Gyáros

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gyáros
Γυάρος
Gyároksen saari ilmasta.
Gyároksen saari ilmasta.

{{{alt}}}
Gyáros
Maantiede
Sijainti 37°37′00″N, 24°43′00″E
Saariryhmä Kykladit
Merialue Välimeri
Vesialue Egeanmeri
Pinta-ala 17,574 km²
Korkein kohta Gioúra, 489 m
Valtio
Valtio Kreikan lippu Kreikka
Alue Etelä-Egean saaret
Alueyksikkö Sýros
Kunta Sýros-Ermoúpoli
Väestö
Väkiluku 0

Gyáros (kreik. Γυάρος; myös Giáros, Járos) eli Gioúra (Γιούρα) on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään. Saaren pinta-ala on 17,574 neliökilometriä ja se on asumaton (vuonna 2011). Hallinnollisesti Gyáros kuuluu Sýros-Ermoúpolin kuntaan, Sýroksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[1]

Gyáros sijaitsee Egeanmeren keskellä ja se kuuluu Kykladien pohjoisimpiin saariin. Sen lähimmät saaret ovat Ándros koillispuolella ja Tínos itäpuolella. Saari on karu ja sen mainitsivat tunnettuna äärimmäisen kolkkona paikkana jo muutamat antiikin kirjailijat kuten Tacitus ja Juvenalis. Rooman valtakunnan aikana Gyárosta ja eräitä muitakin Egeanmeren pieniä saaria käytettiin toisinaan keisarin epä­suosioon joutuneiden henkilöiden karkotus­paikkana. 1900-luvulla saari tuli tunnetuksi vankilasta, jossa varsinkin Kreikan sisällissodan aikana ja sen jälkeen vuodesta 1945 sekä uudestaan sotilasjuntan hallitessa 1967–1974 pidettiin tuhansia poliittisia vankeja. Nykyään saarelle on suunniteltu suuria tuulivoimaloita, jotka tuottaisivat kymmenen prosenttia Kreikan tarvitsemasta sähköenergiasta.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mytologia ja varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vergiluksen runoteoksessa Aeneis Gyáros mainitaan Mýkonoksen ohella toisena niistä kahdesta saaresta, joihin Apollon sitoi kahleilla pyhän saaren Deloksen tehdäkseen lopun sen vaeltamisesta ympäri Egeanmerta.[3][4] Saari mainitaan myös Ovidiuksen Muodonmuutosten kertomuksessa Minoksen ja Ateenan kuningas Aigeuksen välisestä sodasta.[5]

Aristoteleen kirjoittamaksi väitetyssä teoksessa Ihmeellisistä kuulluista asioista (kohta 25) kerrotaan, että Gyároksen saarella hiiret söisivät rautaa. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Plinius vanhempi mainitsi teoksessaan Naturalis historia että saarella oli tuohon aikaan kaupunki.[6] Lisäksi hän mainitsee asukkaiden joutuneen kerran pakenemaan saarelta maanvaivaksi saakka lisääntyneiden hiirten vuoksi.

Karkotuspaikkana roomalaisaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman keisari­kunnan alku­aikoina Gyárosta käytettiin toisinaan epä­suosioon joutuneiden henkilöiden karkotus­paikkana. Tacitus mainitsee kuitenkin, että kun roomalaisen Asian provinssin prokonsuli Silanusta syytettiin petoksesta ja kiristyksestä, Rooman senaatti ehdotti hänen karkottamistaan Gyárokseen, mutta keisari Tiberius salli hänen vetäytyä sen sijaan läheiselle Kýthnoksen saarelle, koska Gyáros oli hänen mukaansa liiankin kolkko ja epä­inhimillinen paikka.[7][2] Näin hän teki Tacituksen mukaan siitäkin huolimatta, että Tacitus muutoin kuvasi Tiberiuksen äärimmäisen julmaksi ja koston­himoiseksi hallitsijaksi.

Keskiajalla, Rooman valtakunnan hajottua, saarta käyttivät usein pesä­paikkanaan meri­rosvot.[2]

Vankilana 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarelle rakennettiin 1930-luvulla vankila, jonka Kreikan silloinen hallitus määräsi poliittisten vankien sijoitus­paikaksi.[2] Välillä vankila oli tyhjillään, mutta se otettiin uudestaan käyttöön vuonna 1945 alkaneen Kreikan sisällis­sodan aikana ja sen jälkeen[2]. Viimeiset saareen sisällis­sodan yhteydessä joutuneet vangit vapautettiin vuonna 1961.[2] Tämän jälkeen vankila oli jälleen muutaman vuoden käyttämättömänä, mutta oli jälleen käytössä Kreikan sotilasjuntan hallitsessa 1967–1974.[2]

Juntan luovuttua vallasta vankila lakkautettiin ja saari oli Kreikan merivoimien sota­harjoitus­alueena vuoteen 2002 saakka.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. a b c d e f g h Poffley, Frewin: Greek Island Hopping 2008, s. 228. Peterborough, Iso-Britannia: Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 971-2-84257-839-2.
  3. Vergilius: ”3,75”, Aeneis. Suomentanut Rönty, Alpo. Helsinki: Loki-kirjat, 2000. ISBN 952-9646-88-7.
  4. sacra mari colitur medio gratissima tellus
    Nereidum matri et Neptuno Aegaeo,
    quam pius arquitenens oras et litora circum
    errantem Mycono e celsa Gyaroque reuinxit,
    immotamque coli dedit et contemnere uentos.
    Aeneid 3.73-77
  5. Ovidius: Valikoima metamorfooseja (Metamorphoses selectae). Suomentanut Oksala, Päivö ja Teivas. Espoo: Artopictura, 2000. ISBN 952-5347-01-X.
  6. Gyara cum oppido, circuitu XV, abest ab Andro LXII, ab ea Syrnos LXXX (NH 4.69).
  7. Tacitus: Annales, 3:68-69

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]