Joonialaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joonialaisten asuma-alueet vastaavat pääosin attikan murteen (purppura) ja joonialaisten murteiden (violetti) alueita antiikin Kreikan murrekartassa.

Joonialaiset (m.kreik. Ἴωνες, Iōnes, yks. Ἴων, Iōn) olivat yksi antiikin Kreikan pääheimoista. Klassisella kaudella joonialaisten pääalueita olivat Attika, pohjoiset Egeanmeren saaret sekä Joonian rannikko Vähässä-Aasiassa. Joonialaiset puhuivat attikalais-joonialaisia murteita.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialaiset saapuivat nykyisen Kreikan alueelle jo hyvin varhain, todennäköisesti jo 2000-luvulla eaa. Oman käsityksensä mukaan joonialaiset olivatkin maan autoktoonisia eli alkuperäisiä asukkaita esimerkiksi Attikassa,[2] johon kuuluu muun muassa Ateena. Joonialaisten varhaista pääaluetta oli myös muun muassa Euboian saari. Joskus joonialaiset yhdistettiin Kreikan alkuperäisinä asukkaina pelasgeihin, siinä missä myöhemmin tulleet doorilaiset nähtiin varsinaisina helleeneinä.[1]

Herodotoksen mukaan ainakin osa attikalaisista olisi ollut peräisin Pyloksesta Messeniasta. Joonialaisia asui mahdollisesti myös Akhaiassa. Joonianmeren nimelle onkin joskus haettu selitystä siitä, että joonialaiset olisivat aiemmin asuneet lännempänä. Väestön siirtymä seudulta idemmäksi saattoi tapahtua mykeneläisen kulttuurin romahduksen ja niin kutsutun doorilaisvalloituksen jälkeen. Kulttuuriromahduksen jälkeen osa joonialaisista siirtyi vieläkin idemmäksi noin 1000 eaa. alkaen, ja asutti Attikasta ja Keski-Kreikasta käsin pohjoisen Egeanmeren alueen saaria sekä Vähän-Aasian rannikon, joka sai heimosta nimen Joonia.[2][1] Joonian merkittävimpiä kaupunkeja olivat Miletos ja Efesos, ja sen rannikon merkittävimmät joonialaiset siirtokunnat Samos ja Khios.

700-luvulta eaa. lähtien Euboialta ja muilta joonialaisilta alueilta lähteneet perustivat siirtokuntia Sisiliaan ja Etelä-Italian Suur-Kreikkaan. Joonialaiset perustivat siirtokuntia myös muun muassa Egeanmeren pohjoisrannikolle ja Mustallemerelle sekä Massiliaan saakka.[1]

Heimot ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialaiset jakautuivat eri heimoihin (fylē), joiden lukumäärä ja nimet vaihtelivat alueittain. Attikan neljä vanhaa joonialaisheimoa olivat Aigikoreis, Argadeis, Geleontes ja Hopletes.[2] Arkaaisen kauden lopulla Attikan väestö jaettiin keinotekoisempiin ”heimoihin”, joita oli alun perin kymmenen, Erekhtheis, Aigeis, Pandionis, Leontis, Akamantis, Oineis, Kekropis, Hippothontis, Aiantis ja Antiokhis.

Poliittisesti monet joonialaiset kaupunkivaltiot olivat aiemmin tyrannioita ja kehittyivät myöhemmin demokraattiseen suuntaan, merkittävimpänä demokratian synnyinpaikaksi usein mainittu Ateena.

Kieli ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonialaisten puhuma joonialainen kreikka oli yksi klassisen kreikan päämurteista. Se oli läheistä sukua Attikassa puhutulle attikan murteelle, ja siitä tuli Homeroksen ansiosta muun muassa eeppisen runouden kieli.[1]

Eeppisen runouden lisäksi joonialaisilla oli suuri vaikutus kreikkalaiseen ajatusmaailmaan ja kulttuuriin muun runouden, kirjallisuuden, taiteen ja keramiikan kautta, joissa joonialaiset olivat monilla tavoin edelläkävijöinä. Joonialaisilla alueilla sai alkunsa myös varhaisin kreikkalainen filosofia, esisokraattinen joonialainen luonnonfilosofia.[1] Kreikkalaisessa arkkitehtuurissa joonialaisista on saanut nimensä joonialainen pylväsjärjestelmä.[2]

Kulttuurissa joonialaiset haluttiin joskus esittää ”pehmeinä”, vastakohtanaan sotilaskurin doorilaiset.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ionian Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
  2. a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Joonialainen murre, joonialainen pylväsjärjestelmä, joonialaiset”, Antiikin käsikirja, s. 240–241. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.