Mýkonos
Kunta Mýkonos
Väestö
Väkiluku 24
Kielet kreikka

Delos[1] (kreik. Δήλος, Dílos) on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään ja sijaitsee sen keskellä. Saaren pinta-ala on 3,4 neliökilometriä ja asukasluku 24 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Delos kuuluu Mýkonoksen kuntaan, Mýkonoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[2]

Antiikin aikana Delos oli yksi merkittävimmistä panhelleenisistä eli yleiskreikkalaisista kulttipaikoista. Se tunnetaan Apollonin ja Artemiin pyhäkköalueestaan sekä siitä, että se antoi nimen Deloksen meriliitolle.[3][4][5] Delos on Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Se on myös Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1990.[6]

Deloksen kulttikeskus sijaitsee arkeologisen alueen pohjoisosassa ja asuinkorttelit ja kaupallinen alue eteläosassa.[4] Alueen nähtävyyksiä ovat muun muassa useiden temppelien (muun muassa suuri Apollonin temppeli), agoroiden, stoien ja hienosti koristeltujen yksityistalojen rauniot sekä Pyhä järvi ja sen Leijonaterassin leijonapatsaat. Arkeologisen alueen yhteydessä toimii Deloksen arkeologinen museo.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deloksen maisemaa ja arkeologinen alue.

Delos sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä Mýkonoksen lounaispuolella sen ja Ríneian välissä. Saari sijaitsee keskellä Kykladeja, ja koko Kykladien saariryhmä on saanut nimensä siitä, että sen on nähty muodostavan kehän juuri Deloksen ympärille.[7]

Delos on antiikin aikaiseen merkittävyyteensä nähden pienikokoinen ja suhteellisen matala. Saaren suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin viisi kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin 1,3 kilometriä. Saaren korkein kohta on Kýnthos-vuori (112 metriä).[5] Delos on kokonaisuudessaan arkeologista aluetta ja suojeltu.[6] Saarella asuu nykyisin lähinnä arkeologeja, vartijoita ja muuta arkeologiseen alueeseen liittyvää henkilöstöä.[8]

Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollon ja Artemis Deloksella. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa krateerissa, n. 450 eaa.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Delos-saari oli alun perin Koioksen ja Foiben tytär ja Leton sisar Asteria, joka hyppäsi mereen paetakseen Zeuksen ahdistelua. Joidenkin myyttiversioiden mukaan hän oli ensin Ortygian saari, jolla Leto synnytti Zeukselle Artemiin. Sittemmin saari olisi ajelehtinut Egeanmerelle. Egeanmerellä Asteria-Delos joka tapauksessa kiinnittyi paikalleen, kun häntä ahdisteli vuorostaan Poseidon. Deloksena saari oli paikka, jossa Leto synnytti Artemiin veljen Apollonin. Ortygian ja Deloksen yhdistäminen joissakin myyttiversioissa saa aikaan sen, että sisarukset olisivat sittenkin syntyneet samalla saarella, joka vain oli eri aikoina eri paikoissa.[9]

Nimi Delos tarkoittaa muinaiskreikassa ”selvää” ja ”näkyvää”, mikä viittaa sen nousemiseen merestä. Ortygia oli saaren toinen nimi.[9][10][11] Merkittävimpiä antiikin aikaisia tekstejä saaresta ovat Homeerinen hymni Apollonille sekä Kallimakhoksen Hymni Delokselle.[5] Delos mainitaan myös Homeroksen Odysseiassa.[12] Mytologian mukaan saari oli myös kaarialaisten merirosvojen tukikohta, kunnes Kreetan kuningas Minos ajoi heidät pois.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delos on ollut asuttu viimeistään varhaisella pronssikaudella 2000-luvun lopulla eaa. Tuolta ajalta on löydetty asutus Kýnthos-vuoren huipulta. 1000-luvun eaa. alkupuolella saari vaikuttaa olleen vailla asutusta. Jossain vaiheessa 1000-lukua eaa. saarella oli mykeneläinen asutus. Manner-Kreikan joonialaiset saapuivat saarelle Kreikan pimeinä vuosisatoina noin 1000 eaa. ja toivat mukanaan Apollonin kultin. Vuoden 700 eaa. tienoilla saari oli naksoslaisten hallinnassa ja toimi joonialaisten uskonnollisena keskuksena. Viimeistään 600-luvulta eaa. lähtien saari kehittyi merkittäväksi panhelleeniseksi eli yleiskreikkalaiseksi kulttikeskukseksi, ja sinne rakennettiin ensimmäinen suurempi temppeli, joka sijaitsi myöhemmän Poros-temppelin paikalla.[4][5][13]

500-luvulla eaa. Deloksen osa Apollonin palvonnassa oli jo hyvin korkea. Vuonna 550 eaa. Kykladit muutoin valloittanut Samoksen tyranni Polykrates kunnioitti saaren pyhyyttä.[13] Apollonin Poros-temppeli rakennettiin noin vuonna 550–525 eaa. Ateenan tyranni Peisistratos puhdistutti saaren noin vuonna 543 eaa. Tuolloin kaikki saarella Apollonin pyhäkön ympäristössä olleet haudat poistettiin.[4][5]

Persialaissotien aikana vuonna 490 eaa. deloslaiset pakenivat Tenokselle, mutta persialaiset jättivät saaren rauhaan. Persialaissotien jälkeen Deloksesta tuli Ateenan johtaman Deloksen meriliiton nimellinen keskus ja kassan säilytyspaikka vuosiksi 478–454 eaa. Liiton tarkoituksena oli Persian uhan torjuminen jatkossa, ja jokainen liiton jäsen lähetti jäsenmaksunsa Delokselle. Ajatus oli, että tämä estäisi mitään kaupunkivaltiota nousemasta liian hallitsevaan asemaan liitossa. Myöhemmin Ateena kuitenkin nousi liiton ehdottomaan johtoasemaan ja kassa siirrettiin sinne.[4][5][9] Noin 475–450 eaa. saarelle alettiin rakentaa sen suurinta Apollonin temppeliä, Deloslaista Apollonin temppeliä.[14] Vuonna 426 eaa. ateenalaiset puhdistivat Deloksen toistamiseen, ja kaikki saaren haudat siirrettiin viereiselle Rheneian (nykyinen Ríneia) saarelle. Siitä lähtien kenenkään oli kiellettyä syntyä tai kuolla Deloksella, vaan näiden tuli tapahtua Rheneialla.[4][5][9] Tämän jälkeen 425–417 eaa. ateenalaiset rakennuttivat saarelle Ateenalaisen Apollonin temppelin.[15]

Peloponnesolaissodan lopulla 404–394 eaa. Sparta palautti saaren itsenäisyyden. Toisen Ateenan liiton aikana vuosina 378–314 eaa. saari oli kuitenkin jälleen Ateenan vallan alla. Hellenistisenä aikana vuosina 314–166 eaa. saari oli jälleen itsenäinen. Tuo aika oli saaren suurinta kukoistuskautta, ja monet hellenististen valtakuntien kuninkaat rakensivat saarelle hienoja rakennuksia. Saarta hallitsivat neljä hierooppia (hieropes) eli pappis-virkamiestä.[4][5]

Ensimmäiset roomalaiset kauppiaat asettuivat Delokselle noin vuonna 250 eaa.[13] Roomalaiset valloittivat saaren vuonna 166 eaa. ja antoivat sen ateenalaisten haltuun. Saaresta tehtiin vapaasatama ja merkittävä kauppakeskus kilpailemaan Rodoksen kanssa. Vuonna 146 eaa. Korintin tuhon jälkeen korinttilaiset kauppiaat siirtyivät Delokselle, mikä lisäsi sen merkitystä. Tänä aikana saarelle saapuivat myös muualta, kuten Egyptistä, tuodut kultit.[4][5]

Näin Delos kehittyi ajan kuluessa paitsi kulttikeskuksena myös laajaksi kaupungiksi ja merkittäväksi kauppapaikaksi ja satamaksi. Vuonna 90 eaa. saarella asui arviolta 30 000 henkeä. Roomalaisella ajalla saari oli erityisesti merkittävä orjakaupan keskus, ja Strabon kertoo jopa 10 000 orjan vaihtaneen omistajaa yhtenä päivänä. Apollonin temppelin alue kuitenkin säilyi Deloksen sydämenä.[3][4][13][9]

Saaren Delia-juhla järjestettiin joka neljäs vuosi, alun perin vuosittain. Juhlia vietettiin Apollonin syntymän kunniaksi ja niihin kuului urheilu- ja musiikkikilpailuja, joita varten saarelle rakennettiin teatteri, stadion ja hippodromi. Samalla juhlat toimivat saaren markkinatapahtumana. Juhlat vetivät puoleensa kävijöitä muilta Egeanmeren saarilta ja mantereelta saakka. Ateena lähetti juhliin kolmisoudulla pyhän lähetystön. Antiikin aikaan saarella toimi myös suosittu oraakkeli.[3][4][13][9] Deloksen mukaan on saanut nimensä eräs geometrinen konstruktiotehtävä, Deloksen probleema eli kuution kahdentaminen.

Delos vuonna 1829. Abel Blouet ja Amable Ravoisié, Expedition scientifique de Morée, 1838.

Mithridates VI:n aloittamassa niin kutsutussa ensimmäisessä Mithridateen sodassa vuonna 88 eaa. Mithridateen sotapäällikkö Menofanes hyökkäsi saarelle ja surmasi tai orjuutti sen väestön. Kuolleita kerrotaan olleen 20 000. Vuonna 86 eaa. roomalainen Sulla valtasi saaren takaisin ja antoi sen jälleen ateenalaisille. Saarta rakennettiin uudelleen, mutta vuonna 69 eaa. saaren tuhosivat Mithridateen liittolaisen Athenodoroksen johtamat merirosvot. Vielä tämän jälkeen roomalaiset linnoittivat kaupungin Triariuksen johdolla, mutta tämä ei estänyt sen vääjäämätöntä taantumista. Saari oli lähes kokonaan hylätty viimeistään 100-luvulla jaa. 200-luvulla ateenalaiset yrittivät myydä saaren, mutta kukaan ei halunnut ostaa sitä.[4][5][13][9] Varhaiskristillisenä aikana saarella oli jonkinlaista asutusta, mutta sen uskonnollinen merkitys päättyi lopullisesti. 500-luvun puolessa välissä alueen etelälaitaan Deloslaisten agoran viereen rakennettiin Pyhälle Kerykokselle omistettu basilikakirkko, ja vielä 600-luvulla Asklepieionin viereen toinen basilika. Lopullisesti saari hylättiin 600-luvun jälkeen.[5][9][16]

Turkkilaiset osmanit valtasivat saaren vuonna 1566. Vähäinen asutus poltti antiikin aikaisten rakennusten marmoria kalkiksi. Merirosvot vaivasivat saarta aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. Ensimmäiset varsinaiset länsimaiset matkailijat saapuivat saarelle 1700-luvulla sen muinaisen maineen houkuttamina.[9] Alueelta vietiin taideteoksia ja niiden osia 1800-luvulle saakka. Tuolloin käynnistyivät myös tieteelliset tutkimukset.

Deloksen varsinaiset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1873. Ne on suorittanut École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa. Pääosa kaivauksista suoritettiin vuosina 1904–1914. Laajoja kaivauksia tehtiin myös vuosien 1958–1975 välillä. Kaivaukset jatkuvat edelleen, ja saarella on ranskalaisten vakituinen kaivaustalo.[4][17] Delos liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1990.[6]

Arkeologinen alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delos on ollut suurikokoinen kaupunki ja myös sen raunioita on kaivettu esiin laajalta alueelta. Vaikka Delos tuhoutui roomalaisella ajalla, sen rauniot ovat säilyneet nykyaikaan suhteellisen hyvin siksi, että saari hylättiin, eikä antiikin aikaisten rakennusten päälle rakennettu myöhemmin mitään.[9] Rakennusten jäänteitä on sekä arkaaiselta, klassiselta, hellenistiseltä että roomalaiselta ajalta.

Deloksen arkeologinen museo esittelee saarelta tehtyjä löytöjä. Museo sijaitsee arkeologisen alueen itälaidalla.

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deloksen Kýnthos-vuori ja arkeologista aluetta.

Delokselle saavuttiin satamien kautta. Satamat olivat Pyhä satama ja kauppasatama. Nykyisin ensimmäisenä sataman jälkeen on vastassa Kompetaliastien agora. Siltä alkoi pohjoiseen pyhäkköalueelle suuntautunut Pyhä tie. Se kulki Filippoksen stoan sekä niin kutsutun Etelästoan välistä Deloslaisten agoran ohi ja johti pyhäkköalueen eteläiselle portille eli Propylonille. Varsinaisella pyhäkköalueella sijaitsi ensimmäisenä rakennus, joka tunnetaan Naksoslaisten talona. Pyhäkköalueen päätemppelit olivat kolme Apollonille omistettua temppeliä, joista suurin oli Deloslainen Apollonin temppeli, sekä Artemiin temppeli. Pyhäkköalueen pohjoispuolella sijaitsi Pyhän järven alue, joka oli saaren Apollon-kultin varsinainen pyhä paikka. Sen lähellä sijaitsivat muun muassa Leijonaterassi ja Leton tempeli. Myöhemmin järven ympärille syntyi varakkaiden yksityistalojen alue, jossa sijaitsi muun muassa niin kutsuttu Järvitalo. Järven eteläpuolelle rakennettiin Italialaisten agora.[5][9]

Pyhän alueen eteläpuolella sijaitsi niin kutsuttu Teatterikortteli, jossa sijaitsi Deloksen teatterin lisäksi paljon hienosti koristeltuja yksityistaloja, kuten Dionysoksen talo, Kleopatran talo ja Naamioiden talo. Kýnthos-vuoren rinteessä oli lukuisia pienempiä ja suurempia pyhäkköjä ja temppeleitä, joista monet oli omistettu ulkomailta tuoduille kulteille, sekä Kynthoksen luola. Vuoren huipulla sijaitsi Kynthoksen Zeuksen ja Athenen pyhäkkö. Stadionin ja hippodromin alue sijaitsi kaupungin koillislaidalla.[5][9]

Deloksen arkeologinen alue voidaan jakaa seuraaviin seitsemään alueeseen:[5]

A. Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue
B. Pyhän järven alue
C. Teatterikortteli
D. Kýnthos-vuoren rinne
E. Kýnthos-vuori
F. Stadionin alue
G. Satamat
Kaavakuva 1: Deloksen Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue.

Apollonin ja Artemiin pyhäkköalueen merkittävimmät rakennukset, rakennelmat ja muut kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan 1):

  1. Deloslainen Apollonin temppeli
  2. Ateenalainen Apollonin temppeli
  3. Poros-temppeli
  4. Naksoslaisten kolossi
  5. Artemiin temppeli
  6. Keraton
  7. Aarrekammiot
  8. Naksoslaisten talo
  9. Ekklesiasterion
  10. Thesmoforeion
  11. Naksoslaisten stoa
  12. Buleuterion
  13. Prytaneion
  14. Neorion eli Härkämuistomerkki
  15. Antigonoksen stoa
  1. Propylon
  2. Pyhä tie
  3. Deloslaisten agora
  4. Etelästoa
  5. Filippoksen stoa
  6. Kompetaliastien agora
  7. Theofrastoksen agora
  8. Hypostyylihalli eli Poseidonin stoa
  9. Pyhä järvi
  10. Leijonaterassi
  11. Leton temppeli
  12. Kahdentoista jumalan temppeli
  13. Italialaisten agora
  14. Dionysoksen pyhäkkö eli Stoibadeion
  15. Pyhä satama
Kaavakuva 2: Deloksen arkeologinen alue kokonaisuudessaan.

Deloksen muut merkittävimmät rakennukset, rakennelmat ja muut kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan 2):

  1. Järvitalo
  2. Diadumenoksen talo
  3. Poseidoniastien talo
  4. Graniittipalaistra
  5. Kauppasatama
  6. Teatteri
  7. Kleopatran talo
  8. Dionysoksen talo
  9. Kolmikärjen talo
  10. Naamioiden talo
  11. Delfiinien talo
  12. Hermeen talo
  13. Inopoksen talo
  14. Samothrakeion ja Mithridateen muistomerkki
  1. Syyrialaisten jumalten pyhäkkö
  2. Serapeion A
  3. Serapeion B
  4. Serapeion C, mukaan lukien Egyptiläisten jumalten temppeli ja Isiksen temppeli
  5. Heran temppeli
  6. Agathe Tykhen pyhäkkö eli Filadelfeion
  7. Kynthoksen luola
  8. Kynthoksen Zeuksen ja Athenen pyhäkkö
  9. Hippodromi
  10. Arkhegesion
  11. Stadion
  12. Gymnasion
  13. Synagoga
  14. (Arkeologinen museo)

Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä tie sekä Filippoksen stoan ja Etelästoan rauniot.

Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue sijaitsee suurin piirtein Deloksen arkeologisen alueen keskellä. Pyhäkköalueen ydin ovat kolme Apollonille omistettua temppeliä, jotka ovat arkaainen Poros-temppeli (n. 550–525 eaa.) sekä klassisella kaudella rakennetut Deloslainen Apollonin temppeli (n. 475–450 eaa.) ja Ateenalainen Apollonin temppeli (n. 425–417 eaa.). Temppelien pohjoispuolella oli puolikaaren muotoisessa rivissä joukko aarrekammioiksi kutsuttuja rakennuksia. Temppeleiden lähellä sijaitsi myös Naksoslaisten kolossi eli kymmenmetrinen naksoslaisten 500-luvulla eaa. pystyttämä Apollonia esittänyt kuros-patsas.[5][9][14][15]

Apollonin temppelien edessä niiden länsipuolella oli Apollonille omistettu Keraton eli sarvista tehty alttari. Pyhäkköalueen länsilaidalla sijaitsi Artemiin temppeli, joka rakennettiin vuonna 179 eaa. arkaaisen 600-luvulla eaa. rakennetun temppelin paikalle. Sen lähellä olivat hyperborealaisten Laodiken ja Hyperokhen hauta. Pyhäkköalueen länsilaitaa rajasi Naksoslaisten stoa. Pyhäkköalueen etelälaidalla heti Apollonin temppelien eteläpuolella sijaitsi Naksoslaisten talo, joka oli näiden kokoontumispaikka saarella.[5][9]

Pyhäkköalueen luoteiskulmassa Artemiin temppelin pohjoispuolella sijaitsivat niin kutsuttu Thesmoforeion, jossa oli Demeterin ja Persefonen pyhäkkö, sekä Ekklesiasterion. Pyhäkköalueen pohjoislaitaa rajasi pitkä Antigonoksen stoa. Sen edessä sijaitsi hyperborealaisten Opiksen ja Argen mykeneläisaikainen hauta, joka oli reunustettu puolikaarenmuotoisella muurilla. Pyhäkköalueen länsilaidalla sijaitsi Neorion, jonka sisällä oli merisotavoiton muistoksi säilötty kolmisoutu. Rakennus tunnetaan myös nimellä Härkämuistomerkki. Neorionin lähellä sijaitsivat Prytaneion ja mahdollinen Buleuterion sekä Zeus Soterin ja Zeus Polieuksen alttari.[5][9]

Pyhäkköalueen eteläsivulla oli Propylon eli alueen pylväikkösisäänkäynti. Heti pyhäkköalueen eteläpuolella sijaitsi Deloslaisten agora. Agoran länsisivulla sijaitsi Etelästoa ja sen vieressä Filippoksen stoa. Niiden välistä kulki Pyhä katu, joka johti satamasta Propylonille ja pyhäkköalueelle. Agoran eteläpuolella ovat nykyisin myös Pyhän Kerykoksen basilikakirkon rauniot, jotka ovat alueen ainoat varhaiskristilliset jäänteet.[5][9]

Pyhäkköalueen lounaispuolella lähellä nykyistä satamalaituria ja alueen sisäänpääsyä sijaitsi Kompetaliastien agora. Pyhäkköalueen luoteispuolella sijaitsi puolestaan Theofrastoksen agora. Sen laidalla oli suurikokoinen niin kutsuttu Hypostyylihalli, joka tunnetaan myös Poseidonin stoana. Pyhäkköalueen itäpuolella sijaitsi Dionysoksen pyhäkkö, joka tunnetaan ennen kaikkea sen edessä seisovista suurista falloksista. Sen lähellä sijaitsi niin kutsuttu Minoen lähde.[5][9]

Pyhän järven alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä järvi ja Pyhän palmupuun paikalla nykyisin oleva palmu.

Pyhä järvi sijaitsee pyhäkköalueen pohjoispuolella. Arkaaisella kaudella paikka oli Leton temenos eli pyhäkköalue. Järven rannan uskottiin olleen paikka, jossa Leto synnytti Apollonin myöhemmin pyhänä pidetyn palmupuun juurella. Paikalla oli ollut kulttitoimintaa viimeistään mykeneläisellä ajalla. Järvi oli alun perin lähes pyöreä ja myöhemmin ovaalin muotoinen. Nykyisin se on kuivattu.[5][9]

Järven länsipuolella sijaitsee niin kutsuttu Leijonaterassi, jonka edestä kulkee Leijonien katu. Terassin penkereellä oli rivissä joukko naksoslaisten noin 620–600 eaa. lahjoittamia leijonapatsaita, joiden tehtävänä oli vartioida järveä. Patsaita oli alun perin arviolta 9–16. Nykyään niitä on saarella jäljellä viisi. Alkuperäiset veistokset ovat arkeologisessa museossa, ja niiden paikalla on kopiot.[9]

Heti Pyhän järven eteläpuolella sen ja pyhäkköalueen välissä sijaitsee Italialaisten agora eli roomalaisten ja muiden Italiasta tulleiden kauppiaiden noin 110–88 eaa. rakennuttama kauppapaikka. Järven lounaispuolella Italialaisten agoran vieressä sijaitsivat Leton temppeli (noin 550 eaa.), joka oli omistettu Apollonin ja Artemiin äidille, sekä Kahdentoista jumalan temppeli (n. 320–280 eaa.).[5][9]

Järven pohjois- ja luoteispuolella oli asuinrakennusten kortteleita, joissa oli lukuisia hellenistisellä ajalla rakennettuja hienosti koristeltuja yksityistaloja, kiltataloja sekä julkisia rakennuksia. Tunnetuimpiin kuuluu niin kutsuttu Järvitalo. Muita olivat muun muassa Diadumenoksen talo, Poseidoniastien talo (koinon), Kukkulatalo ja Koomikkojen talo. Järvitalon vieressä sijaitsivat myös niin kutsutut Graniittipalaistra ja Järven palaistra. Alue vaikuttaa rakennetun jonkinlaisen suunnitelman mukaan.[5][9]

Teatterikortteli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dionysos ratsastaa leopardilla. Lattiamosaiikki Naamioiden talosta.

Deloksen teatteri sijaitsee pyhäkköalueesta etelään. Se oli rakennettu noin vuonna 280 eaa. Teatteri on tyypillinen puolikaarenmuotoinen kreikkalainen teatterirakennus, joka avautuu länteen eli merelle päin. Siinä oli tilaa noin 5 500 katsojalle.[5][18] Teatteria käytettiin muun muassa Delia-juhlien näytelmäkilpailuissa.

Teatterin ympärillä oli laaja niin kutsuttu Teatterikortteli, jossa on Pyhän järven alueen tavoin lukuisia hellenistisellä ajalla rakennettuja vauraita yksityistaloja. Alue oli Deloksen varhaisin asuinalue, ja päin vastoin kuin järven alue sitä ei oltu rakennettu erityisen suunnitelmallisesti. Monet talot olivat kaksikerroksisia, ja niissä oli peristyyli- eli pylväspihat ja mosaiikein koristellut lattiat. Pääosa kaivetuista taloista on teatterin pohjoispuolella. Merkittävimmät tunnetaan nimillä Dionysoksen talo, Kleopatran talo ja Kolmikärjen talo. Teatterin itäpuolella on asuinkortteleita, jotka on tutkittu vain osittain. Tämän alueen tunnetuimmat talot ovat Naamioiden talo ja Delfiinien talo.[5][9]

Teatterille johtaa Kompetaliastien agoralta alkunsa saava mutkitteleva niin kutsuttu Teatterin tie, joka kulkee Teatterikorttelin läpi.[5]

Kýnthos-vuoren rinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kýnthos-vuoren rinteen alue sijaitsee teatterin itäpuolella vuoren länsirinteessä. Alempana rinteessä oli joukko asuintaloja, joista merkittävimpiä ovat Hermeen talo sekä hieman ylempänä Inopoksen talo, joka sijaitsi rinteellä virranneen Inopos-joen varrella. Sen lähellä sijaitsi suuri Inopoksen vesisäiliö, johon joen vettä kerättiin. Myytin mukaan joen alkuperä oli Egyptin Niili-virrassa. Hermeen talon lähellä sijaitsi Stesileoksen Afrodision eli Afroditelle omistettu pyhäkkö.[5][9]

Vuorenrinteessä sijaitsi myös suuri joukko ulkomailta tuotujen kulttien ja jumalten pyhäkköjä 100-luvulta ja ensimmäiseltä vuosisadalta eaa., kuten Syyrialaisten jumalten pyhäkkö sekä joukko Serapiksen temppeleitä eli Serapeioneita (A, B ja C). Niistä varhaisin, Serapeion A, sijaitsi Hermeen ja Inopoksen talojen välissä. Serapeion B sijaitsi ylempänä Inopoksen talon itäpuolella ja Serapeion C hieman etelämpänä. Viimeksi mainitun yhteydessä sijaitsivat myös Egyptiläisten jumalten temppeli sekä erillinen Isiksen temppeli.[5][9]

Alueen pyhäkköihin kuului myös Samothrakeion, joka oli omistettu Samothraken Suurille jumalille. Se rakennettiin kahdessa vaiheessa 300–100 eaa. Siihen liittyi Mithridateen muistomerkki (102–101 eaa.). Alueen eteläosassa sijaitsee Heran temppeli (n. 500 eaa.) Sen läheltä lähtee tie kohti Kýnthos-vuoren huippua.[5][9]

Kýnthos-vuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kýnthos-vuori sijaitsee arkeologisen alueen kaakkoisosassa. Vuoren ylärinteessä sijaitsevat Kynthoksen luola, johon liittyi Herakleelle omistettu pyhäkkö, sekä Agathe Tykhen pyhäkkö, joka oli omistettu hyvän onnen henkilöitymälle. Alun perin pyhäkkö tunnettiin nimellä Filadelfeion. Vuoren huipulla sijaitsee Kynthoksen Zeuksen ja Athenen pyhäkkö eli Kyntheion. Sen paikalla oli varhaisin saarelta tunnettu asutus 2000-luvun lopulla eaa. Vuoren pohjoisrinteessä oli Iamnian ja Askalonin jumalten pyhäköt.[5][9]

Stadionin alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän järven itäpuolella sijaitsi Arkhegesion eli arkaainen Anioksen pyhäkkö (500-luku eaa.), joka oli omistettu Deloksen myyttiselle arkhegeteelle ja kuninkaalle.[5] Sen ja Graniittipalaistran välissä sijaitsi hippodromi, joka oli rakennettu pohjois-eteläsuunnassa. Hippodromia ei tunneta tarkasti, eikä siellä välttämättä ollut paljoakaan rakennelmia, sillä sen alue toimi ilmeisesti myös maanviljelyskäytössä.[19]

Stadion sijaitsi kauempana järvestä koilliseen lähellä saaren itärannikkoa. Sen juoksuradan pituus oli 182 metriä[20] ja myös se oli rakennettu pohjois-eteläsuunnassa. Stadionin lounaiskulmassa sijaitsi gymnasion (200-luku eaa.). Hippodromia ja stadionia käytettiin Delia-juhliin liittyneissä urheilukilpailuissa ja gymnasionia niihin harjoiteltaessa. Niiden ympärillä oli asuinkortteleita. Itärannalla stadionin lähellä sijaitsi Deloksen synagogaksi kutsuttu rakennus,[5] joka on mahdollisesti vanhin tunnettu synagoga.[21] Toisaalta sen tunnistus on myös kyseenalaistettu.[17]

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deloksessa oli antiikin aikana kaksi satamaa. Pyhä satama sijaitsi pohjoisempana nykyisen satamalaiturin pohjoispuolella Theofrastoksen agoran ja Kompetaliastien agoran välisellä ranta-alueella. Kauppasatama sijaitsi etelämpänä nykyisen satamalaiturin eteläpuolella Teatterikorttelin kohdalla sijaitsevalla ranta-alueella sekä siitä etelään. Sen yhteydessä oli Satamakortteleina tunnettu alue. Kauppasataman lähellä sijaitsivat mahdollinen Dioskurion eli Dioskuureille omistettu pyhäkkö sekä Asklepieion eli Asklepioksen pyhäkkö.[5][9]

Triariuksen vuonna 69 eaa. rakentaman linnoitusmuurin jäänteitä on näkyvillä kauppasataman lähellä sekä muun muassa Pyhän järven itäpuolella.[5]

Hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deloksen hautausmaa sijaitsi klassiselta kaudelta lähtien viereisellä Rheneian eli Ríneian saarella. Myös siellä on suoritettu arkeologisia kaivauksia.[5]

Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delokselta tehdyt esinelöydöt ovat pääosin Deloksen arkeologisessa museossa. Näihin kuuluvat muun muassa Leijonaterassin alkuperäiset leijonat sekä suuri joukko kuros- ja kore-veistoksia ja muita pyhäkön saamia votiivilahjoja. Kaikkein merkittävimmät taide-esineet on viety Kansalliseen arkeologiseen museoon Ateenaan.[5] Näihin kuuluvat muun muassa veistokset, jotka tunnetaan nimillä Diadumenos, Artemis Diadumena, Afrodite, Pan ja Eros, Deloksen pseudoatleetti, Haavoittunut gallialainen sekä Nikandren kore.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Granqvist, Kimmo; Paikkala, Sirkka (toim.): Kreikan paikannimet: Nimihakemisto Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 27. 2011. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.4.2012.
  2. Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  3. a b c Delos: History Ministry of Culture and Sports. Viitattu 24.10.2016.
  4. a b c d e f g h i j k l m Delos (Site) Perseus. Viitattu 24.10.2016.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Delos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  6. a b c Delos UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 24.10.2016.
  7. Cyclades Vsit Greece. Viitattu 24.10.2016.
  8. Terrace Of The Lions On Delos: Birthplace Of Apollo And His Sister Artemis Message to Eagle. Viitattu 24.10.2016.
  9. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ”Delos”, Greek Island Hopping 2008, s. 216–225. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
  10. Liddell, Henry George & Scott, Robert: Δῆλος An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  11. Liddell, Henry George & Scott, Robert: δῆλος An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  12. Homeros: Odysseia VI.160–169.
  13. a b c d e f ”Delos”, The Greek Islands, s. 218–219. Eyewitness Travel. London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK, 2013. ISBN 978-1-40938-631-5.
  14. a b Delos, Delian Temple of Apollo Perseus. Viitattu 24.10.2016.
  15. a b Delos, Athenian Temple of Apollo Perseus. Viitattu 24.10.2016.
  16. Ο μεγάλος Ιερός τόπος E-mykonos.gr. Viitattu 24.10.2016.
  17. a b Matassa, Lidia: Unravelling the Myth of the Synagogue on Delos. Bulletin of the Anglo-Israel Archaeological Society, 2007, 25. vsk, s. 81–115. Artikkelin verkkoversio.
  18. Delos, Theater Perseus. Viitattu 24.10.2016.
  19. Activités de terrain de l’EFA : étude de l'hippodrome de Délos École française d’Athènes. Viitattu 8.11.2016.
  20. Golden, Mark: Sport in the Ancient World from A to Z, s. 158. Routledge, 2004. ISBN 1134535961. Teoksen verkkoversio.
  21. Trümper, Monika: The Oldest Original Synagogue Building in the Diaspora: The Delos Synagogue Reconsidered. Hesperia: The Journal of the American School of Classical Studies at Athens, Oct. - Dec., 2004, 73. vsk, nro 4, s. 513–598. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bruneau, Philippe & Ducat, Jean: Guide de Délos. Second edition. Paris: Ecole Franciase D'Athenes / Editions e. de Boccard, 1966.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]