Serapeion (Delos)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Serapeion
Serapeion C:n raunioita.
Serapeion C:n raunioita.
Sijainti Delos, Kykladit, Etelä-Egean saaret
Kreikan lippu Kreikka
Koordinaatit A: 37°23′54″N, 25°16′10″E
B: 37°23′53″N, 25°16′13″E
C: 37°23′49″N, 25°16′14″E
Rakennustyyppi pyhäkköjä
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Delos
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Serapeion eli Serapiksen pyhäkkö/temppeli oli useamman antiikin aikaisen Serapikselle omistetun pyhäkön nimi Deloksen saarella Kreikassa. Niiden rauniot ovat osa Deloksen arkeologista aluetta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Tarkemmin kohteet ovat osa Kýnthos-vuoren länsirinteen aluetta.[1]

Serapeioneita oli kolme. Ne tunnetaan nimillä Serapeion A, Serapeion B ja Serapeion C. Ne kaikki oli rakennettu hellenistisellä kaudella 100-luvulla eaa. ja säilyivät käytössä ensimmäiselle vuosisadalla eaa. Piirtokirjoitusten perusteella rakennukset ovat olleet useiden uskonnollisten yhdistysten, kuten eranistai, therapeutai, melanoforoi (”mustiin pukeutujat”) ja serapiastai, käytössä.[2][3][4]

Pyhäköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serapeion C:n rauniot.
Veistoksen jäänteet Serapeion C:n raunioissa.

Serapeion A

Serapeion A rakennettiin noin vuonna 220–200 eaa. Se oli varhaisin Deloksen egyptiläisille kulteille omistetuista pyhäköistä. Piirtokirjoituksen mukaan sen rakennutti Egyptistä tullut kolmannen polven maahanmuuttaja, joka toimi isiensä tavoin Serapiksen pappina. Aiemmin kultti oli sijoittunut yksityistaloihin, mutta kirjoituksen mukaan Serapis itse järjesti, että hänelle rakennettiin saarelle oma pyhäkkö. Pyhäkkö tuhoutui Mithridateen armeijan hyökkäyksessä vuonna 88 eaa. Alueen kaivaukset suoritettiin vuosina 1911–1912.[1][2]

Pyhäkkö sijaitsi niin kutsuttujen Hermeen talon ja Inopoksen talon välissä. Se koostui pylväikkösisäänkäynnistä, kahdesta huoneesta sekä pihasta, jonka laidalla oli pieni temppeli. Rakennuksen koko oli noin 19,5 x 15,5 metriä. Pyhäköstä on löydetty muun muassa pieni Anubiksen patsas.[1][2]

Serapeion B

Serapeion B rakennettiin noin vuonna 200 eaa. Myös se tuhoutui vuonna 88 eaa. Rakennuksen kaivaukset suoritettiin vuonna 1910.[3]

Pyhäkkö sijaitsi Inopoksen talon ja Syyrialaisten jumalten pyhäkön välissä. Rakennuksen pinta-ala oli noin 390 m². Päähuoneessa oli kolme alttaria. Lisäksi rakennuksessa oli ruokasali, jonka leposohvista yksi oli omistettu Serapikselle, Isikselle ja Anubikselle, kolme pienempää pyhäkköhuonetta sekä 10 x 12 metrin kokoinen piha, jonka laidalla oli pieni temppeli kooltaan noin 7,0 x 4,5 metriä. Rakennuksesta on löydetty Serapiksen, Zeus-Serapiksen ja Horuksen patsaat.[3]

Serapeion C

Serapeion C rakennettiin noin vuonna 166 eaa. ja se säilyi käytössä vuoteen 69 eaa. Rakennus löydettiin vuonna 1881 ja sen varsinaiset kaivaukset suoritettiin vuosina 1909–1910.[4]

Pyhäkkö oli suurin Deloksen kolmesta Serapeionista. Sen koko oli noin 120 x 50 metriä, mitä tekee sen pinta-alaksi noin 6 000 m². Pyhäkkö sijaitsi Syyrialaisten jumalten pyhäkön eteläpuolella ja Heran temppelin länsipuolella. Rakennelma koostui kahdesta osasta. Pohjoispäässä oli piha, jonka koko oli noin 45 x 30 metriä. Sen ympärillä oli lukuisia pyhäkköjä ja pieniä temppeleitä. Pihan itälaidalla sijaitsivat muun muassa Egyptiläisten jumalten temppeli ja erillinen Isiksen temppeli. Eteläpäässä oli pylväshallien reunustama osa, jonka keskellä kulki sfinksien reunustama käytävä. Osan koko oli noin 90 x 21–28 metriä. Käytävä johti sen eteläpäässä olleelle pienelle temppelille.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Delos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Delos: Sarapis Sanctuary A Associations in the Greco-Roman World. Viitattu 24.10.2016.
  3. a b c Delos: Sarapis Sanctuary B Associations in the Greco-Roman World. Viitattu 24.10.2016.
  4. a b c Delos: Sarapis Sanctuary C Associations in the Greco-Roman World. Viitattu 24.10.2016.