Peisistratos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreikkalaista valtiomiestä. Peisistratos oli myös henkilö kreikkalaisessa mytologiassa.

Peisistratos (m.kreik. Πεισίστρατος, n. 607528 eaa.) oli kreikkalainen valtiomies, josta tuli Ateenan tyranni suosion saaneen vallankaappauksen seurauksena. Hän hallitsi Ateenaa vuosina 561, 559556 ja 546528 eaa. Diogenes Laertios mainitsee, että jotkut laskevat myös Peisistratoksen Kreikan seitsemän viisaan joukkoon.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peisistratoksen isän nimi oli Hippokrates. Hän itse sai nimensä kreikkalaisen mytologian sankarin mukaan. Hän oli Solonin ystävä ja auttoi tätä hänen toimissaan muun muassa Salamiin valtauksessa.

Jo Solonin elinaikana oli Ateenassa syntynyt kolme puoluetta: tasankolaiset, suurien maatiluksien isännät, joita johti Lykurgos; rannikkolaiset, kauppiasluokka, johtajana Megakles; ja vuoristolaiset, köyhät paimenet, joiden päämiehenä oli vuodesta 565 eaa. toiminut kunnianhimoinen ja lahjakas Peisistratos. Kun alin kansanluokka oli tyytymätön Solonin lakeihin, koska oli toivonut saavansa suurempia etuja kuin oli saanut, onnistui Peisistraton helposti kiihottaa heidät liikehdintään. Eräänä päivänä hän haavoitti itseään ja muulejaan ja ajoi siinä tilassa torille, ikään kuin olisi karannut murhaa aikovien vihollisten käsistä. Hän pyysi puoluelaisiltaan henkivartijoita. Niitä hänelle annettiinkin ja hän siten sai miesjoukon, joka nuijineen seurasi häntä aina.

Maanpaot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 560 eaa. Peisistratos aloitti mellakan ja valtasi henkivartijoineen Akropoliin. Siitä päivästä hän hallitsi ateenalaisia diktaattorina, mutta ei kuitenkaan lakkauttanut entisiä virkoja eikä häirinnyt valtiomuodon perustusta. Peisistratoksen valta ei kuitenkaan kestänyt, sillä Lykurgos, Megakles ja muutamat muut varakkaamman väestön edustajat ajoivat hänet maanpakoon. Hän palasi vuonna 559 eaa.[1] Megakleen avustuksella. Tämä oli joutunut välirikkoon Lykurgoksen kanssa ja auttoi Peisistratosta sillä ehdolla, että tämä naisi hänen tyttärensä.

Päästäkseen Ateenaan Peisistratos pani toimeen uuden mellakan. Ateenassa eli muuan kauneudestaan tunnettu nainen, joka puettiin täysiin aseisiin ja asetettiin komeasti koristeltuihin vaunuihin ajamaan kaupunkiin, ikään kuin kaupunginjumalatar Athenena. Hänen edeltään lähetettiin kuuluttajia julistamaan: "Ateenalaiset, ottakaa suosiolla takaisin Peisistratos, jota Ateena kunnioittaa eniten kaikista ihmisistä ja jonka hän nyt vie takaisin linnaansa." Ja kaupunkilaiset tottelivat.

Myöhemmin Megakles suuttui, sillä Peisistratos kieltäytyi hankkimasta lapsia hänen tyttärensä kanssa. Niinpä Peisistratos ajettiin jälleen maanpakoon vuonna 556 eaa. Hän muutti Euboialle ja pysyi siellä lähes kymmenen vuotta vaurastuen kaivostoiminnalla. Hän palasi Ateenaan vuonna 546 eaa. voimaa käyttäen ja pääsi uudelleen valtaan Lygdamos Naksoslaisen avustuksella. Hän palkitsi Lygdamoksen tekemällä hänestä Naksoksen tyrannin.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä kertaa Peisistratos toimi paremmin pitääkseen asemansa. Hän lujitti valtaansa suosimalla maaseudun asukkaita uusilla maalaeilla. Hän myös piti suurta joukkoa palkkasotureita ja otti panttivankeja. Hän säilytti Solonin käyttöön ottamat demokraattiset hallintatavat, mutta piti korkeimmat virat kuitenkin perheensä jäsenillä.

Peisistratos vahvisti Athenen ja Dionysoksen kultteja. Hän pani alulle Athenen temppelin rakennuttamisen Akropoliin kukkulalle. Sen lisäksi hän tuki useita muita rakennustöitä, kuten Lykeionia, Olympoksen Zeuksen temppeliä sekä Apollonin temppeliä. Hän tuki myös kirjallisuutta ja taiteita. Panathenaia- ja Dionysia-nimiset uskonnolliset juhlat kukoistivat hänen aikanaan. Hän perusti Ateenan rahajärjestelmän vuonna 550 eaa. Perimätiedon mukaan Peisistratos myös toimitutti ensimmäiset viralliset versiot Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta, jotka olivat aiemmin levinneet ainoastaan suullisena perimätietona ja epävirallisina versioina.[1]

Peisistratoksen hallintatapaa jatkoivat hänen kuoltuaan 527 eaa. tämän molemmat pojat Hipparkhos ja Hippias.[1] Hipparkhoksen murhasi kaksi ylhäistä ateenalaista, ystävykset Harmodios ja Aristogeiton. Hipparkhos oli loukannus Harmodioksen sisarta siten, ettei ollut päästänyt tätä julkiseen riemusaattoon. Henkivartijat surmasivat heti Harmodioksen. Aristogeiton pääsi pakoon, mutta joutui kiinni, ja Hippiaan käskystä hänet tapettiin kiduttaen. Hippias joutui kaikkein vihattavaksi ja viimein hänet karkoitettiin. Hän silloin pakeni kuningas Dareioksen luo ja yllytti hänet sotaan Ateenaa vastaan.

Molempia tyrannien murhaajia, Harmodiosta ja Aristogeitonia, pidettiin Ateenassa suuressa kunniassa. Eräs sen ajan parhaimmista taiteilijoista teki heistä kuvapatsaat, jotka pystytettiin torille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 1034. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.